Huomenna on vuoden lyhin päivä eli talvipäivänseisaus.
Harjoitutan pentukoiraamme tottumaan kyläpaikkoihin,
autoon ja kuljetuskoppaan,
niinpä kävimme sunnuntaina vieraisilla ystävälläni Pirkolla,
jonka komeat kuparipannut kuvasin.
Eilen ajaa suhuttelimme äitini luokse,
jonne on edestakaismatkaa 150 kilometriä.
Puolet matkasta sain nauttia Wiiman äänekkäästä protestoinnista,
onneksi se nukkui toisen puolikkaan.
Tällä kertaa kuvasin pihallamme majailevia fasaaneita.
Herralla oli mukanaan kuusi rouvaa.
Jonain aamuna taivas oli punainen ja keltainen.
Eikös olekin hauska tonttu.
Pirkko oli saanut havutontun näppäräsormiselta Annelilta.
Maisema äidin parvekkeelta kuvattuna oli harmaa kuin villasukka.
Hauskoja kuvia, punaiset pilvet on, kun laavaa :)
VastaaPoistaOli kyllä ihmeellinen värisinfonia heti aamusta tarjolla, Maarit.
PoistaOmpas kiva tonttu!
VastaaPoistaVoin kvitella millainen matkanne Wiiman kanssa oli..:)
Hannele Ruusukummusta, luonnonmateriaaleista syntyy taitavissa käsissä jopa tonttuja.
PoistaMatka oli mielenkiintoinen... :)
Ihania kuvia!
VastaaPoistaEiköhän se Wiima autoiluun totu, kun vähän kasvaa. Meillä Eka ei tykännyt matkata häkissä, mutta takapenkillä turvavyössä kiinni oli ihan mukavaa.
Meidän äidin keittiön ikkunaa vastapäätä on kuusiaita, jossa fasaanit asuvat näin talviaikaan. Iltapäivällä alkavat kokoontua siihen aidan alle ja siitä sitten hyppivät oksille nukkumaan. Hauska seurata missä oksat kahisee.
Ihania joulunaluspäiviä!
Sari, toivotaan, että Wiima tottuu autoiluun, kun täältä korvesta on aina lähdettävä autolla, jos haluaa ihmistenilmoille. :)
PoistaOnneksi äidilläsi on tarjota nukkumispaikkoja niin fasaaneille kuin muille linnuille. Meidänkin pihassa on isoja kuusia, joiden alaoksia en ole poistanut, niin siellä on turvallista lymytä. Kiitos samoin!
Serkkupoika rouvineen käy näköjään vierailulla:)
VastaaPoistaNimikkolintusi, Sussi... Me nimitimme fasaanit Herra Romppaiseksi ja Rouva Romppaiseksi, tai siis rouvia nyt on kyllä useita.
PoistaOnpa mahtavan väriset pilvet.
VastaaPoistaHauskaa, miten blogitutut kulkeutuvat tietokoneen ulkopuoliseen elämään. Eilen kävin tervehtimässä pikkuveljen perheen 4 kk:n ikäistä koiratulokasta ja sitä rapsutellessani mieleen tuli Wiima. Ehkä siksi, että pikkuveljen edellinen koira oli mäyräkoira ja tässä nyt hankitussa seropissa puolet mäyräkoiraa.
Between, oi kuinka ihana tarina! Terkut pikkuveljen mustille.
PoistaTeirän fasulla on kunnon haaremi. Tuallaasta tonttua en ookkaa enne nähäny. Kiva.
VastaaPoistaWiima tottuu varmasti taloon tavoolle, aika äkkiää.
Keväällä onkin pihalla melkoinen kuhina ja älämölö, kun kilpakosijat ilmestyvät tavoittelemaan haaremista rouvia.
PoistaAnneli on näppärä sormistaan, sillä hän askartelun lisäksi kutoo, neuloo ja tekee vaikka mitä.
Wiima on niin reipas, että ottaa kaikki huushollit haltuun ilman ujostelua.
Häikäistyin kuparipannujesi loisteessa, joissa myös kuvaaja kurkistaa. Rauhoittavia talvikuvia. Joulun odotusta.
VastaaPoistaOlin ystävälläni kylässä, kun aurinko pilkisti ja osui uuninpankolla oleviin kuparipannuihin, pakkohan hetki oli tallentaa, Vaari, ja kyllä vaan, ikuistuin pannun kylkeen. :)
Poista