Luin kirjan: Krokotiiliyö, Simone Buchholz

Krokotiiliyö, saksankielisen alkuperäisteoksen nimi Blaue Nacht,

on Simone Buchholzin dekkaripalkittu rikosromaani vuodelta 2016.

Suomennoksen on taituroinut Anne Kilpi.

Sain kirjan arvostelukappaleen Kustantamo Huipulta.

ISBN 978-952-69098-5-1.

Luin keväällä Buchholzin Revolverisydämen.

Pidin kirjasta paljon.

Uusin suomennos, Krokotiiliyö,

nappasi haukaten mukaansa 

ja vei mukanaan syviin tummiin pyörteisiin.

Reipasotteinen syyttäjä Chastity Riley on siirretty syrjään

varsinaisista tehtävistään 

vastamaan rikosten uhrien suojelusta.
Tarina pyörähtää käyntiin,
kun kadulta löydetty tunnistamaton mies,
jonka luita on murskattu,
tuodaan sairaalaan, ja Riley yrittää selvittää syitä tapahtuneeseen.
Kun maanittelu ja uhkailu eivät auta,
turvautuu Riley lahjontaan.
Hän vie miehelle tupakkaa ja olutta.

Mies kertoo nimekseen Joe.
Pahoinpitelyn taustalla liikkuvat huumeet ja isot rahat.
Riley lähtee saalistamaan krokotiiliä.

Kirja on juoheva, yllätyksellinen ja päihdyttävän mukaansatempaava.
Pidän Buchholzin tyylistä kuljettaa juonta monitasoisesti,
ja siitä ettei tarina ole ahdettu täyteen väkivaltaa.
Aihe on synkkä, mutta väliin mahtuu myös napakkaa huumoria.

Simone Buchholzin Krokotiiliyö on dekkaripalkintonsa ansainnut!

"Blaue Nachtin ovi on raollaan, menen sisään. Tämä

hiljaisuus, kun ketään ei ole paikalla, mutta on täysin

selvää, että jotain siellä on eikä mitään hyvää. Tunnen

tämän hiljaisuuden. Kun se on läsnä, on kylässä jotain

murhaavaa. Koin tämän hiljaisuuden ensimmäisen

kerran, kun löysin isäni pää kirjoituspöydällä, ja jo se

kerta oli oikeastaan yksi kerta liikaa. Tämä hiljaisuus on

kuin sokkiaalto, joka pyyhkäisee tilan läpi ja jähmettää

mennessään kaiken, mihin koskee. " Sivu 248