On aika muistella,
vaikka usein toivoisi, että unohtaisi,
niin kipeältä tuntuu...
Isäni kuoli 20 vuotta sitten, yllättäen, mökillä.
Hän oli käynyt katsomassa järvellä joutsenenpesää,
tuli kotiin ja kävi nukkumaan,
eikä koskaan herännyt.
Muistoissa myös mummot, ukit, tädit, setä, eno, isotäti ja ystävä.
Unohtamatta rakkaita lemmikkejä...
Kipeät muistot tarkoittaa kai sitä, että on rakastanut jotain tosi paljon.
VastaaPoistaAikakaan ei pyyhi pois kaikkea surua, mutta toivon sinulle mahdollisimman lempeitä ja kauniita asioita tällaisiin muistelupäiviin <3
"Ihminen on kuin ruoho...", se on niin totta.
Mai, kysymys on juuri rakkaudesta ja menetyksestä...
PoistaKauniilla tavalla sai isäsi lähteä täältä, siitä on syytä olla kiitollinen.
VastaaPoistaMuistelen usein edesmenneitä omaisiani, ystäviäni ja lemmikkejäni, koen sen tavallaan hyvin raskaaksi, mutta antoisaksi.
Kuinka ovatkaan he edellä lähteneet tärkeitä, ajatella, jos ei olisi ketään, jota muistelisi.
Hanne, isä lähti nopeasti, näin oli parasta, koska hän ei kestänyt lääkäreitä eikä sairaaloita. Muistellaan...
PoistaMun isä eli niin vanhaksi, liki 87vee, että sen ymmärtää kovin helposti. Vaikka onkin vasta puoli vuotta aikaa. Mutta veljeni kuolema 7 vuotta sitten edelleen tuo syvän surun ajatuksiini. Vien kynttilät myös kisujen, Viuhdin ja Reetun haudoille. Rauhallista viikonloppua sinulle.
VastaaPoistaSinulla on tuore ikävä ja suru, pirkko, voimia. Isäni oli kuollessaan vasta 63-vuotias, onneksi isäsi eli pitkään ja saitte olla yhdessä. Veljesi kuoli aivan liian nuorena...
PoistaTämä päivä saa muistelemaan poismenneitä.
VastaaPoistaHyvää Pyhäinpäivää sinulle.
Suru on helpottanut ja ikävä jää, kynttilät kaikille rakkaille myös sytytän vahvoin ajatuksin!
VastaaPoistaHyvää Pyhäinpäivää Sinulle!
Kivipellon Saila, näin me teemme!
PoistaKunpa aikanaan saisikin lähteä isäsi tavoin, nukkumalla. Me emme vie kynttilöitä kenenkään haudoille, vaan sytytämme niitä täällä kotona. Ekologisempaa näin. Eräs ystäväni sanoi kerran yhteisen ystävämme haudalla käydessämme, että parempi kun muistaisimme ihmisiä heidän eläessään. Se on jäänyt mieleeni ja myös vaikuttanut toimintaani siten, että esimerkiksi suvun vanhuksiin koitan pitää säännöllisesti yhteyttä vielä, kun he ovat maan päällä tavoitettavissa.
VastaaPoistaMukavaa pyhäinpäivää sinulle! Niin ja hienoja kuvia oli edellisessä postauksessasi.
Between, kotona mekin kynttöitä sytyttelemme, koska haudat ovat 500 km päässä. Ajatus on tärkein, muinakin päivinä...
PoistaKiitos samoin!
Yleensä vien kynttilät haudoille, niin eilenkin On hautapaikat lähellä, ei vaadi kauheata ajomatkaa. Betweenin kommentissakin on pointtinsa, olen usein miettinyt, ettei useimmat varmaan ikinä eläessään saa yhtä komeita kukkia kuin hautajaisissaan, eihän sen nyt niin pitäisi mennä... Isäsi tapa poistua täältä on varmasti sellainen, jota useimmat toivoisivat omalle kohdalleen.
VastaaPoistaKesäKukka, onneksi olen vienyt kukkia ja lähettänyt kirjeitä sekä kortteja vielä kun ihmiseni olivat elossa. Pitkät matkat erottivat meidän, näimme vain lomilla. Nopea lähtö, se on varmasti kaikkien meidän toivomus, kun se aika koittaa.
Poista