keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Ihana valo sekä yksi muistelo

Eilen hurmaannuin valosta.
Napsin kuvia niin ovenkahvoista kuin ulkovaloista.



Sateenkaari lattialla.


Hei, meillä kukitaan!



Tässä työhuoneeni ikkunalla riippuva kristallipallo,
joka luo sateenkaaria aurinkopäivinä lattialle ja seinille.


Kyllä, olen henkisesti Hyacinth Buket (lausutaan hienostelevasti Bukée),
joten hyllyillä on kaikenlaisia koristeita,
mutta kun ne tuottavat iloa kauneudellaan...


Sitten se lupaamani muistelo.
Alla on kirjoitus, jonka tein tasan seitsämän vuotta sitten 
eli 1.11.2010.
Kuten huomaatte, nykyisin tuotan tekstiä vähemmän,
mutta kuvakoko on puolestaan suurentunut.

01.11.2010 - 06:47
En siis itse ole menossa kesää kohden, vaan kellot. Eilen oli kansalliset/kansainväliset/henkilökohtaiset kellotalkoot, kun piti kaikki aikaraudat vääntää osoittamaan suht´koht´ samaa aikaa. Meidän perheessähän näitä kelloja ja kilkuttimia riittää.

Seinillä ja kaappien päällä raksuttaa 18 kelloa. Lisäksi ovat vielä kännykät, mikro, uuni, akvaarion ajastin, kamerat ja digipoksit. Onneksi tietokoneet ovat omatoimisia ja hoitavat itsensä ajan tasalle ilman vääntöjä. Rannekelloja ei ole.

Onpa ihanaa, kun tänä vuonna voin marmattaa blogini kautta, kuinka turhauttavaa koko kellorumba on. Sisäinen kelloni on juuri ja juuri toipunut keväisestä siirrosta ja nyt täytyy taas rukata päänuppia uuteen rytmiin. Voihan kissin viiksikarvat ja koiran kulmahampaat!

Kesäaika ja talviaika. Ollaanko me karhuja? Miten tätä siirtelyä ei saada loppumaan?
”Kellon siirtely kesä- ja talviaikaan vaikuttaa olevan vaarallista terveydelle, katsovat Helsingin Sanomien haastattelemat tutkijat.” Lue itse:


”Kelloja siirretään kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa samalla kellonlyömällä. Samanaikaisuus on tärkeää erityisesti kansainvälisen juna- ja lentoliikenteen vuoksi.”

Justiinsa, nyt tämä martta menee henkilökohtaiseen kellolakkoon, ainakin niin pitkäksi aikaa, että täytyy ehtiä töihin...

 

28 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Kivaa nämä blogeilu siitäkin syystä, että pääsee muistelemaan myöhemmin, millaista elo oli esim vuosi sitten jne ja mitä silloin puuhaili. Monet asiat valitettavasti unohtuvat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatiaiskanasen Elämää, muistini on lyhyempi kuin kanan lento (anteeksi), ja siksi nämä blogikirjoitukset ovat toimivia, kun voi palata vuosien päähän ihmettelemään, mitä teki tai jätti tekemättä. Kiitos kuvakehuista!

      Poista
  2. sisäinen Hyacinth - hihii - olen huomannut itsekin jotain tuttua tyypissä - "the lady of the house..."

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, hannah... :D
      Annetaan henkisen hyachinthimme olla valloillaan.

      Poista
  3. Kellonsiirtelyt ovat NIIN... Mulla menee syksyllä aina viikko, että saan rytmistä kiinni. Eilen ja tänään herätty TODELLA varhain. Vaikka aikaisin haluankin herätä liika on liikaa! Vois lopettaa todellakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivisen Vilma, saas nähdä tuleeko toiveestamme koskaan totta. Tänään heräsin VASTA 3.40.

      Poista
  4. No voi jestas, mikä määrä kelloja! Täältä löytyy vain kaksi, plus rannekello. Mutta typeräähän se silti on, ihan naurettava keksintö koko ajan siirtely.
    Ihana valo oli eilen, lisää sellaisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, suurin osa kelloista on siirtynyt koristekäyttöön, eläkeläisenä ei ole niin tarkkaa ajasta. Kummasti sitä vaan keho kertoo, milloin on ruokatunti ja kahvipaussi. Valo piristää.

