sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Luurankoja kaapissa, luku 3

Luku 1
Luku 2


Luku 3

Otin kirjeet ja tarkastelin niitä ensin päältä päin. Kirjekuoret olivat valkoisia peruskuoria. Jokaisessa kirjeessä oli eri kaupungin postileima. Avasin ensimmäisen kirjeen ja siinä luki TIEDÄN. Kirjepaperi oli normaalia tulostuspaperia. Toisessa kirjeessä luki SYNTI. Kolmannessa MAKSA TAI KERRON MIEHELLESI.

- Regina, kolmas kirje on tosiaan suora uhkauskirje. Mitä nämä kirjeet tarkoittavat? Onko sinulla ajatusta keneltä olet saanut nämä?
- En voi ymmärtää. Olen aivan tavallinen äidinkielen lehtori, eikä minulla ole tähän päivään mennessä ollut vihamiehiä. Mitä nyt joskus teinitytöt haistattelivat kouluaikaan, mutta tuskin heistä kukaan enää minua edes muistaa.
- Aivan, aivan. Joku on sinut kuitenkin valinnut maalitaulukseen, syyttä tai syystä. Näissä on eri kaupunkien postileimoja. Onko sinulla kyseisissä kaupungeissa tuttuja?
- On kyllä, jokaisessa kyseisessä kaupungissa minulla on tuttuja, joko sukulaisia, opiskelutovereita tai kollegoita. Tunnen monia ihmisiä useista kaupungeista, myös ulkomailta. En voi mitenkään rajata sadoista tuttavistani johonkin tiettyyn, mielestäni pahansuopaan, henkilöön.
- Niinpä, niinpä. Et ilmeisesti ole näyttänyt kirjeitä miehellesi?
- En, enkä aiokaan näyttää. Hirvittävä ajatus. Reginan ääni nousi pari oktaavia.
- Oletko puhunut asiasta muiden perheenjäsenten kanssa?
- Olemme lapseton pariskunta. Meillä ei ole luurankoja kaapissa. Regina Aho muutti asentoaan ja istui entistä ryhdikkäämpänä tuolillaan.
- Mitä haluaisit, että teen? Katsoin rouva Ahoa kysyvästi.
- Voisitko selvittää miksi saan näitä kirjeitä ja kuka niitä lähettää? Regina Aho näytti kuulaalta ja haavoittuvalta.
- Toki, toki. Kuulostin aivan papukaijalta: aivan, aivan, niinpä, niinpä ja pohjanoteerauksena toki, toki. Mahtoi äidinkielen lehtorin korvia särkeä.
- Hyvä. Ilmoitan heti, jos ilkeitä kirjeitä tulee lisää.


Laadimme rouva Ahon kanssa toimeksiannon ja sovimme palkkiostani. Saatoin Regina Ahon ulko-ovella ja katselin hänen loittonevaa pystypäistä olemustaan. Kirjasin ylös Reginan tiedot ja keskustelun kulun. Otin kirjeet käteeni ja päästin Kepposen toimistolle. Kaadoin kahvia mukiini ja söin kolmannen kuppikakun. Miksi joku tavalliseksi ihmiseksi itseään tituleeraava henkilö saa uhkauskirjeitä?

10 kommenttia:

  1. Koukussa ollaan. Jatkoa ootellen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, olenpa riemuissani, jos saan lukutoukan koukuttumaan.

      Poista
  2. Hienoja jaksoja, näihin koukuttuu :D Mukava sana, kuulaalta.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin kuvaava sana: kuulas. Siinä on sävyjä. :)

      Poista
  3. Arvaan: tämä rva Aho ei ole "tavallinen", vaan hän haluaa korostetusti olla ja luulee olevansa, koska muuten rikkaudet aiheuttaisivat kanssaihmisissä kummallisia ajatuksia. Huomasiko Jenny minkälaisesti rva pukeutui ja minkälaiset kengät hänellä oli. Se puhuu paljon.
    Tais mennä pieleen taas. Kiva odottaa jatkoa ja saan tietää, miten sinä rva Ahon ratkaiset!! Huomaatko kuinka paljon tekstisi inspiroi ajatuksia, joten jatkoa please!

    VastaaPoista
  4. Mikähän on lehtorin salaisuus...

    VastaaPoista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...