Luku 2
Luku 3
Otin kirjeet ja
tarkastelin niitä ensin päältä päin. Kirjekuoret olivat valkoisia peruskuoria.
Jokaisessa kirjeessä oli eri kaupungin postileima. Avasin ensimmäisen kirjeen
ja siinä luki TIEDÄN. Kirjepaperi oli normaalia tulostuspaperia. Toisessa
kirjeessä luki SYNTI. Kolmannessa MAKSA TAI KERRON MIEHELLESI.
- Regina, kolmas kirje on
tosiaan suora uhkauskirje. Mitä nämä kirjeet tarkoittavat? Onko sinulla
ajatusta keneltä olet saanut nämä?
- En voi ymmärtää. Olen
aivan tavallinen äidinkielen lehtori, eikä minulla ole tähän päivään mennessä
ollut vihamiehiä. Mitä nyt joskus teinitytöt haistattelivat kouluaikaan, mutta
tuskin heistä kukaan enää minua edes muistaa.
- Aivan, aivan. Joku on
sinut kuitenkin valinnut maalitaulukseen, syyttä tai syystä. Näissä on eri
kaupunkien postileimoja. Onko sinulla kyseisissä kaupungeissa tuttuja?
- On kyllä, jokaisessa
kyseisessä kaupungissa minulla on tuttuja, joko sukulaisia, opiskelutovereita
tai kollegoita. Tunnen monia ihmisiä useista kaupungeista, myös ulkomailta. En
voi mitenkään rajata sadoista tuttavistani johonkin tiettyyn, mielestäni
pahansuopaan, henkilöön.
- Niinpä, niinpä. Et
ilmeisesti ole näyttänyt kirjeitä miehellesi?
- En, enkä aiokaan
näyttää. Hirvittävä ajatus. Reginan ääni nousi pari oktaavia.
- Oletko puhunut asiasta
muiden perheenjäsenten kanssa?
- Olemme lapseton
pariskunta. Meillä ei ole luurankoja kaapissa. Regina Aho muutti asentoaan ja
istui entistä ryhdikkäämpänä tuolillaan.
- Mitä haluaisit, että
teen? Katsoin rouva Ahoa kysyvästi.
- Voisitko selvittää
miksi saan näitä kirjeitä ja kuka niitä lähettää? Regina Aho näytti kuulaalta
ja haavoittuvalta.
- Toki, toki. Kuulostin
aivan papukaijalta: aivan, aivan, niinpä, niinpä ja pohjanoteerauksena toki,
toki. Mahtoi äidinkielen lehtorin korvia särkeä.
- Hyvä. Ilmoitan heti,
jos ilkeitä kirjeitä tulee lisää.
Laadimme rouva Ahon
kanssa toimeksiannon ja sovimme palkkiostani. Saatoin Regina Ahon ulko-ovella
ja katselin hänen loittonevaa pystypäistä olemustaan. Kirjasin ylös Reginan tiedot ja
keskustelun kulun. Otin kirjeet käteeni ja päästin Kepposen toimistolle.
Kaadoin kahvia mukiini ja söin kolmannen kuppikakun. Miksi joku tavalliseksi
ihmiseksi itseään tituleeraava henkilö saa uhkauskirjeitä?
Koukussa ollaan. Jatkoa ootellen...
VastaaPoistaHih, olenpa riemuissani, jos saan lukutoukan koukuttumaan.
PoistaHienoja jaksoja, näihin koukuttuu :D Mukava sana, kuulaalta.....
VastaaPoistaEikös olekin kuvaava sana: kuulas. Siinä on sävyjä. :)
PoistaArvaan: tämä rva Aho ei ole "tavallinen", vaan hän haluaa korostetusti olla ja luulee olevansa, koska muuten rikkaudet aiheuttaisivat kanssaihmisissä kummallisia ajatuksia. Huomasiko Jenny minkälaisesti rva pukeutui ja minkälaiset kengät hänellä oli. Se puhuu paljon.
VastaaPoistaTais mennä pieleen taas. Kiva odottaa jatkoa ja saan tietää, miten sinä rva Ahon ratkaiset!! Huomaatko kuinka paljon tekstisi inspiroi ajatuksia, joten jatkoa please!
Vekki, sä oot mun uusi muusa. :D
PoistaTänks! Kivaa.
PoistaMikähän on lehtorin salaisuus...
VastaaPoistaJännäksi menee...
VastaaPoistaHuuu! ;)
Poista