Sain Minnalta Puutarhurin Majasta soman haasteen,
jossa pitää kertoa lapsuuden tai nuoruuden puutarhasta.
Niinpä kerron syntymäkotini pihapiiristä.
Synnyin 50-luvulla savolaiseen pienviljelijäperheeseen,
tosin kun olin vuoden ikäinen muutin vanhempieni kanssa Hämeeseen.
Muistoni perustuvat kesälomareissuihin ja valokuviin.
Mummo, isäni äiti, jäi sotaleskeksi kahden pienen lapsen kanssa.
Ennen sitä, mummoni ja ukkini, olivat rakentaneet talon ja talousrakennukset.
Ukkini oli hyvin edistyksellinen mies, ja niinpä pihapiiriin istutettiin
omenapuita, jotka olivat suuri harvinaisuus sillä leveysasteella,
sekä marjapensaita peruna- ja ryytimaan lisäksi.
Muistan myös syreenipensaan, juhannusruusut ja keisarinliljat.
Talo, nykyisen mittapuun mukaan torppa,
sijaitsi korkealla valoisalla mäellä.
Kesällä pihalla oli valkoisia apilankukkia.
Muutenkin luonnonkukkia ja -marjoja oli runsaasti.
Mummolla oli aina kesäisin tarjota viinimarjamehuja janojuomaksi.
Pulloja säilytettiin lähteessä rinteen alla.
Samassa lähteessä säilyivät myös maitotonkat,
sillä säännöllisin tulo tuli karjataloudesta.
Mummoni meni uusiin naimisiin ja
avioliitosta syntyi yksi poika, setäpuoleni,
joka peri tilan.
Nykyisin talo taitaa olla tyhjillään,
sillä setäni kuoltua talo myytiin.
En ole käynyt katsomassa syntymäkotiani
yli 20 vuoteen, ehkä ensi kesänä olisi sen aika...
Muistot talosta ovat lämpimiä,
sillä silloinhan paistoi aina aurinko,
kesänmakuisia ja onnellisia.
Kouluikäisenä vietin kaikki lomani toisen mummon hoteissa,
samalla kylällä järven toisella puolella.
Siellä oli leikkikavereina serkkuja ja aina hauskaa.
Ilmakuvassa, joka on otettu varmaankin 60-luvun alussa,
on syntymäkotini sellaisena kuin sen muistan.
Alla olevat kuvat olen ottanut 1995.
Omenapuut olivat vielä voimissaan.
Kouluikäisenä vietin kaikki lomani toisen mummon hoteissa,
samalla kylällä järven toisella puolella.
Siellä oli leikkikavereina serkkuja ja aina hauskaa.
Ilmakuvassa, joka on otettu varmaankin 60-luvun alussa,
on syntymäkotini sellaisena kuin sen muistan.
Omenapuut olivat vielä voimissaan.
Ihana postaus! Voi millaiset miljööt sinulla olikaan viettää lapsuutta :)
VastaaPoistaMaatiaiskanasen Elämää, muistelot nostavat palan kurkkuun ja tunteita pintaan. Olen ikuisesti kiitollinen äidinäidille, sillä hän jaksoi ottaa minut joka kesäksi riesakseen. Serkku-Raijan kanssa pideltiin lehmän häntää lypsyn aikana, käytiin uimassa ja kalassa, syötiin rieskaa ja itsekirnuttua voita ja oltiin onnellisia.
PoistaSinulla on ollut tuon ajan ihanteellinen lapsuusympäristö ja ilmapiiri, josta ehkä kumpuaa nykyinen kiinnostuksesi puutarhaan ja luontoon. Torppa on kaunis kesävihreydessä ja lumisessa ympäristössään. Tällaiset muistot nostattavat aina kosteutta silmiin. Voit olla niistä kiitollinen! Hyvää talviaikasunnuntaita!
VastaaPoistaPirkko, oikeassa olet, sääilmiöt olivat pienviljelijöilla tarkassa syynissä, almanakan reunat täynnä muistiinpanoja, joita vertailiin menneisiin vuosiin. Heinäpoutia odoteltiin kiihkeästi ja potunnoston aikaan toivottiin myös sateetonta jaksoa, mutta totuushan oli se, että työt oli tehtävä olipa sää mikä hyvänsä. Lapsuus maalla piti minut järjissäni myöhemminkin.
PoistaKiitos samoin!
Voi ihanaa lapsuusaikaa! Onneksi meillä on muistot, vaikka muuta ei olisi jäljellä.
VastaaPoistaAnsu, muistoihin ja valokuviin on mukava palata. Muistan kuinka ihana oli mennä aamuisin mummolan teentuoksuiseen keittiöön, kun tuli oli liedessä ja voileivät valmiina.
PoistaKivoja nua vanhat ilimakuvat. Useen niiren arvon hoksaa vasta vuasien päästä.
VastaaPoistaSyreenit, juhannusruusut ja keisarinlilijat taisivat olla yleesimpiä puutarhan koristekasvia.
