Eilen hurmaannuin valosta.
Napsin kuvia niin ovenkahvoista kuin ulkovaloista.
Sateenkaari lattialla.
Hei, meillä kukitaan!
Tässä työhuoneeni ikkunalla riippuva kristallipallo,
joka luo sateenkaaria aurinkopäivinä lattialle ja seinille.
Kyllä, olen henkisesti Hyacinth Buket (lausutaan hienostelevasti Bukée),
joten hyllyillä on kaikenlaisia koristeita,
mutta kun ne tuottavat iloa kauneudellaan...
Sitten se lupaamani muistelo.
Alla on kirjoitus, jonka tein tasan seitsämän vuotta sitten
eli 1.11.2010.
Kuten huomaatte, nykyisin tuotan tekstiä vähemmän,
mutta kuvakoko on puolestaan suurentunut.
01.11.2010 - 06:47
En siis itse ole menossa
kesää kohden, vaan kellot. Eilen oli
kansalliset/kansainväliset/henkilökohtaiset kellotalkoot, kun piti kaikki
aikaraudat vääntää osoittamaan suht´koht´ samaa aikaa. Meidän perheessähän
näitä kelloja ja kilkuttimia riittää.
Seinillä ja kaappien päällä raksuttaa 18 kelloa. Lisäksi ovat vielä
kännykät, mikro, uuni, akvaarion ajastin, kamerat ja digipoksit. Onneksi
tietokoneet ovat omatoimisia ja hoitavat itsensä ajan tasalle ilman vääntöjä.
Rannekelloja ei ole.
Onpa ihanaa, kun tänä vuonna voin marmattaa blogini kautta, kuinka
turhauttavaa koko kellorumba on. Sisäinen kelloni on juuri ja juuri
toipunut keväisestä siirrosta ja nyt täytyy taas rukata päänuppia uuteen
rytmiin. Voihan kissin viiksikarvat ja koiran kulmahampaat!
Kesäaika ja talviaika. Ollaanko me karhuja? Miten tätä siirtelyä ei
saada loppumaan?
”Kellon siirtely kesä- ja talviaikaan vaikuttaa olevan vaarallista
terveydelle, katsovat Helsingin Sanomien haastattelemat tutkijat.” Lue itse:
”Kelloja siirretään kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa samalla
kellonlyömällä. Samanaikaisuus on tärkeää erityisesti kansainvälisen juna- ja
lentoliikenteen vuoksi.”
Justiinsa, nyt tämä martta menee henkilökohtaiseen kellolakkoon, ainakin
niin pitkäksi aikaa, että täytyy ehtiä töihin...
Ihania kuvia! Kivaa nämä blogeilu siitäkin syystä, että pääsee muistelemaan myöhemmin, millaista elo oli esim vuosi sitten jne ja mitä silloin puuhaili. Monet asiat valitettavasti unohtuvat
VastaaPoistaMaatiaiskanasen Elämää, muistini on lyhyempi kuin kanan lento (anteeksi), ja siksi nämä blogikirjoitukset ovat toimivia, kun voi palata vuosien päähän ihmettelemään, mitä teki tai jätti tekemättä. Kiitos kuvakehuista!
Poistasisäinen Hyacinth - hihii - olen huomannut itsekin jotain tuttua tyypissä - "the lady of the house..."
VastaaPoistahannah
Niinpä, hannah... :D
PoistaAnnetaan henkisen hyachinthimme olla valloillaan.
Kellonsiirtelyt ovat NIIN... Mulla menee syksyllä aina viikko, että saan rytmistä kiinni. Eilen ja tänään herätty TODELLA varhain. Vaikka aikaisin haluankin herätä liika on liikaa! Vois lopettaa todellakin!
VastaaPoistaKivisen Vilma, saas nähdä tuleeko toiveestamme koskaan totta. Tänään heräsin VASTA 3.40.
PoistaNo voi jestas, mikä määrä kelloja! Täältä löytyy vain kaksi, plus rannekello. Mutta typeräähän se silti on, ihan naurettava keksintö koko ajan siirtely.
VastaaPoistaIhana valo oli eilen, lisää sellaisia päiviä!
