lauantai 9. helmikuuta 2013

Uusi oksasilppuri

Nyt voin kehua todella ekologisella oksasilppurilla:



Meidän Tuisku. Ei ole kohta yhtään kaluamatonta oksaa tai puskaa koko pihalla.


Kotikuusi ja oman työhuoneen valot.
Melko herttaista, vai mitä?

Minähän kammoan paria asiaa yli kaiken: käärmeitä ja hevosia. Kuinkas sattuikaan, että joudumme koulussa tekemään projektityön, jossa kartoitamme hevosenlannan jatkojalostusmahdollisuuksia läheisellä raviradalla. Huoks. Yritän olla pyörtymättä.

Muutenkin on niin kiirettä, etten tahdo ehtiä käymään teidän blogeissanne. Harmitus. Päälle pukkaa pari projektia haastatteluineen, lähtö-, tulo- ja tuotannonlogistiikat, ammattialan ruotsi ja englanti, differentiaali- ja integraalilaskennat ja monta muuta. Aika on kortilla. Lisäksi aloitan työharjoittelussa maanantaisin.

Kävin logistiikan seminaarissa Finlandia talolla torstaina. Aivan upeita luentoja ja luennoitsijoita, englanniksi ja suomeksi.

24 kommenttia:

  1. No, sulla on vauhti päällä opinnoissa ja Tuiskulla puutarhassa! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla kevätkirian aika. Terkkuja Mikille ja ihania ulkoilukelejä!

      Poista
  2. Toi on kyllä komein ja paras oksasilppuri minkä mä oon ikuna nähny! Heti meille myös yksi samanmoinen, pliiis! <3

    Kuusesta tulee mieleen edellisen kodin pihalle istuttamamme hopeakuusi, jonka nimesimme Konsta Kuusiseksi.. :O Eräänä syksynä, kun asettelin Konstan oksille jouluvaloja, huomasin kilpalatvan. Niks-naks oksasaksilla sen poikkasin pois vain huomatakseni, että toimenpide oli aiheuttanut harmillisen kolon oksistoon. Näppärä likkana puuhastelin poisleikatusta osasta rautalangan avulla kolontäytettä ja voilá, Konsta näytti taas kauniin tasaiselta.

    Kevään saapuessa mies meni ottamaan jouluvaloja Konstasta alas. Hänen käteensä tarttui het'miten kuivahtanut oksanpätkä, josta roikkui rautalankaa. Voin kertoa, että ilme oli suht' kysyvä.. ;D Minä tokaisin vaan pokkana, että se on Konstan tupee, mutta nyt sitä ei enää tarvita. Mies ei sanonut muistaakseni paljon mitään. Joo, eiks oo ihan suht perus, jos kuusella on tupee? :D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää meijän oksasilppuri on proto, joten ei ole vielä tuotannossa. :D

      Mut siis kuusella TUPEE! Awesome *reps x 1000* Auts, mut kylkiä pistelee ja vattaan sattuu, ku mua niin naurattaa. Sä oot loistotyyppi.

      Poista
  3. Minäkin haluan tuollaisen oksasilppurin heti tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eiks olekin mainio oksasilppuri! Mutta joudut hankkimaan omasi, tämä on niin rakas, etten tohdi sitä lainata. :)

      Poista
  4. Isöntö osti pari vuotta sitten oksasilppurin, mutta se ei ole ollenkaan noin söpö kuin tuo teidän malli. Noita ei taida K-raudasta löytää?
    Aikamoista haipakkaa on sulla elämä nyt. Jaksuja sinne, kesää odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on tavissilppuri, mutta kyllä tämä luomusilppuri on huomattavasti mukavampi ja hiljaisempi. Juu, ei ole kaupan K-raudassa. :)

      Kiitti jaksuista!

      Poista
  5. Opiskeluaikana ajattelin, että sitten kun olen valmistunut, teen sitä ja tätä... entäs nyt. En ehdi sitäkään vähää...

    Eletään tätä päivää, ei murehdi huomista. Tehdään mikä ehditään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiinsa noin: tehdään mitä ehditään. Ja voisin tohon lisätä, että jaksetaan.