      Poista
  5. Kauniita kuvia! Onko tullut lisää kelloja seittemänä vuotena?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maarit! Kellot ovat vähentyneet. Jotenkin villiinnyin keräämään kelloja niiden kauneuden vuoksi.

      Poista
  6. Kaunis sateekaariväri lattialla. Mäkin tykkään ns. kräästä, kauniita ovat sinunkin koriste-esineet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten sitä voikin ilostua pienestä keramiikka pupusta tai somasta mäyräkoirasta, Tuija.

      Poista
  7. Ohoh. Olipa hurja määrä kelloja. Valo saa niin paljon aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kruunu Vuokko, kellojen määrä on pienentynyt, mutta kyllä joka huoneessa ja vessoissakin raksuttaa ajannäyttäjä. :)

      Poista
  8. Aurinko on paistanu jo kahtena päivänä. Tälläästä syksyä/talavia sais ollakki. Kiva, että sisällä kukkii, ku pihakukista on enää muistot jäliellä......ja kuvat :)
    Moon karsinu melekee kaikki koriste-esinehet pois. Siivous ei oo lempihommaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navettapiika, kyllä aurinko ja valo ilostuttavat. Minulla jäi hankeen iso määrä lehtiä, ja näyttääpä talikkokin vielä töröttävän pystyssä kukkalaatikossa, hyi minua.
      Koriste-esineet ovat kyllä pölynkeerääjiä, mutta yritän ummistaa laiskana pölynpyyhkijänä silmäni.

      Poista
  9. Kyllä tuo vuosien takainen postauksesi on edelleen aiheellinen. Kellojen siirtely on niin turhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ansu, on hyvä, kun voi kurkata vanhoista postauksista, mitä mieltä on asiasta, sillä muisti alkaa pätkimään. :D
      Tosin minulla menee aina unirytmi sekaisin vähintään viikoksi. Ei ole kiva herätä klo 2.30.

      Poista
  10. Upeita kuvia ja ihania valoja. Meilläkin paistoi aurinko eilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänäänkin näyttää aurinko pilkistävän, enkulin käsityöt. Odotetaan upeaa päivää!

      Poista
  11. Valojen kuvaaminen on vaikeaa, mutta olet onnistunut taitavasti! Sateenkaari on ihana välähdys ja muutenkin valo leikkii kaikissa kuvissasi. Entisten ajatusten tarkastelu on kiinnostavaa - oliko tuo tuumaus muistissasi?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirkko!
      Minulla on todella huono muisti, en tahdo muistaa, mitä olen kirjoittanut viikkoa aikaisemmin, saatika sitten vuosia sitten. Kroppa kyllä kertoo, että en pidä kellojen siirrosta. Sama sekainen unirytmi keväällä ja syksyllä näiden kellomulkkauksien vuoksi. Huoks.

      Poista
  12. Minä hurmaannuin myös valosta. On se niin huikeaa maraaskuun avaukseksi. Kellojen viisareisen siirtelystä en sen sijaan ilahtunut nytkään. Joutavaa hulluutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valo on kyllä mielelle tärkeää ja etenkin meille kuvaajille, aimarii.
      En voisi enempää olla kanssasi samaa mieltä noiden kellohömpötyksien vuoksi.

      Poista
  13. Vastaukset
    1. Kiitos jälleen kerran, Sussi! Arvaat varmaan, että puolet kuvaamisen nautinnosta tulee siitä, että muutkin pitävät ottamistasi kuvista.

      Poista
  14. Ihania kuvia ja hauska tuo muistelo! Kellojen siirtely on edelleen ihan yhtä turhauttavaa kuin sinulla 7 vuotta sittenkin oli. Eikä sitä saada loppumaan millään. YÖK!
    Mukavia pyhiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, eipä ole paljoa ajatukseni muuttuneet seitsämässä vuodessa eli vanhan kertausta. :)
      Valoisaa pyhää!

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...