keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Kaatui, siunattu ja haudattu

Kuulun siihen ikäluokkaan, jota sota kosketti läheisesti,
vaikka en ollut silloin vielä syntynytkään.
Isoisäni Viljo kaatui Pajarinjärvellä 3.8.1941.
Toinen isoisä, Matti nimeltään, palasi sodasta elävänä.

Olen usein miettinyt, miten saisin tietää lisää ukkini sotataipaleesta.
Oli onnekas sattuma, että tutustuin eläkkeelle jäätyäni
Tammelan sotaveteraanimuseon vetäjään, 
Pauli Korvensyrjään (kuvassa).


Pauli kertoi, että jokaisesta puolustusvoimissa palvelusta
suorittaneesta on laadittu asiakirja eli kantakortti
joka sisältää tiedot hänen palveluksestaan puolustusvoimissa 
kutsuntoihin osallistumisesta joko kotiuttamiseen, 
kaatumiseen tai eläkkeelle jäämiseen saakka.
Kantakortin voi tilata Kansallisarkistosta.

Tilasin molempien ukkieni kantakortit.
Lisäksi lähetin tiedustelun Rukajärven suunnan historiayhdistys ry:lle,
josta kiitollisena olen vastaanottanut paljon lisätietoutta ukkini joukko-osastosta,
esimerkiksi Sotapäiväkirjasta löytyi maininta ukkini kaatumisesta.


Sodassa menehtyneiden tietoja voi tarkastella Kansallisarkistossa,

Rauha on arvokasta,
olen kiitollinen...

Alla on muutama kuva Tammelan sotaveteraanimuseolta.




14 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postauksesta. Taidankin oman ukkini kohdalta pyytää nuo tiedot <3 Hän on ollut se minun "supersankari ilman viittaa-ihminen" <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Maatiaskanasen Elämää! Pyydä ihmeessä ja kun saat selville joukko-osaston, voit käydä lukemassa Päiväkirjoja.

      Poista
  2. Kiitos Nettimartta tästä valaisevasta postauksesta. Isä oli myös siellä jossain jo heti talvisodan alusta alkaen, jo ihan poikasena lähti - 16 vuotiaana, haavoittuen jatkosodassa. Taidanpa minäkin isän tietoja sieltä arkistosta kysellä.

    Hyvää Lucian-päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivipellon Saila, nuorena joutui isäsi rintamalle, poikasena. Katselen kuvia ja yritän etsiä ukkiani...
      Kiitos samoin!

      Poista
  3. Hyödyllistä tietoa. Oma isäni oli sodassa neljättä vuotta ja säilyi onneksi hengissä. Haavoittui tosin jalkaansa Syvärillä, mutta ei onneksi pahasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kruunu Vuokko, onneksi isäsi palasi kotiin. Monella miehellä murtui mieli, eikä ihme, vamma mikä ei näy ulospäin.

      Poista
  4. Hienoa, että olet saanut noin paljon tietoa myös kaatuneen ukkisi sotataipaleesta. Minä olen saanut molemmat papat takaisin sodasta. Toinen oli mukana talvisodasta Lapin sotaan saakka ja toinen jatkosodassa. Kumpikaan ei tullut terveenä takaisin. Pidemmän reissun tehnyt oli täynnä sirpaleita, mutta karkasi sairaalasta takaisin rintamalle ja toinen tuli takaisin päällisin puolin terveenä. Myöhemmin pystyttiin todistamaan, että toisen korvan kuulo meni sota-aikana eivätkä hänen hermonsa ihan priimat kotiin tullessa olleet. Muuta ei voi kuin olla kiitollinen näistä matkoista, jotka he tekivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, harva varmaan palasi sodasta priimana, mutta parasta että palasi.

      Poista
  5. Sotapäiväkirjat ovat koskettavia, kahden setäni kuolemat olen lukenut niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, Maarit. Olen lukenut taistelujen kulkuja ja katsellut valokuvista uupuneita miehiä. Sydäntä puristaa...

      Poista
  6. Onpa hienoa, että noin arvokasta tietoa on tallennettu jälkipolville.

    VastaaPoista
  7. Aikoinaan olin kesätöissä ja valmistumisen jälkeen liki kolme vuotta töissä juuri kantakorttien kanssa arkistossa. Eli hyvin tuttu juttu:)

    VastaaPoista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...