sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Elämä on ihanaa

Menipä kesä nopeasti! 

Huono omatunto on ikävä seuralainen. Podin huonoa omaatuntoa kevään, kesän ja syksyn, kun en laiskuuttani viitsinyt tehdä pihatöitä. Tavallisesti puhti karkaa lomille vasta syksyllä, mutta nyt puhdittomuus oli seuranani keväästä saakka.

Onneksi lamaantumiseni ja puhdittomuuteni taustalta löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta. Olen antanut itselleni anteeksi. Ensi keväänä rymistelen uudella tarmolla ja uusin ideoin puutarhan kimppuun.

Tosin tänään on tarkoitukseni pelastaa sammakko ja sorsat lammesta, maljakot ja muut koristeet patiolta ja kerätä haravat talvisäilöön. Kyllä elämä on ihanaa...

Mukavaa isänpäivää!










12 kommenttia:

  1. Luvatut leudot säät saattavat vielä päästää sinut pihahommin. Joskus on ihan aiheellista olla itselleen armollinen ja sallia laiskuus. Sitä suuremmalla syyllä, jos siihen löytyy vakavat perusteet. Olen huomannut, että uusien ideoiden syntyminen vaatii joskus pysähtymistä ja akkujen lataamista.
    Mukavaa isänpäivänä sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leudot säät ovat tervetulleita, between. Nyt kun lääkkeet ovat alkaneet vaikuttamaan, niin jaksamista ja viitsimistäkin löytyy.

      Olen sitä ikäpolvea, kun työ oli/on edelleen ihmisen mitta. Työteliäs ihminen on kunniaksi itselleen ja suvulleen. Tunsin itseni todella huonoksi ihmiseksi, kun en vaan millään jaksanut. Jos jotain hommaa tein vähän aikaa, niin piti mennä nukkumaan sen jälkeen, että jotenkin pysyi pystyssä. Olen nukkunut tänä vuonna hirmuiset määrät, mutta uni ei ollut virkistävää. Onneksi löytyi lääkäri, joka ymmärsi kaikki oireeni ja antoi niille nimen.

      Talvi aikaa miettiä ja suunnitella ensi kevättä. :D

      Poista
  2. Ihania kuvia. Tuli se tunne mieleeni, että työn ja uurastuksen jälkeen saa levätä. Kaikkialla on niin rauhaisaa, levollista, tyyntä. Luontokin lepää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Hanne! Märän, harmaan, sohjoisen puutarhan keskeltä löytää "helmiä". Huilitaan, vetästään henkeä ja lepäillään. Olet oikessa, Hanne, välillä pitää ottaa rennosti.

      Poista
  3. Ihana kuvasarja. Hiukan jo mielessäni kummastelin, että oikeestiko lammessa on asukkaita ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kih hih, ei ole sentään oikeita sammakoita ja sorsia, ainakaan pinnalla. Pinnan alla kyllä taitaa sammakoita ja vesiliskoja olla, tai ainakin niitä keväällä ja kesällä on lammessa useita.

      Poista
  4. Kiva kuulla, että olo on kohentunut. Kilpirauhassairaudet tuntuvat olevan melkoinen kansantauti, mutta onneksi helppohoitoinen noin pääsääntöisesti. Itselläni tuntuu arvot aina välillä seilaavan laidasta laitaan, mutta puolen tabletin viikkosäätämisellä olen pärjännyt. Verikokeissa pitää vaan muistaa käydä säännöllisesti, ettei mene vahingossa liikatoiminnan puolelle.

    Tunnen jatkuvaa riittämätöntä, tai siis aika ei meinaa riittää kaikkeen mitä haluaa tehdä. Käsitöitä, leipomista, lukemista... töissäkin pitää käydä. Lukeminen onkin jäänyt nyt vähimmälle, kun iltaisin sänkyyn mennessä en jaksa lukea kuin pari sivua ja sitten nukkumatti vie voiton.

    Lunta on satanut ja taas tänään vettä. Tulisi nyt kunnon talvi, ettei tarvitsisi elää tällaisesa välitilassa. Pihatöitä voi alkaa suunnitella varmaan heti uuden vuoden jälkeen.

    Mukavaa marraskuuta harmaudesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on parin viikon päästä ensimmäinen kontrolli. Jänskättää. Aivosumu on kaikonnut kokonaan, joten varmasti oikeilla jäljillä ollaan. Tuntuu tosiaan olevan kovin yleinen vaiva tämä kilpaari, sen tähden minäkin hämmästelin ettei oireistani kenellekään lääkärille pälkätänyt aikaisemmin päähän, että tästä yleisestä vaivasta on kohdallani kysymys. Minulla kun työsuhde loppuu joulukuun viimeiseen päivään, niin täytyy omasta rahamassista löytää rahat testeihin, minä kun nyt käyn yksityisellä terveysasemalla, enkä halua terkkarin asiakkaaksi muuttaa. En ainakaan heti aluksi, hyvä käydä sillä lääkärillä, joka vaivan totesikin.

      Aikku, meillä on samoja tuntemuksia: aikaa on liian vähän, tai sitten me yritetään ahnetia liikaa tekemisiä. Hih.

      Pienesti lunta ja pakkasta, ai ai, siitä me suomalaiset tykättäisiin.

      Poista
  5. Párekin Palvelijatar9. marraskuuta 2014 klo 15.35

    Kilpirauhanen on ovela hoidettava. Äidilläni oli vajaatoiminta ja isälläni ylitoiminta. Kesti aikansa ennen kuin löytyi sopiva lääkitys. Kun löytyi, elämä asettui ja olo helpottui.
    Hieno tunnelma noissa kuvissa. Meillä vihertää nurmi ja ruskeat lehdet peittävät asvaltin. Harmaata ja sateista, tyypillistä marraskuuta. Poltellaan kynttilöitä, tassutellaan villasukissa, kääriydytään torkkupeittoon nojatuoliin kirjaa lukemaan höyryävä teemuki käden ulottuvilla.
    Nautinnollista isänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saas nähdä mitä lääkäri sanoo kahden viikon kuluttua, kun menen kuulemaan tuloksia uusista arvoista. Olo on kuitenkin erinomainen ja jaksamista ja intoa löytyy.

      Meilläkin valkoinen raikkaus on muuttumassa suttuiseksi mudaksi. Huoks. Eteisessä on Kontiot ja Kuomat, siitä vetäsen jalkaan sopivat jalkineet kelien mukaan. Näillä mennään!

      Poista
  6. Pitää olla itselleen armollinen. Iän karttuessa tahti hiipuu vääjäämättä, silloin rakentuvat päivät voimien ja olon mukaan. Vaikka olosi on korjaantunut ja korjaantuu edelleen, niin tekemättömät työt eivät karkaa.
    Minä olen myös saanut osani kilpirauhasen taudeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä kilpirauhasen vajaa/ylitoiminnasta kärsiviä tuntuu olevan monta. Pitää olla itselleen armollinen! Aivan samoilla linjoilla kanssasi, aimarii.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...