Valoa, varjoja ja pölyä

Pölyjen pyyhkiminen on mielestäni yksi ikävimmistä kotitöistä.

Hakkaan mielummin motin klapeja kuin heiluttelen pölyhuiskua.

Kuvasin sisällä valoa ja varjoja.

Ja PÖLYÄ.

Sitkeät pelakuut kukkivat, pakkasesta huolimatta, terassilla.

Pyhäinpäivä

On aika muistella,

vaikka usein toivoisi, että unohtaisi,

niin kipeältä tuntuu...

Isäni kuoli 20 vuotta sitten, yllättäen, mökillä.

Hän oli käynyt katsomassa järvellä joutsenenpesää,

tuli kotiin ja kävi nukkumaan,

eikä koskaan herännyt.

Muistoissa myös mummot, ukit, tädit, setä, eno, isotäti ja ystävä.

Unohtamatta rakkaita lemmikkejä...

Asiaa kuvakulmista ja naisyrittäjyydestä

Värillä ei ole väliä?

Voi olla näin,

mutta kuvakulma ja säätila vaikuttavat kuvan tunnelmaan ratkaisevasti.

Yllä olevassa kuvassa poutapilvet palleroittivat taivaan,

kun taas alemassa kuvassa oli juuri satanut ja huuhtonut värit pois.

Pieni polvien notkauttaminen vaikuttaa kuvakulmaan ratkaisevasti,

suunnilleen sama kohta, mutta kuvissa on aivan eri tunnelma.

Olen tänä vuonna tavannut useita kiinnostavia ja ahkeria naisyrittäjiä.

Yhteisiä ominaisuuksia heillä ovat innovatiivisuus ja rohkeus.

Voin lämpimästi suositella (ei ole maksettu mainos):

Laatikkokaupassa työskentelee Kirsi, joka taikoo suomalaisesta puusta vaikka mitä.

PiskiPalvelun Anne ohjaa koirat ja omistajat oikeille poluille neuvoin ja ohjein.

Ritvan Polttopuusta löytyy polttokaivertamalla tehtyjä lahjatavaroita esim. mietelausetauluja.

Patinaputiikin Jaanan puodissa löytyy vanhaa ja uutta. Olen tehnyt hyviä löytäjä.

Ainoa Humppilassa myy puodissaan kunnostettuja huonekaluja ja tekee taidolla remontteja.

Lähde Hyvään Oloon on kauneushoitola, jossa Jenni tekee 

mm. reikihoitoja ja intialaista energiahierontaa.

Kahvila ILO on hauskasti värikäään retro.

Kuvattu sisällä, kun valonsäteet osuivat somasti kasveihin ja koristeisiin.

Valokuvauksesta

Olen jo monta kertaa höpissyt, että valokuvaus on lempiharrastukseni. Onneksi suvussamme on ollut muitakin, joita kuvaus tai pikemminkin kuvauttaminen on kiinnostanut. Meillä on muistona suloisia kuvia, joissa vanhempani ovat pieniä. Isovanhemmat ovat myös tallentuneet mustavalkoisiin kuviin. Juuriaan on mielenkiintoista tarkastella valokuvien avulla. Kuvissa ihmiset ovat vakavia, jopa juhlallisen näköisiä, usein kuvat on otettu hautajaisissa, jolloin koko suku ja tuttavapiiri oli kokoontuneena yhteen. Vaatteet, huonekalut ja rakennukset kertovat omaa tarinaansa.

Ateneumissa avautui valokuvanäyttely, joka on NÄHTÄVÄ. Henri Cartier-Bresson. Olen aivan otettu hänen tavastaan nähdä maailmaa. Hänellä oli kyky ottaa kuva juuri mielenkiintoisimmalla hetkellä. Tarkoitukseni on käydä katsomassa näyttely marraskuussa serkuntytön Hennan kanssa ja joulukuussa ystäväni Kaijan kanssa. Näyttely on taatusti tuplakäynnin arvoinen.

50 daalianjuurakkoa ja paljon muuta

Sairaus selätetty, kiitos tervehtymistoivotuksista, hyvät blogiystävät!

Huikea viikko, jos ei oteta huomioon kuumetautia,

olen saanut vastaanottaa:

kipollisen ilmasipuleita

ystävältäni Pirkolta omenapiirakan

mieheltäni Kalevala-koruja 

(mies on tehnyt töitä 24/7 muutaman viikon ja halusi hyvitellä minua,

kun hän ei ehtinyt olla kotona ja viettää aikaa perheensä kanssa,

mies jaksaa yllättää 18 vuoden yhteiselon jälkeenkin)

eikä tässä vielä kaikki,

sillä veljeni naapuri antoi minulle noin 50 daalianjuurakkoa.

Miettikää mikä määrä!

Olen mykistynyt.

Kaikesta.

Täytyy panna hyvää kiertämään...

Tänään tuli sade.

Kevyitä askareita toipilaalle

Olipa viikolla lämpimiä ja auringontäyteisiä päiviä.

Olisin halunnut tehdä pihatöitä esim. istuttaa saamani ilmasipulit,

mutta toisin kävin.

Pötkötin petin pohjalla torstai-illasta tähän aamuun saakka.

Lenssu.

Kova kuume vie voimat, mutta toisaalta silloin paranee nopeasti.

Nyt köpöttelen sisällä, pyykkään, päivitän blogia ja luen teidän blogejanne.

Sopivan kevyitä askareita toipilaalle.

Luuletteko, että vasemmalla oleva pörröinen pötikkä on kukka?

Jos näin, niin iso posliinikukkani kukkii tänä vuonna kolmannen kerran.

Keväällä ostamani pasuuna kukkii valkoisin kukin.

Kaunista!

Ulkonakin on kauniin värikästä.

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä!

Penkkejä ja näkymiä

Asiaa penkeistä ja penkin vierestä.

Olen sijoittanut pihapiirimme useita tuoleja, penkkejä ja istumakiviä.

Esitten niistä muutamia.

Ensin on kuva penkistä ja sitten kuva, mitä näen penkillä istuessani.

Puupuistossa, itäosassa tonttia, on uusin istuma-alue.

Tästä kulmasta näkee koko alapihan:

hedelmäpuut, Marjatarhan, Pömpelin ja Kesälän.

Uusi istuin tämäkin, kivi, joka juurtui paikoilleen toukokuussa,

kun Pikku-Metsää maisemoitiin.

Oikeasti Pikku-Metsää ei siis enää ole, on vain nimi jäljellä.

Kivellä istuen näkee talon ja ylärinteen.

Olen ostanut useita metallisia penkkejä. Tässä yksi.

Tässä kun istuu, niin näkee alapihaa ja peltoja.

Ei varsinaisesti penkki, mutta tykkään istua pation kivireunuksella,

josta muuten näette kuinka jyrkkä alapihamme on.

Näkymässä on Pyry-koiramme muisto-omenapuu,

riippaoksainen paju ja sen takana (ei tosin näy) päärynäpuu.

Talon eteläseinustalla oleva penkki on 

lämmin paikka istua keväällä ja syksyllä auringon helliessä.

Siitä näkee Kesälän ja portin, joka johtaa alapihan riemuihin.

Näin meillä, kuinkas teillä?