Ja lisää noloja tunnustuksia. Konnadonna, jolla on muuten sävähdyttävän nätti blogi, pyysi minua kertomaan itsestäni viisi omituista juttua ja piirrettä. Miten rajaan omituisuudet vain viiteen, kas siinä pulma.
- Ensimmäisen tuli mieleeni, että vaikka rakastan jännitysjuttuja ja niitä kirjoittelen, niin pelkään monia asioita. Hyytävää.
- En osaa käynnistää autoa, jos en ensin pane turvavyötä kiinni.
- Vaikka minulla on ollut aina koiria, pelkään muiden koiria. Isoja enemmän kuin pieniä.
- Olen todella outo höpöttäjä. Höpötän jopa ihan ventovieraille. Iskee oikein semmoinen pakottava tarve höpötellä ja usein ihan sopimattomissa paikoissa. Mies on oppinut sulkemaan (viisaasti) korvansa höpinöiltäni ja Tuuliset Pojat puolestaan tykkäävät höpöttämisestäni ja taputtamisestani paljon.
- Minun on pakko kertoa/jakaa kaikki ikävät tapahtumat ja kokemukset. Siis aivan pakko. Halkean, jos en saa kerrottua niitä. Kuuntelijaksi joutuu mieheni, joka käyttää silloin Höpötystilaansa eli sulkee korvansa. Elämme siis tasapainoista elämää, kih hih.
Tänään siivotaan, lenkuroidaan koirien kanssa, käydään kaupoilla, etenkin kirjakaupassa ja lisäksi keskityn sisäpuutarhailuun. Sain jokunen aika sitten Pirkolta, tässä on kanssa yks sydämellinen blogi, siemenylläreitä, jotka otan tarkempaan syyniin ja mahdollisesti teen kylvöjä. Lisäksi pasuunakukkani haluavat selkeästi päästä kasvuun. Katsotaanpa mitä ehdin tehdä...
Koirien iltalenkillä on aikaa (älä syö keltaista lunta)
ihailla pilvimuodostuksia ja taivaan värityksiä.
Kuvassa Tammelan kirkko.
Oikein hyvää hiihtolomaa! Mukavia omituisuuksia!
VastaaPoistaKiitos! Sinä taidat hiihtolomaltasi jo palailla...
PoistaMukavaa hiihtolomaa! Enpä ole päässyt suksille enkä luistimille ees yhtä kertaa, niinkun muina talvina ;)
VastaaPoistaLuistimia en enää edes omista. Tuskin pysyisin pystyssäkään. Mutta mä suoritan ajatushiihtoa, turvallista kuntoilua, kih hih.
PoistaSulle käy varmaan niiden suksien kanssa samoin, kuin mulle. Kun otin vuosien tauon jälkeen sukset vintistä, niin monoista meni pohja poikki. Otin vintistä tyttären vanhat monot, jotka sopi myös niihin suksiin ja sama juttu, pohjat poikki. Nyt olen pari vuotta harkinnut uusien suksien hankintaa.... Harkitsen vielä, hih! Mukavaa lomaa ja aurinkoisia päiviä! Keltatulkku
VastaaPoistaNiin, että kyllä mä muuten hiihtäisin, mutku meni monot poikki. :D
PoistaHyvää hiihtolomaa! Ehkä sinun pitäisi mennä suksille ja ottaa tuuliset pojat mukaan? Tiedä mitä siitä touhusta sanoisivat :)
VastaaPoistaTuuliset Pojat tykkäis varmasti kovasti ja mennä viilettäisivät järvenjäällä mutkasta tietä näkymättömiin. En taida uskaltaa kokeilla. Hih.
PoistaMukavaa hiihtolomaa! :) Minäkään en ole hiihtänyt enkä luistellut vuosiin - tykkään kävelylenkeistä. :)
VastaaPoistaEläimet(kin) ovat hyviä kuuntelijoita. :)
Totta, eläimet ovat aivan loistavia kuuntelijoita. :)
PoistaParempi vissiin, että kävellään ja voihan ne sauvat ottaa käteen silloinkin, tosin silloin pitäis lähteä lenkille ilman koiria, joten...
Meilläkin menee hiihtoladut lähellä, mutta en ole hiihtänyt vuosiin. Täällä on hiihtäjien joukossa turhan paljon hemohessuja, jotka jyrää muut alleen. Niinpä se laji on jäänyt.
VastaaPoistaHyvää lomaa!
Antaa hemohessujen hiihdellä, hui, jo pelkkä ajatus karmii, että saisin koko ajan väistellä. Hiihtämisessä on (ainakin näin muistelen) parasta juuri maisemien katselu ja rauhallinen tahti. :)
PoistaOmituisuuksia? Kuinka ihmeessä ne silti yhtä lukuunottamatta tuntuivat liiankin tutuilta...pitänee kai katsoa peiliin.
VastaaPoistaHooPee, sovitaan, että meillä on vain hyviä ominaisuuskia. ;)
PoistaOikein hyvää lomaa.
VastaaPoistaJa käyhän hiihtämässä=).
Kiitti, JaanaElina! Taidan tyytyä hiihteleen villasukissa sisätiloissa. :D
PoistaHyvää hiihtolomaa, Nettimartta! Teehän nyt edes pikkuinen kierros suksien kanssa!
