Kun taloon tulee koiranpentu...

Kolmas päivä koiranpennun kanssa alkoi.

Herätys klo 2, sillä meidän viisas koiranpentumme, Wiima,

oppi hetkessä tekemään tarpeensa ulos,

ja koska isohätä ei katso aikaa,

niin nostin pennun kainaloon ja lähdimme pihamaalle.

Pissoja sentään lirahtaa vuoroon alustalle ja vuoroon lattialle,

eli normaalia arkea pentukoiran kanssa.

Pentu on söpö ja selkeästi hoksaavainen.

Ongelman muodostavat peräkammarinpojat, eli Myrsky ja Tuisku.

Ne eivät ollenkaan hyväksy Wiimaa,

joten joudumme erottamaan tytön ja pojat aitauksilla.

Pientä lämpenemistä on kuitenkin havaittavissa,

sillä voimme olla samalla sohvalla,

kun Wiima on mieheni sylissä ja pojat minun kyljessäni kiinni.

Muistatteko, kun kerroin, että vaihdoin kesäkanalan koiranpentuun?

Hmm... onko myöhäistä tulla katumapäälle...

Ei vaiskaan, pentu on valloittava,

ja kunhan meidän mörököllipojat tuosta rauhoittuvat,

laumasta tulee täydellinen,

sillä Wiimassa on johtaja-ainesta.

Mitenkäs teidän perheissä on uudet tulokkaat otettu vastaan?

Wiima on erittäin sosiaalinen,

sillä se tulee isosta laumasta,

jossa oli emon lisäksi mummo ja puolentusinaa tätiä.

Oli muuten kaunis lauma,

sillä jokainen mäykky oli erivärinen.

Karvanlaatujakin taisi olla jokaista sorttia.

Koiramamma, eli ystäväni Pirkko, toi rotinoita.