Saila, suurin osa kelloista on siirtynyt koristekäyttöön, eläkeläisenä ei ole niin tarkkaa ajasta. Kummasti sitä vaan keho kertoo, milloin on ruokatunti ja kahvipaussi. Valo piristää.
PoistaKauniita kuvia! Onko tullut lisää kelloja seittemänä vuotena?
VastaaPoistaKiitos, Maarit! Kellot ovat vähentyneet. Jotenkin villiinnyin keräämään kelloja niiden kauneuden vuoksi.
PoistaKaunis sateekaariväri lattialla. Mäkin tykkään ns. kräästä, kauniita ovat sinunkin koriste-esineet.
VastaaPoistaMiten sitä voikin ilostua pienestä keramiikka pupusta tai somasta mäyräkoirasta, Tuija.
PoistaOhoh. Olipa hurja määrä kelloja. Valo saa niin paljon aikaan.
VastaaPoistaKruunu Vuokko, kellojen määrä on pienentynyt, mutta kyllä joka huoneessa ja vessoissakin raksuttaa ajannäyttäjä. :)
PoistaAurinko on paistanu jo kahtena päivänä. Tälläästä syksyä/talavia sais ollakki. Kiva, että sisällä kukkii, ku pihakukista on enää muistot jäliellä......ja kuvat :)
VastaaPoistaMoon karsinu melekee kaikki koriste-esinehet pois. Siivous ei oo lempihommaa.
Navettapiika, kyllä aurinko ja valo ilostuttavat. Minulla jäi hankeen iso määrä lehtiä, ja näyttääpä talikkokin vielä töröttävän pystyssä kukkalaatikossa, hyi minua.
PoistaKoriste-esineet ovat kyllä pölynkeerääjiä, mutta yritän ummistaa laiskana pölynpyyhkijänä silmäni.
Kyllä tuo vuosien takainen postauksesi on edelleen aiheellinen. Kellojen siirtely on niin turhaa.
VastaaPoistaAnsu, on hyvä, kun voi kurkata vanhoista postauksista, mitä mieltä on asiasta, sillä muisti alkaa pätkimään. :D
PoistaTosin minulla menee aina unirytmi sekaisin vähintään viikoksi. Ei ole kiva herätä klo 2.30.
Upeita kuvia ja ihania valoja. Meilläkin paistoi aurinko eilen.
VastaaPoistaTänäänkin näyttää aurinko pilkistävän, enkulin käsityöt. Odotetaan upeaa päivää!
PoistaValojen kuvaaminen on vaikeaa, mutta olet onnistunut taitavasti! Sateenkaari on ihana välähdys ja muutenkin valo leikkii kaikissa kuvissasi. Entisten ajatusten tarkastelu on kiinnostavaa - oliko tuo tuumaus muistissasi?!
VastaaPoistaKiitos, Pirkko!
PoistaMinulla on todella huono muisti, en tahdo muistaa, mitä olen kirjoittanut viikkoa aikaisemmin, saatika sitten vuosia sitten. Kroppa kyllä kertoo, että en pidä kellojen siirrosta. Sama sekainen unirytmi keväällä ja syksyllä näiden kellomulkkauksien vuoksi. Huoks.
Minä hurmaannuin myös valosta. On se niin huikeaa maraaskuun avaukseksi. Kellojen viisareisen siirtelystä en sen sijaan ilahtunut nytkään. Joutavaa hulluutta.
VastaaPoistaValo on kyllä mielelle tärkeää ja etenkin meille kuvaajille, aimarii.
PoistaEn voisi enempää olla kanssasi samaa mieltä noiden kellohömpötyksien vuoksi.
ihanat kuvat!
VastaaPoistaKiitos jälleen kerran, Sussi! Arvaat varmaan, että puolet kuvaamisen nautinnosta tulee siitä, että muutkin pitävät ottamistasi kuvista.
PoistaIhania kuvia ja hauska tuo muistelo! Kellojen siirtely on edelleen ihan yhtä turhauttavaa kuin sinulla 7 vuotta sittenkin oli. Eikä sitä saada loppumaan millään. YÖK!
VastaaPoistaMukavia pyhiä!
Sari, eipä ole paljoa ajatukseni muuttuneet seitsämässä vuodessa eli vanhan kertausta. :)
PoistaValoisaa pyhää!