tiistai 1. lokakuuta 2019

Reipasta lokakuuta!

Sateinen lokakuu pyörähti käyntiin.
Posliinkukkia ei näytä hämärät päivät haittaavaan,
vaan ne pullistelevat täynnänsä nuppuja.


 Muutama posliinikukka kukkii,
ties monenneko kerran tänä vuonna.


 Pelargoniat on tuotu sisälle,
ja ne ovat siirtymässä lepotilaan.
Täytyy poistella kukat,
että jaksavat sinnitellä pimeän kauden yli.


 Pihatyöt ovat hyvällä mallilla.
Viime viikolla oli muutama oikein lämmin päivä,
jolloin keräsin kalusteet ja koristeet talviteloille.
 Rengon punaiset -daaliat nostimme mieheni kanssa yhteisvoimin,
eli mies talikoi, kärräsi ja kantoi,
ja minä osoitin paikat.


Aamu valkeni suheroisena.
Kuvailin terassillamme lintuja. 
Jouluihmiset odottelevat joulua,
uudenvuodenjuhlijat vuotta 2020,
itse en odota mitään ihmeempiä,
kunhan möllötän tuvassa ja olen,
se kuuluisa puhti huuhtoutui sateiden myötä ties minne.


18 kommenttia:

  1. Teilloli erinomaane tyäjako :) Tällääsinä sateesina päivinä ei huvita teherä sitte yhtikäs mitää. Hiano syysasetelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks vaan ollukin, Navettapiika! Onpa hianoo, että on joku muukin, kun ei viitti käynnistyä sateessa *helpotuksenhuokaus*.
      Kiitti!

      Poista
  2. Minuakin naurattaa tasa-arvoinen työnjakonne. Hitaan hämäläisen kanssa eläminen on opettanut, että parempi tehdä kaikki itse, kuin odottaa Ukkokullan lähtevän käyntiin.
    Sinun huonekasvipeukalosi on vertaansa vailla. Olen ennenkin ihmetellyt taitoasi saada posliinikukka kukkimaan. Annoin omani tyttärelle kyllästyttyäni sen tuittuiluun. Josko se hänen valoisassa huushollissaan ryhtyisi kukkimaan.
    Mukavaa lokakuun alkua. Ei tässä vielä mitään joulua ja uuttavuotta odoteta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, daalian juurakot ovat päänkokoisia, ja siinä saa mieskin punnertaa nuppi punasena, että juurakot nousevat, joten olen ominut tämän työnjohdollisen roolin (sopii savolaiselle ku nappi pomppaan).
      Toivottaan, että posliinikukkasi innostuu kukkimaan. Meillähän kukat saavat runsaasti hajavaloa ikkunalla.

      Poista
    2. Viikko sitten maasta nostamani daalian juurakko oli varmasti isompi, kuin sinun pääsi. Punnersin sen mullasta oma pää punaisena. Missä lie Ukkokulta silloin huidellut. Pohti varmasti jotain tietoteknistä pulmaa.

      Poista
  3. Posliinikukan muistan lapsuuden kodista, se oli ihmeellinen ja näyttää olevan vieläkin. Nyt askareet suuntaavat sisätiloihin, mutta onpa hauska lintukokous kaiteella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sytytin lyhdyn, että kamera pystyy paremmin tarkentamaan lintuihin, Pirkko. Tuli tunnelmallisia kuvia, vaikkakin vähän rakeisia, mutta ei se droppaa tunnelmaa.
      Posliinikukkia muistan nähneeni mustavalkoisissa kotimaisia elokuvissa eli tooosi kauan sitten, perinnekasvi.

      Poista
  4. Onpa kauniit nuo posliinikukan kukat. Ja lintuasetelma on kaunis. Nyt pitäisi kehitellä sisähommia, kun ulkona vaan sataa. Mukavaa alkavaa lokakuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä kanssasi posliinikukkien kaunedesta, Anneli A. Helppohoitoinen ja vaivaton kasvi.
      Sisähommat ovat vähissä, kun ei tuo siivouskaan oikein maita... :)

      Poista
  5. Onpas tuo posliinikukka jännän graafisen muotoinen ennen avautumistaan :) Tuon kukan näin (tai huomioin) ekan kerran vasta viime keväänä, eli ei ole ollut meillä kotona tai mummoloissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä onkin, Väkertäjä! Yleensä posliinikukka on ollut seinällä, tukiristikossa. Meillä osa roikkuu amppeleissa ja osalle olen teetettänyt metallista tuet.

      Poista
  6. Posliinikukka on kaunis. Viime viikolla oli kiva tehdä pihatöitä. Meilläkin on sateinen päivä, kiva olla tuvassa ja kynttilät palavat, ihanaa !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, sinulla onkin nyt hyvää aikaa keskittyä kortteiluun, teetkin sieviä kortteja.

      Poista
  7. Ihan mainio työnjako.
    Minullakin on isoposliinikukka, jonka sain aikoinaan ystävältäni. Kaunis ihan kukkimattomanakin kiiltävine lehtineen. Nyt näyttäisi ainakin yksi kukka olevan tulossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kruunuvuokko, eikös vaan olekin. :)
      Siitä se alkaa, yhdestä kukkarykelmästä, seuraavaksi tulee aina vaan enemmän ja enemmän. Jotkut posliinikukat tuoksuvat voimakkaasti, suorastaan huumaavasti.

      Poista
  8. Minulla posliinikukka liittyy nuoruuteen. Parikymppisenä sen sain ja muutaman vuoden se etsi pituuttaan vuokra-asunnon vetoisella seinällä. Muuton yhteydessä tiemme erkanivat. Elementtitalossa se ei viihtynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka posliinikukka on melko helppohoitoinen, Mauri-vaari, niin rajansa senkin sopeutumisessa näyttää löytyvän.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...