VastaaPoistaMä voin luvata vain mielikuvitushiihtoa eli kuivaharjoittelua ja senkin ilman suksia. Kiitos!
PoistaLeppoisaa lomaa, mullakin alkoi hiihtoloma ilman hiihtoa. Minä pelkään kans koiria, niin ja hevosia myös.
VastaaPoistaHih, meillä on samat pelon lähteet. Eiks ole outoja nää pelot. Vaikka kuinka takoo päähänsä, että ihan turhaa, mutta ei auta, ei.
PoistaLeppoista lomaa sullekin, Konnadonna!
Eihän tuossa ollut kuin koirien pelko vähän erikoista. Ei sen puoleen, jos tulisi joku jättikokoinen irvistelevä koira vastaan, niin kyllä sitä olisi syytä (ehkä) pelätä. Yhdellä mun tutulla oli outo rottweileri. Sen oli pakko saada ekaa kerta tavatessaan ottaa käsivarsi suuhun. Se niinkuin "puraisi", mutta ei kuitenkaan purrut. Se oli aika karmivaa. Tiedät sä Nettimartta mun miäs joutuu kuulemaan mun kaikki jutut ja Ossi toisen mokoman:)
VastaaPoistaHih, Marja-Leena, onneks meillä on joustavat miehet ja koirat, jotka tykkää höpinöistä. :)
PoistaMua on lapsena koira purru reiteen ja olin kipea kauan. Sielunhaava ei ole parantunut...
Oi, ihania omituisuuksia! Ja tiedätkö mitä, täällä on toinen omituinen höpöttäjä. Ei pysy suu kiinni oikein milloinkaan ja suusta tulee kaikenlaista tilanteeseen liittyvää ja liittymätöntä. Mutta olen ajatellut, että tällainen musta tuli, ei voi mitään. Jos panttaan asioitani, päässä alkaa porista. Ja se ei ole hyvä ;D
VastaaPoistaMiksi puoliso otetaan? No korviksi tietenkin.
Eikä se hiihtäminen niin hauskaa ole, räkä jäätyy ylähuuleen ja pakarat kipeytyy kaatuilusta, ja hei, ollaanpa rehellisiä, ei se puuha ole kovin coolia. Tiedän, koska hiihdin pari vuotta sitten. Kaikinpuolin "ei" ;)
(Esimerkki höpötystilanteesta, jossa diplomaatimpi ihminen sanoisi, että "hiihto on hyvä tasapainoinen talvilaji.")
Arvaa vaan naurettiinko Tampereen kälyn kanssa kyljet kipeinä. Naurettiin! Sä sitten osaat aina olla kannustava ja myätäelävä. :)
PoistaItse asun myös aivan metsikön vieressä, johon kaupunki on tehnyt hyvät ladut. En omista edes suksia enää. Tosin kävelen mieluummin koiran kanssa kuin hiihdän. Meillä on läheisen järven jäälle tosin tehty latu, jonne voi mennä koiran kanssa hiihtämään.
VastaaPoistaJuu, koiran kanssa kävely on rattosaa puuhaa. Siitä hyötyy kaikki osalliset.
PoistaEipä ole tullut hiihdettyä vuosikausiin (-kymmeniin), vaikka suksetkin olisi. Ihan kivaa hiihtäminen olisi, mutta käy minulla kauheasti yläselän ja hartioiden päälle. Ja mieluummin sen hiihtämiseen kuluvan ajan käyttää sitten lenkillä käyntiin, kun ei tuon pupusen kanssa hiihtämisestä mitään tule. Sehän on koko ajan vain suksissa kiinni.:D Nyt tosin lenkillä käyntikin hieman hirvittää, kun susia on jo liikkunut ihan lähimaastossa. Ihan meidän tontin jälkeenkin oli nähty tietä ylittävän. Ollaan koko talvi enimmäkseen lenkkeilty tuolla pitkin metsiä, ja nyt ei enää tee mieli yksin mennä kovin kauas.:(
VastaaPoistaHyvää hiihtolomaa!:)
Jos me sitten annetaan niitten suksien viettää eläkepäivään pussissa. :)
PoistaKauheeta SUSIA! Ei varmasti tee mieli lähtee koiran kanssa lenkuroimaan, vaikka kuinka sanotaan ettei Suomessa ole sudet hyökänneet ihmisten kimppuun, mutta käsittääkseni jokunen musti on päätynyt kuitenkin suden paistiksi. Pidähän Rymy likelläs.
Mukavaa lomaa! Täällä tuli pidettyä jo viime viikolla. Käytiin katsomassa esikoista Kajaanissa ja sukuloimassa myös Kempeleessä. Hiihtämään en ehtinyt. Mutta ulkoilin paljon Ekan kanssa. Paras ystävättäreni on vihitty tuossa Tammelan kirkossa. Ja kummipoika on siellä konfirmoitu.
VastaaPoistaKiitti, Sari! Loma teke terää meille kaikille. Eka ja Tuuliset Pojat, siinäpä tosiaan parhaat liikunnan lähteet. :)
PoistaTammelan kirkko on nätti, tunnelmallinen ja vanha. Olen kuvannut kahdet konfirmaatiot kyseisessä kirkossa.