Törmäsin kuvaani, mikä on otettu noin 35 vuotta sitten.
Toimin silloin sisustusalalla Timo T Kaukosen ravintoloissa.
Väreissä löytyy!
Noh, aikaa on tosiaan vierähtänyt, värit naamassa ja hiuksissa haalistuneet.
Kilojakin on karttunut.
Olen pyylevä täti-ihminen.
Ainoa, mikä on säilynyt on rakkaus värikkäisiin vaatteisiin.
Otin selfien yhtä eläkeläislehtijuttua varten.
Pakkanen on nipistellyt oikein tosissaan puutarhaa oikealta vasemmalle.
Hipsutteli pikkaisen jopa lunta.
Varpunen (korjaus: pikkuvarpunen).
Sielulintuni.
Vaahterat pudottaa humauttivat kerralla kaikki lehtensä.
Täytyy käynnistää ruohonleikkuri ja silputa lehdet pieniksi.
Viimeinen koriste-esine jäi pakkasen armoille.
Nyt sekin on suojassa varastossa.
Kuka tarvitsee päärynöitä ja omenia?
Jos ulkoiset värit haalistuvatkin, sisäinen palo säilyy. Sinä olet ollut kaunis punatukka ja harmaapäisenäkin hyvän näköinen.
VastaaPoistaKaukosen ravintoloissa tuli jonkun kerran käytyä syömässä. Hyvää ruokaahan niissä oli.
Kelpo massa vaahteranlehtiä. Meillä samanlaiset näkymät antavat vielä odottaa. Vaan tuskin kauan.
Voi voi voi, suloiset kiitokset, Between!
PoistaJäi hurjasti (hurjiakin) muistoja Kaukosen ajoilta. Yksi kaunis muisto oli, kun tapasin ihailemani Leif Wagerin. Herrasmiesten herrasmies.
Leif Wagerin tapaaminen on hieno muisto. Ainutlaatuinen herrasmies.
PoistaNätti olet edelleen!
VastaaPoistaNätti kiitos, Pauliina!
PoistaAi kun ihana kuvapari! Olet ihan saman näköinen. Mahtava tuo muoti, nuo patellavyöt!! Muistan niin elävästi. Silmälasimuotikin näkyy olevan suunnilleen samaa kuin mitä nyt näkyy hipstereillä ;-)
VastaaPoistaHuh, vai vaahtera pudotti kaiken, täällä ei vielä, pitävät värikkyydestään kiinni - kuten sinäkin. On ihanaa, että on värikkäitä.
Patellavyöt olivat kova sana, Saila. Onneksi oli hieman uumaakin tuolloin. Kaikki muoti eletään uudelleen ja uudelleen ja... :)
PoistaPihalla on paksuja keltaisia mattoja, kauniin näköistä.
Aivan ihana tuo vaaleanpunainen ruusu - aivan kuin omistajansa! Myös varpuskuva on upea. Hienoa, että ikä ei estä käyttämästä värejä, sillä maailmassa on turhan paljon mustiin pukeutuvia.
VastaaPoistaOih, kiitos, Hitunen! Olipa kauniista sanottu.
PoistaMinulle ei musta sovi, eikä tumman sininen, olipa ne kuinka tyylikkäitä värejä hyvänsä. Onneksi kaupoista löytyy jokaiselle vaatteita lempiväreissä.
Kovasti samaksi kuvista tunnistaa. Tänään käytin leikkuria toivottavasti viimmeesen kerran. Meillä ei onneksi nuata isoja lehtipuita oo. Säästyy palijolta. Niiren ruskaa voi kuitenki ihaalla muiren puutarhoos.
VastaaPoistaNavettapiika, vaahteranlehdet tulevat meidän pihaan naapurin puista. :D
PoistaHaravoin ja kärräsin 7 vuotta naapurin lehtiä kompostiin, oli noin 10 kompostilootaa varattu pelkästään näihin lehtiin. Aikaa ja energiaa kului runsaasti. Sitten menin lakkoon ja nykyisin nakkelen lehdet aidan yli naapurin metsään.
Ihan olet itsesi näköinen tuossa nuoruuskuvassa. Minäkin tykkään värikkäistä vaatteista :)
VastaaPoistaMaatuska, erotutaan raitilla värikkäissä vaatteissamme. :)
PoistaNuoruuskuvaan verrattuna, olet samannäköinen, hyvin tunnistan sinut samaksi henkilöksi.
VastaaPoistaEipä täälläkään kilot ole pysyneet niissä lukemissa mitä 40 v. sitten.
Väreistä minäkin tykkään.
Värit kuuluvat oleellisesti elämään, Tuija, onneksi. Ihailen kyllä suuresti valkoisia ja harmaita koteja, mutta ei sovi minun mielelleni.
PoistaHarva taitaa olla se ihminen, joka ei vuosien saatossa mitenkään muutu. Sinä olet säilyttänyt katseen ja hymysikin nämä vuodet plus tietysti vielä rakkauden väreihin.
VastaaPoistaOnko syksy eritoten sinun aikaasi, kun on paljon luonnossa värikkyyttä?
paksulta näyttää vaahteranlehtimatto.
Kyllä, syksyn värikkyys sopii valokuvaajalle hyvin, mutta muuten kaikki puhti karkaa lomille, aimarii. Olen kevätihminen. Sinä taidat kukoistaa, valokuviesi perusteella, kaikkina vuodenaikoina.
PoistaIkä kaunistaa. Luontokin elää kiertonsa ja syventää sävynsä tuoreudesta kypsään.
VastaaPoistaRunoilija löytää aina oikeat ilmaukset, Mauri-vaari.
Poista