Navettapiika, ilmakuvat olivat tuolloin yleisiä. Meidän nykyisestä talostakin on ilmakuva. Kyllä vaan, varmasti melkein joka pihapiirissä oli kyseisiä pensaita ja kukkia, ja harjaneilikoita myös.
PoistaVoi miten ihana paikka! Kyllä luulisi, että uudet omistajat pitäisivät huolta tuollaisesta aarteesta.
VastaaPoistaSaila, asukkaat ovat paenneet työnperässä kaupunkeihin, kylällä ei ole enää montaakaan vakiasukasta, valitettavasti.
PoistaIhana kirjoitus! Kiva tuo ilmakuva tilkkutäkkipeltoineen ja heinäseipäineen. Kesäsi mummolassa serkkujen kanssa kuulostavat onnellisilta. Itselläni on hyvin samanlaisia muistoja lapsuudesta, vaikka olemmekin eläneet lapsuutta eri vuosikymmenillä. Toivottavasti myös tämän päivän lapset saavat kokea jotain vastaavaa.
VastaaPoistaMinna, kesät mummolassa olivat kyllä ihania ja serkun kanssa pidetään edelleen yhteyttä.
PoistaIhanat lapsuusmuistot. Miten ne kesät olivatkaan niin pitkiä ja lämpimiä.
VastaaPoistaIlmakuva omatakin pihapiiristä olisi kiva, vaikka en ehkä sitä kehystettynä seinälle nostaisikaan. Googlen ilmakuvia olen joskus katsellut ja nyt tuli mieleen, pitäisikö ottaa sieltä kuvakaappaus itselle muistoksi.
Between, ota ihmeessä ja on myös semmoinen kuin Kansalaisen karttapaikka, josta voi katsella maita ja mantuja.
PoistaOnpa tunnelmallinen paikka. Voi hyvin kuvitella, että tuollaisessa ympäristössä on ihana viettää lapsuuspäiviä. - Mukavaa sunnuntaita sinulle!
VastaaPoistaAnneli A, muistan kuinka täydellinen valo tuli tupaan, siis valokuvia ajatellen. Onneksi otin kuvia, sillä setä uusi talon sisutuksen ja melkein kaikki lapsuuden aikaiset tutut jutut hävitettiin. Aikansa kutakin ja jokainen tekee kodistaan mieleisensä.
PoistaJoidenkin lapsuuskodit ovat ns. entisiä. Minun näytti olevan vielä kunnossa.
VastaaPoistaTäällä maaseudulla näkyy paljon hylättyjä koteja. Lapset ovat lentäneet töihin muualle ja perhe perustettu sinne.
Työn perässä on pakko lähetä, vaikka ei haluaisikaan, Tuija. Niin kävi minunkin vanhemmilleni. Isästäni tuli rautatieläinen ja äitini oli töissä puutarhoissa.
PoistaIhana postaus!
VastaaPoistaTuntuu, että päättäjät tekevät kaikkensa, että ihmiset muuttaisivat pois maaseudulta tai ainakin maaseudun syrjäkulmilta. Surullista.
AnnaS, kiitti! Leivän perässä on pakko muuttaa, eikä syrjäseudulla ole enää edes kouluja. Niin tilat jäävät kesämökeiksi tai tosiaan autioituvat.
Poistaoletpa ahkeroinnut kaikenmoista sitten viime visiittini. kiva juttu mäyräkoirista ja mitä onnistunein kuvitus;)
VastaaPoistatykkään myös näistä vanhoista ilmakuvista. oman lapsuuskotini ilmakuva -60-luvulta on työhuoneeni seinällä. pari kesää sitten hankimme viimeisimmän ilmakuvan, mutta pienempänä, niin että sitä voi pitää valokuvakehyksessä pöydällä. Niistä on mukavaa seurata, miten vuosikymmenten saatossa ympäristö ja tietty pihapiirikin on muuttunut.
Ilona, ilmakuvat olivat aikansa ilmiöitä, taitaa olla katoavaa perinnettä nykytekniikan myötä. Minäkin kovasti odotin, että olisin saanut ostaa viiden vuoden välein uuden ilmakuvan. Siitä olisi mukavasti nähnyt pihassa tehdyt muutokset.
PoistaOlen iloisesti yllättynyt, että arkea kuvaavista valokuvistani pidetään ja halutaan myös median käytöön (ja uteliaille, en saa korvausta kuvistani).
Hieno kirjoitus. Onnelliset lapsuusmuistot ovat siitä ihania, että ne kulkevat matkassamme niin kauan kuin elämme.
VastaaPoistaKruunu Vuokko, mummot ovat yhteiskunnan voimavara!
PoistaIhanat muistot syntymäkodistasi. Kiitos kun jaoit ne kanssamme!
VastaaPoistaMukavaa, kun tykkäsit, Sari. Lapsuus mummolassa oli kyllä parasta aikaa. Mummolaan piti päästä lähtemään heti koulun päätyttyä ja takaisin vasta pari päivää ennen kuin koulu alkoi.
Poista