Juhannusta (ja risuja)

Kaikki kuvaaminen lähtee liikkeelle, ei pelkästään hoksusta, vaan kuvakulmasta. 

Juu, ja kuvan rajaamisesta, joko kuvaushetkellä tai kuvankäsittelyohjelmalla.

Kaunis pioni. Eikö?

Mitä paljastuukaan pionin takaa...

Risuja, purua, maakasoja eli meikämartan metsätyömaa.

Välillä pitää kerätä voimia juomalla capuccinoa Kasvulassa.

Tomaatit ja kurkku, pilkistävät vasemmalla, kasvavat kohisten.

Pääsenkö koskaan eroon villasukista ja kumisaappaista?

En tässä pihapiirissä.

Ruohoalue on nyt siivottu oksista ja kävyistä. 

Metsänreuna (entinen siis, nythän kuuset on kaadettu)

 on täynnä kannoista jyrsittyä purua ja oksia,

mutta niillä ei ole kiire.

Lisäksi kaivoin istutuskuoppia uusille puille.

Ihanaa juhannusta!

Perinneruusuja

Kaverini Vekki, kera Karkki-koiransa, kävi eilen kyläilemässä. Teimme puutarha- ja kirppiskierroksen. Lystiä oli.

Sain Vekiltä ruusuja, jotka ovat vanhoja lajikkeita. Hänen puutarhassaan on kasviharvinaisuuksia ja hän tietää kasviensa nimet, toisin kuin meikämartta. Hauskaa on myös se, että jokaisella kasvilla on kiinnostava tarina ja historia. Yllytin Vekkiä kirjoittamaan tarinat talteen ja lupauduin ottamaan kuvat kasveista. Oliskohan tässä kehitteillä puutarha-aiheinen omakustannekirja, jossa tarinoita, kuvia ja vinkkejä...

 

 

Meidän pihassa on paha vuohenputki- ja ohdakeongelma. Mikään ei tehoa, ja en yksinkertaisesti jaksa repiä päivästä toiseen rikkoja kasvien välistä. Sormet ovat turtana, eikä käsiä saa nyrkkiin illalla. Lisäksi pakarat paukkuvat ja polvet kipuilevat. Nyt kokeilen tämmöistä kikkaa, että kaivan poterot, levitän kuitukankaan ja katetta päälle. En tiedä mitä tästä tulee, mutta yrittänyttä ei laiteta. Istutin ruusut puoliympyräksi paviljongin viereen. Kivet ja katteet vielä laittamatta.

 

Maa-artisokkapenkki

Minulla on kolmessa kukkapenkissä ahdettuna maa-artisokkia. Siirsin osan, näitä herkkuja varten rakennettuun lankkulaatikkoon. Täytin laatikon muhevalla kompostilla ja mullalla. Luulisi maa-artisokkien viihtyvän, vaikka siirtoaika ei olekaan täydellinen, koska ovat jo kovassa kasvussa.

Maa-artisokissa kasvavat korkeiksi kuin auringonkukat.

Mukulat ovat roisin näköisiä, mutta mahdottoman herkullisia.

Aatella, että minulla on näitä herkkuja ollut viisi vuotta, 

enkä ole ymmärtänyt syödä niitä.

Ensimmäinen maa-artisokkakokeiluni oli täydellisen herkullinen. 

Kaivaessani maata, sieltä putkahtelee tämmöisiä tiiliä.

Jos en ole aivan väärässä, niin tiilet on valmistettu 1800-luvulla Tanskan Bornholmissa.

Varma en kuitenkaan asiasta vielä ole...

Soraa, multaa ja kirppisaarteita

Lauantaina kärräsin multaa ja kivituhkaa oikein urakalla. Sain paikattua etupihan nurmikkoalueen, jossa oli ollut kaksi vuotta (tunnustan laiskotelleeni) sorakasa. Miehelleni (hän muuten vitsailee kavereilleen, että täytyypä katsoa vaimon blogista, mitä meille kuuluu) tiedoksi, kun seuraavan kerran kasaat mitä tahansa maa-ainesta, pane alle pressu. Kiitos!

Nurmikkokaistaleen reunassa on ryhmyinen vanha omenapuu. Mielestäni kaunis vänkyrä. Omenapuun vieressä on puolestaan lamppupylväs. Niiden ympärillä olevaa nurmikkoa on todella hankala leikata ja nurmikko on muutenkin heikkokasvuista. Päätin hankkiutua nurmikkopalasesta eroon. Näin se tapahtui:

Ei mitenkään etupihan kaunistus ja tervetuloa meille!

