Sain puisen haasteen Vaarin torpan puutaha -blogista, Pirkolta.
Haaste koskee itselle merkityksellisiä puita,
ja toivon, että postauksestani ei tule puisevaa.
Kiitos Pirkko kiinnostavasta haasteesta.
R-a-k-a-s-t-a-n puita!
Aivan kaikkia puita.
Pihapiirissämme kasvoi muuttaessamme tänne 10 vuotta sitten
omenapuita, kuusia, koivuja, pihlajia, vaahteria ja tammia.
Vanhimmilla puilla oli ikää jotakuinkin 100 vuotta,
joten osa puista oli pakko kaataa.
Haaveenani on pienimuotoinen arboretum.
Olenkin istuttanut tontillemme paljon puunalkuja:
hevoskastanjoita, tuohituomi, korkkipuu, pyökki,
Saksan pihlaja, hopekuusia, hemlokki, sembramäntyjä,
mongolian vaahtera, mäntyjä, kuusia, saarneja,
punalehtisen koivun ja vaahteran, jalavia, surukuusi,
hopeapaju, omena-, kirsikka-, päärynä- ja luumupuita.
Jotain varmaan unohtuikin ja monta puuta on vielä hankintalistalla.
Lisäksi pidän kovasti vanhoista puuhuonekaluista,
vanhasta harmaasta laudasta, sileäksi kuluneesta tai ryhmyisestä.
Puu kuuluu juurevasti suomalaiseen perinteeseen,
niin rakennushistoriaan, kuin luontoon sekä pihapiireihimme.
Olen myös puunhalaaja.
Kaikki puut ovat minulle merkityksellisiä.
Kauniita kuvia. Eikä ollut ollenkaan puiseva postaus <3 Puun monimuotoisuus on huimaa! Itse en joitakin vuosia sitten vielä osannut puita juurikaan arvostaa (joudun häpeäkseni myöntämään), mutta vuosi vuodelta niistä on tullut tärkeämpiä ja rakkaampia!
VastaaPoistaHyvä, että postauksen lukeminen ei puuduttanut sinua, Maatiaiskanasen Elämää. :)
PoistaMukavaa, että puut ovat alkaneet sinua kiinnostamaan.
Täällä toinen puita rakasttava. Vanhaa harmaata, kasvavaa puuta...koivua, kuusta, petäjää ja haapaa...aivan kaikkia.
VastaaPoistaJopa moottoritien varrella on yksi voimapuistani..:)
Hannele Ruusukummusta, ja puiden rungot sitten, tosi kauniita ympäri vuoden. Voimapuut kunniaan!
PoistaPuita ei vain voi olla rakastamatta.
VastaaPoistaHienot kuvat.
Sittenpä olemme sielunsiskoja, Kruunu Vuokko.
PoistaPostauksesi on juuri sopivan puiseva kauniine kuvineen.
VastaaPoistaTämä puuhaaste on tuonut esille monia, joilla on jo pitkään ollut oma arboretum tai sellainen aluillaan. Tosi hieno asia.
Between, on mielenkiintoista seurata puiden kasvua vuosi vuodelta. Kuinka semmoinen pieni piiskan näköinen taimi voikin olla jo viiden vuoden kuluttua miehenkorkuinen vanttera puu.
PoistaTämän haasteen vastauksia on ollut poikkeuksellisen mukavaa lukea. Ihanat puut, ja paljon ehdit vielä istutella lisääkin!
VastaaPoistaTita, ensi keväänä taas metsästämään erityisen ihania puita, vielä pihalle mahtuu. Ikivihreät puut ovat kauniita ympäri vuoden.
PoistaKirjoititpa ihanasti puista!
VastaaPoistaMinulle tärkeä puu mökillä jouduttiin kaatamaan pari vuotta sitten, koska koivu oli sisältä ihan mätä ja vaarallinen pystyssä. Mutta se oli puu, josta mammani kertoi, että puu oli ihan nuori kun hän oli pikkutyttö eli se eli siinä tontin rajalla noin 100 vuotta.
Sari, vaikka puusi on kaadettu, se on jättänyt jälkensä sieluusi, muistoihisi, ikuisesti.
PoistaSullon jo piänimuatoone arboreetum ja monen mittakaavas jo aika isoo sellaane. Monta puuta on jo pihapiirisssäs.
VastaaPoistaNavettapiika, onneksi pihalle vielä mahtuu muutamia erityisiä puita. Pidän punalehtisistä puista ja havupuista, niitä on hankittava lisää.
PoistaHuh, miten upeita kuvia. Puut ovat minustakin ihania.
VastaaPoistaPuut jäsentävät pihaa, Ansu. Onneksi on olemassa myös kapea- ja pienikasvuisia puita, joten kaiken kokoisiin pihoihin löytyy oma puu, haltipuu.
PoistaPuusta on moneksi eikä se ole lainkaan puisevaa! Kiitos vastauksestasi ja tehtävä osui todelliselle puuihmiselle! Laaja on valikoima aboretumissa ja pihapiirissä, eikä noista kauniista pihakuvista voikaan millään nostaa yhtä puuta paremmaksi muita! Puut on kokonaisuus - metsä - maisema!
VastaaPoistaSanoitpa hienosti, Pirkko, eli puut ovat tosiaan kokonaisuus - metsä - maisema.
PoistaEipä oo juttu puiseva, vaikka puita on paljon. Ihanaa höystettä kauniista kuvista. Kyllä minäkin puita rakastan, jopa pikkuisen vaivaiskoivun ajattelen puuksi ja kelohongan edessä lähäs hiljennyn.
VastaaPoistaVänkyräinen vaivaiskoivu se vasta kaunis onkin, aimarii. Suolla ihailen käkkäräisiä mäntyjä. Onneksi meilläpäin on muutamia kansallispuistoja ja niissä luonteikkaita puita, jopa keloja.
PoistaMeillä ei ole kotiarboretumia. Mutta kahden kilometrin päästä löytyy - Oulun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta. Se on ihana paikka. Tuohituomi on siellä ehdoton suosikkini.
VastaaPoistaOi oi, sinulla onkin mukavan kävelymatkan päässä aarre, Vanha rouva. Tuohituomi on luonteikas puu, talvellakin kaunis.
Poista