Tässä yhtenä päivänä silmäni osuivat meidän tiiliseinään.
Huomasin, että tiilissä oli tekstiä ja sormenjälkiä.
Monessa tiilessä lukee Santamäki.
Luulenpa, että tiilillä on ikää vähintään 100 vuotta.
Kannattaa tutustua H. G. Paloheimon historiaan.
Paloheimot liittyvät voimakkaasti Lopen ja Riihimäen (ent. kotikaupunkini) elonkiertoon.
Täytyy kierrellä tutkailemassa tiiliä ympäri taloa.
Olisi hauskaa löytää jonkun eläimen tassunjälki.
(Paloheimon teollisuusmiehen ura alkoi Santamäen kartanon yhteyteen vuonna 1890 perustetusta pienestä yksiraamisesta sahalaitoksesta. Myös tiiliteollisuus alkoi 1890-luvun puolivälissä kartanoalueelle rakennetusta pienestä tiilitehtaasta. Laajeneva maatalousrakentaminen vaati omaa tiilituotantoa. Ajan mittaan Santamäen tiilitehtaan tuotteista tuli kuuluisia; arkkitehdit Väinö Vähäkallio, Alvar Aalto ja Onni Tarjanne suosivat Santamäen tiiliä. Esimerkiksi Stockmannin tavaratalo ja Kulttuuritalo on rakennettu Santamäen tiilistä. Paloheimon tiilitehdas teki myös kattotiiliä ja tiilisiä salaojaputkia.)
Ruusut vielä kukkivat, mutta halla kurkkii jo nurkan takana.
Vanhat tiilet ovat tosi hienoja, onneksi täälläkin on joitakin ja joissakuissa myös leimoja, tosin ei samoja kuin teillä.
VastaaPoistaMinusta on myös hienoa, että niin raskas ja yksinkertainen ammatti kuin tiilenpolttaja on päässyt unohtumattomaksi noiden kädenjälkien ansiosta. Ihan kuin joku suurmies, jolle on tehty veistos! Kuinka monen talon ja navetan seinässä on jonkun duunarin sormenjäljet, ikuisesti. Vau.
Pala työhistoriaa seinissämme, wau. Aina kun nään vanhoja rakennusmatskuja, ajattelen ihmisiä, jotka ovat ne aikaansaaneet ja vieläpä rankoissa olosuhteissa ja ilman nykyaikaisia porakoneita ja muita sähkötyökaluja.
PoistaHerkistää...
Mielenkiintoista. Mikä historia, tästähän aukeaa uusi projekti sinulle, kun kirjoitat talonne kohtalosta kaiken kirjaksi. Sellaista menneisyyttä ei varmaankaan toista löydy.
VastaaPoistaNaapuri on kirjoituttanut talostaan ja tästä alueesta kirjan. Hmm... älä hyvä nainen yllytä! :D
PoistaUpeasti teillä kukat vielä kukoistavat.
VastaaPoistaToissa yönä kävi pakkasella ja kaikki kesäkukat lurpsahtivat. Ruusut vielä sinnittelevät, tosin en ole ehtinyt käymään kierroksella tarkistamassa kaikkia vaurioita.
PoistaTäytyy lauantaina kerätä kukkia kompostiin ja haravoida pahimmat lehtikasat pois.
Kauniit ruusut!!
VastaaPoistaKiitos! Ensi kesänä siirrän ruusut puolivarjoiseen paikkaan. Nyt ovat paahteessa ja selkeästi kukinta kärsii. Puolivarjossa ja hieman savisessa kukkapenkissä olevissa ruusuissa on selkeästi muhkeimmat kukat.
PoistaHienot tiilet! Jännittävää löytää leimoja ja varsinkin sormenjälkiä. Siinä alkaa varmasti mielikuvitus lentämään!
VastaaPoistaTykkään kanssa, että näissä tiilissä on luonnetta ja nuo sormenjäljet... selkeesti dekkariainesta. ;D
PoistaUpeita ovat tiilet ja jäljet. Minulla jo nousi tukka pystyyn, kun aloin kuvitella dekkaritarinaa sormenjälkien synnystä. . . Meikäläisen ylikehittyneellä ja vinksahtaneella mielikuvituksella varustettu ei pystyisi yksin asumaan vanhassa talossa. Alkaisin nähdä ja kuulla kummia. On työn takana, että saan pidettyä ajatukseni reaalimaailmassa tässä 60-luvun kerrostaloasunnossanikaan, nyt kun elelen kaksin koirani kanssa.
VastaaPoistaRuusut ovat todella kauniita!
Pirjoriitta, tiesitkö, että meidän pihalla on myös aito ruumiskellari? Kih hih, sä et vois ollenkaan asua tällä mäellä. Me rakastetaan tätä paikkaa ja taloa. Tässä on luonnetta.
PoistaIhania ovat pihakuvasi ja pihan tapahtumat. Kun nyt luin monta postausta peräkanaa, kommentoin yhtä tähän, vaikka ei just tähän liitykään. Nimittäin tuo lepän kanto! Pakko sanoa, että mieleeni muistui sanonta "leppä on köyhän miehen mahonki". Siis aivan mahtavat värit!
VastaaPoistaHyvää syksyn jatkoa sinne. Hitaasti hyvä tulee.
Upee sanonta ja pitää todella paikkansa. Pitsköhän yrittää sahata lintti tosta lepästä ja lakata...
PoistaKiitos, kiitos Manta!
Meidän navetan tiiliseinässä luki "aino ja pauli"...joskus tiiliä tehdssä oli joku kirjoittanut sen. Aivan ihastuttavaa. Ja ikää navetalla on 67 v.
VastaaPoistaAivan ihanaa! Jokku rakastuneet halus ikuisen muiston.
PoistaOi, mahtavia tuommoiset historialliset löydöt ja sormenjäljet varsinkin. Niittenhän täytyy olla todella vanhoja, kun tehtaalla siihen painettu. Ymmärsinkö oikein, että teidän talosta? En oo vielä tutustunu muihin postauksiisi, mutta alku näytti jo hyvätlä. Täytyy heti liittyä lukijaksi :)
VastaaPoistaJa ruusut ovat todella kauniita, onneksi ne kukkii pitkään. Meilläkin nuppuja ja kukkia pukkaa kokoajan, ajattelin heittää niille peittoa niskaan, jos pakkasyö uhkaa. - 2 astetta oli jo, mutta eivät olleet moksiskaan :)
Tiilet ovat meidän talon ulkoseinissä. Tällä alueella on ollut kunnan vaivaistalo, joka on rakennettu 1800-luvun lopulla. Talomme on rakennettu vaivaistalon kivijalan päälle, vaivaistalon tiilistä 1972. Vaivaistalo paloi 50-luvulla. Meillä on myös holvikaarinen ruumiskellari, jota nyt kunnostamme, ei kuitenkaan ruumiskellariksi vaan oleilutilaksi. Juu, ei yhtään karmi. Tällä mäellä on autettu vanhoja, vaivaisia ja heitä, joita elämä on kolhinut.
PoistaRuusut eivät ihan pienestä pakkasesta välitä. Monissa on kukkia vielä silloin, kun tulee lunta.