Kuulun siihen ikäluokkaan, jota sota kosketti läheisesti,
vaikka en ollut silloin vielä syntynytkään.
Isoisäni Viljo kaatui Pajarinjärvellä 3.8.1941.
Toinen isoisä, Matti nimeltään, palasi sodasta elävänä.
Olen usein miettinyt, miten saisin tietää lisää ukkini sotataipaleesta.
Oli onnekas sattuma, että tutustuin eläkkeelle jäätyäni
Tammelan sotaveteraanimuseon vetäjään,
Pauli Korvensyrjään (kuvassa).
Pauli kertoi, että jokaisesta puolustusvoimissa palvelusta
suorittaneesta on laadittu asiakirja eli kantakortti,
joka sisältää tiedot hänen palveluksestaan puolustusvoimissa
kutsuntoihin osallistumisesta joko kotiuttamiseen,
kaatumiseen tai eläkkeelle jäämiseen saakka.
Kantakortin voi tilata Kansallisarkistosta.
Tilasin molempien ukkieni kantakortit.
Lisäksi lähetin tiedustelun Rukajärven suunnan historiayhdistys ry:lle,
josta kiitollisena olen vastaanottanut paljon lisätietoutta ukkini joukko-osastosta,
esimerkiksi Sotapäiväkirjasta löytyi maininta ukkini kaatumisesta.
Sodassa menehtyneiden tietoja voi tarkastella Kansallisarkistossa,
Rauha on arvokasta,
olen kiitollinen...
Alla on muutama kuva Tammelan sotaveteraanimuseolta.
Kiitos tästä postauksesta. Taidankin oman ukkini kohdalta pyytää nuo tiedot <3 Hän on ollut se minun "supersankari ilman viittaa-ihminen" <3
VastaaPoistaOle hyvä, Maatiaskanasen Elämää! Pyydä ihmeessä ja kun saat selville joukko-osaston, voit käydä lukemassa Päiväkirjoja.
PoistaKiitos Nettimartta tästä valaisevasta postauksesta. Isä oli myös siellä jossain jo heti talvisodan alusta alkaen, jo ihan poikasena lähti - 16 vuotiaana, haavoittuen jatkosodassa. Taidanpa minäkin isän tietoja sieltä arkistosta kysellä.
VastaaPoistaHyvää Lucian-päivää!
Kivipellon Saila, nuorena joutui isäsi rintamalle, poikasena. Katselen kuvia ja yritän etsiä ukkiani...
PoistaKiitos samoin!
Hyödyllistä tietoa. Oma isäni oli sodassa neljättä vuotta ja säilyi onneksi hengissä. Haavoittui tosin jalkaansa Syvärillä, mutta ei onneksi pahasti.
VastaaPoistaKruunu Vuokko, onneksi isäsi palasi kotiin. Monella miehellä murtui mieli, eikä ihme, vamma mikä ei näy ulospäin.
PoistaHienoa, että olet saanut noin paljon tietoa myös kaatuneen ukkisi sotataipaleesta. Minä olen saanut molemmat papat takaisin sodasta. Toinen oli mukana talvisodasta Lapin sotaan saakka ja toinen jatkosodassa. Kumpikaan ei tullut terveenä takaisin. Pidemmän reissun tehnyt oli täynnä sirpaleita, mutta karkasi sairaalasta takaisin rintamalle ja toinen tuli takaisin päällisin puolin terveenä. Myöhemmin pystyttiin todistamaan, että toisen korvan kuulo meni sota-aikana eivätkä hänen hermonsa ihan priimat kotiin tullessa olleet. Muuta ei voi kuin olla kiitollinen näistä matkoista, jotka he tekivät.
VastaaPoistaSari, harva varmaan palasi sodasta priimana, mutta parasta että palasi.
PoistaSotapäiväkirjat ovat koskettavia, kahden setäni kuolemat olen lukenut niistä.
VastaaPoistaNäin on, Maarit. Olen lukenut taistelujen kulkuja ja katsellut valokuvista uupuneita miehiä. Sydäntä puristaa...
PoistaOnpa hienoa, että noin arvokasta tietoa on tallennettu jälkipolville.
VastaaPoistaTotta, Ansu!
PoistaAikoinaan olin kesätöissä ja valmistumisen jälkeen liki kolme vuotta töissä juuri kantakorttien kanssa arkistossa. Eli hyvin tuttu juttu:)
VastaaPoistaOho, Sussi!
Poista