Luin kirjan: Käärmeitten kesä, Virpi Hämeen-Anttila

Käärmeitten kesä on kirjailija Virpi Hämeen-Anttilan toinen kirja sarjassa Karl Axel Björkin tutkimuksia. Kirja on julkaistu 2015 Kustannusosakeyhtiö Otavan toimesta.
ISBN 978-951-1-29206-7.

Käärmeitten kesä on järjestyksessä toinen Virpi Hämeen-Anttilan romaani 1920-luvulle sijoittuvasta historiallisesta dekkarisarjasta. Ensimmäisen teoksen nimi oli Yön sydän on jäätä.  Kirjan voi lukea itsenäisenä teoksena, vaikka siinä onkin viitattu ensimmäisen kirjan tapahtumiin, mutta juonen kannalta viittaukset eivät ole tärkeitä. Suosittelen kuitenkin aloittamaan sarjan lukemisen Yön sydän on jäätä –kirjasta, sillä siten pääset parhaiten sisään Björkin maailmaan.

Käärmeitten kesä on nimensä mukainen myrkyllinen ja tappava. Björk saa tutkittavakseen vanhan naisen sydänkohtaukseksi määritellyn kuoleman ja koruvarkauden. Virkamies ja harrastajasalapoliisi Karl Axel Björkin tutkimukset, yhdessä ystävänsä ylikonstaapeli Martti Ekmanin kanssa, johtavat uusien selittämättömien kuolemien kautta mielipuolisen kavalan myrkyttäjän jäljille. Myrkyttäjä luo nahkansa kuin käärme ja harhauttaa näin myös terävä-älyistä Björkiä.

Tarinassa on runsaasti henkilöhahmoja, jotka kuljettavat juonta värikkäästi eteenpäin. Sivuhenkilötkin on kuvattu tarkasti, ja jokaisella hahmolla on luonne. Kaupunkikuvaukset ovat ilmeikkäitä ja pienellä mielikuvituksella pääsee tapahtumiin suorastaan mukaan. Kirjailija on tehnyt tapahtumat eläviksi. Lempeä ja intohimoakin on tarjolla, juuri sopivasti. Koska tapahtumat sijoittuvat 20-luvulle, läsnä ovat myös vakoilu, sota, isänmaallisuus ja luokkaerot.  Vetäväjuoninen tarina kantoi kannesta kanteen.

Björk-sarjan kirjat:
Yön sydän on jäätä, 2014 Otava
Käärmeitten kesä, 2015 Otava
Kuka kuolleista palaa, 2016 Otava
Koston kukat, 2017 Otava

”Hän lueskeli iltakahdeksaan ja pani sitten toimeksi. Kun hän
oli lisännyt kasvoihin peilin edessä useita kerroksia väriä, lii-
maa ja kittiä, hän ei olisi itsekään tuntenut itseään. Kasvojen
tultua valmiiksi hän kiinnitti parran ja paksummat kulmakar-
vat. Peruukin hiuksia piti jonkin verran kähertää ennen kuin
se oli valmis päähän asetettavaksi. Sitten hän otti esille ulko-
näköön sopivia vaatteita. Naamioasujen vaatteet hän osti aina
huokealla lumpputorilta, juutalaisten narikasta tai käytettyjä
vaatteita myyvistä kaupoista. Jalkaansa hän pani jälleen varsi-
kengät, joihin oli kätketty puukko. Sen hän otti aina mukaan,
jos hän liikkui yöaikaan eikä vain kävellyt, vaan hankki tietoja.”