maanantai 16. huhtikuuta 2018

Kevättouhuja ja tontunovi

Pakkohan niitä oli ostaa, orvokkeja.


Mutavellikin on kuvauksellista.


Sepelkyyhkynen huhuili etsien morsianta itselleen.


Wiima kaiveli touhukkaana ja nuoruuden innolla istutuskuoppia,
tosin keskelle nurmikkoa.
Pikkasen jäi partaankin multaa.


Aamut ovat olleet viileitä,
yöpakkaset kuurasivat mehikasvit.
Tänä aamuna mittari näytti + 6.


Oletko nähnyt oravan varpaita läheltä?
Tältä ne näyttävät.


Kuvasin harakkaa ja huomasin kuvaa katsellessa,
että tuulimyllyn tontunovi oli murrettu auki.
Nauratti.


16 kommenttia:

  1. Voi Wiimaa, mutta pihahommissa kuraantuu hienot neiditkin! Jälleen niin kauniita kuvia! Voi orvokkeja ja niiden tuoksua :D. Oravalla on hauskat varpaat, tehokkaat kiipeilyssä. Harakan kuvaaminen on aika hankalaa, keittiöstäkin, niin arka se on ainakin täällä meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivipellon Saila, on hilpeää seurata Wiiman puuhasteluja, koko ajan sattuu ja tapahtuu, eikä neiti malttaisi tulla lainkaan sisälle. Osatan orvokkeja myös siksi, että pörrinkäisille on ruokapaikkoja.
      Harakka on tosi arka, ja totta tosiaan, sen kuvaaminen on haastellista.

      Poista
  2. Sama täällä...pakko oli ostaa orvokkeja....ja yksi pelakuu, vaikka niin olin päättänyt, että uusia pelakuita en osta..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vannomatta paras, Hannele Ruusukummusta, aina kuitenkin sorrutaan kukkaostoksiin. Eipä kyllä haittaa, ovat niin kauniita.

      Poista
  3. Ei voi vielä edes ajatella orvokkeja... Paitsi jos laittaisin eteiseen (vanha veranta)... Täytyykin miettiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi orvokit kestävät kohtuullisesti pakkasta, Tanja, ja viime vappuna jäivät jopa lumituiskun pyörteisiin, mutta selvisivät, Tanja.

      Poista
  4. En ole oravan varpaita noin läheltä nähnyt! Juu, meilläkin oli aamulla 5 astetta, kun Sulon kanssa aamukävely tehtiin. Lumet saavat kyytiä. Onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi lumet hupenevat vauhdilla, Kivisen Vilma, ja terkut Sulolle.

      Poista
  5. Tuo oravan varvaskuva oli vallan mainio! Itteä ihan hirvittää, kuinka etevä puutarhuri meidänkin koirasta varttuukaan. Viisainta pitää jänisverkot paikoillaan parhaissa puun taimissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tita, harvoin sitä pääsee katsomaan oravan varpaita. :D
      Jänisverkot ovat hyvä suoja, meillä ainakin hyvinkin tarpeelliset, sillä kaikki kolme tykkäävät narskutella oksia.

      Poista
  6. Orvokkeja odotan minäkin. Meillä voi laittaa ne ulos vasta äitienpäivän tienoilla. Mutta sentään ruukut otin jo esille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha rouva, saas nähdä kuinka orvokeilleni käy, jospa joudun ostamaan uudet kukat äitienpäivänä. Ruukuista se tunnelma alkaa...

      Poista
  7. Hienot kuvat! Kiva kun on tuollainen innokas apuri:)❤ Enpäs ole tainnut koskaan nähdä oravan varpaita noin läheltä:) Leppoisaa alkanutta viikkoa❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoiset kynnet noissa oravan varpaissa, Päden paja, ei siis ihme, että se kiipeää pitkin seiniä ja roikkuu katoksen laudoissa pää alaspäin. Kiitos samoin!

      Poista
  8. Hienoja kuvia. Enpä tosiaan ole nähnyt oravan kynsiä läheltä ja kaukaa niitä ei erota. Aika röyhkeetä, kun tontun ovikin pitää murtaa, hauska juttu. Metsänpeittokin tuli perille, vielä pitäisi ehtiä lukemaan se, vaikka sateen sattuessa. Laitoin siitä kuvan blogiinikin. Mukavaa viikonvaihdetta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Purulaari, ja viihtyisiä lukuhtekiä Metsänpeitto-kirjan parissa!

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...