Luku 1
Nimeni on Cotton,
yksityisetsivä Jenny Cotton. Alun perin sukunimeni oli Kottonen, mutta Cotton herättää
enemmän luottamusta, on vauhdikas ja hieman särmikäs. Olen nainen parhaassa
iässä, eli puoli vuosisataa tuli täyteen tänä vuonna. Harrastuksiini kuuluvat judo,
puutarhanhoito ja koirailu.
Apulaiseni nimi on
Kepponen. Pelkkä Kepponen, ei titteleitä, ja se on rodultaan mäyräkoira. Kepponen
on kuin kävelevä dynamiittipötkö, päällys sileän ruskea ja sisältö silkkaa
räjähtävää voimaa. Meillä on molemmilla asenne kohdillaan.
Olen kooltani Kepposen
luokkaa, mutta turkkini on musta. Äitini hurvitteli villeimpään hippi- ja
vapaan seksin aikaan Amerikassa ja törmäsi siellä kiinalaispoikaan, josta
tuloksena olin minä. Isääni en ole koskaan tavannut, tuskin hän tietää
olemassaolostani. Minua ei, ihme kyllä, pahemmin kiusattu koulussa hieman
vinoista silmistäni ja tummista hiuksistani. Ehkä olin jo silloin puoliani pitävän
oloinen.
Äitini kuoli yli 20
vuotta sitten ja muutin kotitaloomme. Olen hankkinut yksityisetsiväkoulutukseni
Englannissa ja työskentelin siellä melkein vuosikymmenen. Äitini kuoltua
palasin Suomeen ja perustin toimistoni punaiseen tiilitalooni. Kätevää, kun
toimiston ja kodin välillä on vain yksi ovi. Aloin saada mukavasti
toimeksiantoja ja maineeni luotettavana ja tehokkaana ongelmanratkojana kulki
asiakkaalta toiselle. Parasta mainosta on tyytyväinen asiakas. Luottamusta
herättää myös se, että minulla on juristin paperit.
Ratkon työkseni ihmisten
ongelmia, etsin kadonneita, paljastan pettäviä puolisoita, ehkäisen pikkurikoksia,
selvitän perintöasioita, eli toimeksiantojen laatu on kirjava. Tehtäviä hoitaessani joudun käyttämään kaiken kekseliäisyyteni ja viekkauteni, eikä
taatusti ole kahta samanlaista päivää. Ja jos joku romantisoi ammattiani, niin
useimmat tehtävät vaativat kestäviä pakaralihaksia ja seurapiirirakkoa, ei
niinkään älyä, sillä usein joudun istumaan autossani, juomaan kuumaa kaakaota
termospullosta ja tuijottamaan ovea, ja vain odottamaan, että jotain tapahtuisi.
Ai niin, työni puolesta harrastan myös valokuvausta. Näppäilen kuvia myös
puutarhastani ja Kepposesta, tietysti.
Ihanaa... jatkoa odotellaan:)
VastaaPoistaTulee, tulee...
Poistai.h.a.n.a.a ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
VastaaPoistam.u.k.a.v.a.a. :D
PoistaJatkoa odotellaan täälläkin:)
VastaaPoistaHih, sitä on tulossa. Oli aivan pakko kirjoittaa jotakin hömppää läksyjen lomassa.
PoistaOnnea ja menestystä tehtävissänne, Jenny ja Kepponen! Lisää odotellaan...
VastaaPoistaSeikkailu jatkuu...
PoistaWe want more!!! Eli kait sitä jatkoa on tulossa sitten pienen kirjan verran:)? M-L
VastaaPoistaYes! Jatkoa tulee vain tämän novellin verran eli olisko 5 lukua. Kirjan verran kirjoittaminen vie liikaa aikaa, joten annetaan aiheitten mukia ja kirjoitan sitten ensi vuonna ajan kanssa, toivottavasti. Jos opinnäytetyöltä jää aikaa...
PoistaHii! Lisää, kiitos :)
VastaaPoistaTulloo, tulloo...
PoistaJenny ja Kepponen - lisää odottelen! Upeita pilviä purjehtii teidän taivaallanne.
VastaaPoistaOlen aina ollut viehtynyt pilvenlonkiin. Kuvailen niitä mielelläni. Juu, Jenny ja Kepponen pääsivät vauhtiin, pitkästä aikaa.
PoistaJee...jotain erilaista! Jatkoa odotellen;)
VastaaPoistaTulossa on...
PoistaHauska tutustua täälläkin. Kyllä odotellaan täälläkin. Toivottavasti Jenny kohtaa jotain romantiikankin tapaista... (ei maksa mitään).
VastaaPoistaTässä novellissa on kyllä rakkautta, mutta ei Jennyllä tällä kertaa.
PoistaJa seikkailu alkaa. :) Upeat kuvat.
VastaaPoista...ja jatkuu... Kuvissa on naapurin pellot, joiden poikki tallustellaan joka päivä koirien kanssa. Tuttuja ja silti joka päivä erinäköiset maisemat.
Poista