Luurankoja kaapissa, luku 4

Osa 1
Osa 2
Osa 3

Luku 4

Kirjekuorista ei irronnut mitään mullistavaa tietoa, ja kirjepapereista löytyi vain kahdet sormenjäljet, eli Reginan ja omani. Lähettäjä oli ollut huolellinen ja toiminut hanskat, luultavasti kertakäyttökäsineet, käsissään. Se tie johti umpikujaan. Ennen vanhaan jäljitettiin herjakirjeiden lähettäjiä kirjoituskoneiden avulla, mutta nyt jokaisen tietokoneelta tulostuu suhtkoht samanlaista, persoonatonta, jälkeä samanlaiselle paperille. Tylsää.

Toukokuun lopulla Regina Aho soitti. Olin kaivelemassa voikukkia omenapuiden alta. Omenapuut näyttivät vaaleanpunaisilta hattaroilta, ja niiden kukkasissa kävi humina ja surina.

- Regina Aho täällä, hei.

- Heipä hei.

- Sain uuden kirjeen. Regina Ahon ääni särisi.

- Mitä siinä lukee?

- En uskaltanut avata sitä. Voinko tulla heti luoksesi?

- Kyllä se sopii. Odotan sinua toimistollani.

Regina Aho saapui puolen tunnin kuluttua, ja päästin hänet toimistolle, jossa Kepponen otti vieraan vastaan häntäänsä liehakoivasti heiluttaen. Rouva Aho katsoi Kepposta torjuvasti, mutta Kepponen ei ollut moinaan, vaan kävi makaamaan rouvan jalkojen juureen.

- Tässä, ole hyvä. 

Regina ojensi kirjeen minulle. Repäisin kuoren auki, ja sieltä tipahti lattialle pieni seepian värinen valokuva. Kuvassa oli nuori tyttö, jolla oli korkeaksi tupeerattu kampaus ja polvipituinen kotelomekko. Kirjeessä luki VAADIN 10 000 EUROA VAITELIAISUUDESTA.

- Oletko sinä tässä kuvassa? 

Ojensin kuvan Reginalle. Kaikki väri haaltui Regina Ahon kasvoilta ja hänen kätensä alkoivat vispata holtittomasti. Hän tyrskähti nikottelevaan itkuun.

Annoin Reginalle aikaa rauhoittua. Kävin keittämässä välillä kahvia. Kepponen oli noussut Regina Ahon jalkoja vasten, ja rouva silitteli Kepposen päätä. Kepponen puolestaan lipaisi lohduttavasti rouvan kättä. Pahin itkunpuuska oli mennyt ohi, ja rouva kuivaili silmiään puuvillaisella nenäliinalla, jossa oli keltaisia ruusuja kulmissa.

- Kyllä, minä olen tässä kuvassa. Kuva on vuodelta 1963. Kirjoitin silloin ylioppilaaksi, jonka jälkeen lähdin vaihto-oppilaaksi Ruotsiin.

- Onko sinulla mitään käsitystä kuka ylioppilaskuvasi otti tai kenelle olet kuvasi antanut tuolloin?

- Ei ole. Valitettavasti en osaa kertoa sinulle mitään, mikä auttaisi tässä asiassa eteenpäin.

- Mielestäni tämä on poliisiasia. Haluatko, että lähden kanssasi käymään poliisiasemalle?

- Ei, ei missään tapauksessa. Minä mieluummin vaikka maksan kiristäjälle.

- Tuo tie ei johda mihinkään. Kiristäjä ei lopeta koskaan, hän lypsää sinulta rahaa niin kauan kuin elät, tai hän elää.

- Oliko kirjeessä mitään tietoa, mihin rahat pitää toimittaa?

- Ei ollut, joten varmasti tulet saamaan uuden kirjeen lähiaikoina. 

Regina Ahon silmistä heijastui musta kauhu. Sovimme tapaavamme heti kun uusi kirje saapuu.