      Poista
  6. No mutta, sitä voi siellä vain keskittyä opintoihin, kun ei tarvitse oksiensilppuamista huolehtia! Se puoli näyttää olevan hoidossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Mut kun toi mun oksasilppurini on niin suloinen, että tulee liikaa katseltua ja peuhattua sen kanssa.

      Poista
  7. Blogissani on sinulle tunnustus - uusi blogiystävä tunnustus. Tee sen suhteen mitä haluat aika ja voimavara rajoitusten puitteissa. Ei mitään paineita. Itselleni rauhoittuminenkin on tärkeää. Kun on oikein kiireää, on pakko jättää jotain tekemättä, että jaksaa.
    Linkki tunnustukseen:
    http://saveajapapuja.blogspot.fi/2013/02/tunnustus-uusi-blogituttavuus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, savea ja papuja! Sun blogillasi on hauska nimi. Mähän nappaan tunnustuksen...

      Poista
  8. Omnom ja rouskis! Hieno ja taitava silppuri sinulla onkin, oikein suloinen.

    Voimia ja vääntömomenttia opintoihin, ihanan kotikuusen ja kotivalojen äärellä ne varmasti sujuvat hyvin. Syö hevonen pieninä paloina, mielessäsi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulosilppuri. :)

      Kih hih, syä hevonen piäninä palasina, hi hih.

      Poista
  9. Hieno ekosilppuri. Mikäs niissä hevosissa pyörryttää? Hienoja eläimiä. Eivät ne päälle käy. Rohkeasti vaan taputtelemaan. Mahtava projektityö. Siis hevosenlantaa voi varmastikin käyttää paljon muuhunkin kuin ruusunlannoitteeksi. Isoissa talleissahan siitä voidaan jalostaa energiaa! Terveisiä M-L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuisku on mun ikkulioma ekosilppurini. Mä pelkään hevosia, juontaa lapsuuteen ja siihen, että äitini pelkäsi kuollakseen hevosia. Komeita hevoset ovat, mutta tää pelko on jossakin syvällä...

      Justiinsa näitä energia-asioita ja logistisia juttuja mennään selvittään.

      Poista
  10. Suloinen oksasilppuri, saako sitä lainaan?
    Hevostyösi kuulostaa aikas eksoottiselta, vaikka perusasioiden äärellä siinä pysytäänkin;) Tulipaha listastasi mieleeni omat opinnot, täytyykin heti tsekata yksi dedline kääk!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori, mutta mä en aijo lainata omaa Tuisku-silppuriani. :)

      Tsekkaa ihmeessä, kun ainakin meillä arvosanat kolisevat alaspäin, kun deadline ylitetään. En oo onneksi vielä ylittänyt. Tsemppiä!

      Poista
  11. Roikuttiin kakarana Ruskeasuolla talleilla katselemassa hevosia - turvallisen välimatkan päästä :) Komeita eläimiä mutta ei minulla ollut koskaan hinkua päästä ratsastamaan, pelottaa ajatuskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla aatoksilla siis mennään. Panin poikani pienenä ratsastustunneilla, etten olisi pelkoani häneen siirtänyt. Oli ainoa poika ja pokka ei kestänyt vuotta pidempään.

      Poista
  12. Aivan ihana tuo teidän Tuisku. Meillä Eka ei juurikaan oksia suuhunsa nappaa, haistella täytyy josko joku olisi jalkaansa nostanut?
    Onneksi siellä Pilvenmäellä ei ole käärmeitä (ainakaan tähän aikaan vuodesta) niin eivät ole molemmat inhotuksesi heti kohteena. Ehkä sen lannan kuitenkin kestää paremmin kuin ne käärmeet....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuisku on kyllä hassun hauska söpöläinen. Se haluu tulla syliin ja sitten se kietoo tassunsa kaulan ympärille ja pussailee. Liikuttavaa. Paatko Ekasta joskus kuvan blogiisi, olis kiva nähdä millanen hurmuri se on.

      Lannan haju ei mua haittaa yhtään. Siihen oon tottunut, kun mullahan on juuret syvällä savolaisessa pientilan mullassa. Juu, ei oo käärmeitä, mut niitä hevosia on. ;(

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...