Iso kivi pullahti maasta, kun valokaapeli vedettiin keskelle pihaa.

Miehet katsoivat minua hölmistyneenä, kun pyysin jättämään kiven pihalle. 

Toivat sitten vielä lisääkin kiviä muiden pihoilta.

Levitin kuitukankaan maahan.

Tätä oli mukava leikata, parempaa kuin mansikkakangas, jota olen aikaisemmin käyttänyt.

Kivituhkaa erinäisiä kuormia...

Nyt omppupuun alla on mukava istuskella varjossa.

Nurmikon leikkaaminen käy suoraviivaisesti.

Ostin nämä ihanat puutarhatuolit Patinaputiikin wanhantavaran kaupasta.

Keräilen myös edullisia tarjottimia, joita käytän kukkapurkkien alusina.

Tarjottimet ovat samalla koristeita.

Ei värillä väliä, kunhan on punaista

Patio on maalattu. Eilinen päivä meni huilaamiseen ja yleiseen velttoiluun, kun tuli toivottu sade. Tarkoitukseni on maalata pation lattiaan sabluunan avulla musta matto. Saas nähdä tapahtuuko tänä kesänä, vai joskus tulevaisuudessa. Mutta nyt näyttää tältä:

Pöytä on hakusessa, mutta kyllä se joltakin kirppikseltä eteen putkahtaa. Tarkoitus on myös lisätä kaiteisiin koristerimoitusta. Väriksi tulisi sama 70-luvun oranssi kuin lattiassa.

Luulin kasvattavani persiljaa, mutta kyllä tämä muhkea puska näyttää niittyleinikiltä. Vai?

Lisäys: niittyleinikki on myrkyllinen, eikä sovellu syötäväksi.

Piha on ikuinen raksatyömaa

Meidän piha on jatkuva leikkikenttä (koirille) ja raksatyömää (ihmisille). Nyt kun lämpötilat olivat inhimillisissä lukemissa, niin aloitin kärräysurakan. Ensin kärräsin soraa yläpihalta alapihalle. Sora oli nököttänyt pari vuotta epämääräisenä kasana yläpihalla. Miksi? Pihaa tasattiin ja aukaistiin vuorotahtiin, maahan vedettiin valokuitua ja viemäriä ja vaikka mitä. Sora kasaantui pikkuhiljaa vuoreksi. Nurmi oli tietysti tuhoutunut soraharjun alla.

Laskeskelin, että multaa tarvitaan nurtsinpohjaksi noin 1000 litraa, siis tuhat. Olin jo tilaamaisillani multaerää, kun päähäni jysähti, että alapihalla on pressun alla multaa vaikka muille jakaa. Siinä oli iso kukkapenkki, mutta kyllästyin rikkakasvien määrään. Siirsin kaikki kukat pois ja pressutin alueen viime (tai toissa) vuonna. Tarkoitus on tehdä siihen pari kukka-allasta tuoreella mullalla ja muuten alue kivetään liuskekivillä. Siellähän vuohenputket ja nokkoset sitten jurottavat.

Kuva ei ole kallellaan, meidän alapiha on koko matkalta rinnettä ja kumparetta.

Taustalla kummituspuu eli tuomi ja tuomenkehrääjäkoit.

Yläpihan nurmikkoalue saa uuden alun. Taustalla Kasvula.

Pelakuutaimeni eivät ole kasvaneet halutulla voimalla.

Isot (kork. 80 cm, lev. 70 cm) kukkapurkkini näyttävät tyhjiltä.

Eilen illalla sain maalattua pation loppuun ja sitten tuli sade. Kiitos!

Tänään teen läksyjä ja sisäsiivouksia ja ehkä jotain pientä maalaushommaa...

Vastapainoa

Sanotaan, että rumat ne vaatteilla koreilee. Okay, en ole itseäni kovin somana pitänytkään. Tässä tulee kokemuksia uusista puutarhapöksyistäni. Lyhytlahkeiset lappuhaalarit ovat aivan mahdottoman käytänölliset ja mukavat, ei kylläkään helteellä. Eivät ahdista kumartuessa, kiitos lantiolla oleville joustopaloille. Sopii hyvin tämmöiselle persevälle savolaiselle.

Vastapainoa tuomenkehrääjäkoiäklötyksille: