perjantai 3. elokuuta 2012

Pirteää perjantaita!






12 kommenttia:

  1. Eipä olisi voinut osuvampi otsikko olla tälle päivälle.:) Viideltä jo pomppasin ylös, kun en millään enää saanut unta. Mielelläni kyllä nukkuisin, kun tuntuu, että miehen kesäloman jäljiltä on univelkaa ja väsymystä yllin kyllin. Työnarkomaani malttoi pitää peräti kolme viikkoa kesälomaa ja varsinaista lomailua olikin! Aamulla aikaisin ylös ja puusavotalle puolille öihin asti. Joka ikinen päivä viikonloput mukaan lukien. Nyt en tällä viikolla ole tehnyt paljon mitään, kun tuntuu, että veto on aivan poissa.

    Aurinkoista viikonloppua!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi kuulostaa työnarkomaanin lomalta, huh huh. Lepää ja huilaa ja kerää voimia. Ei sitä aina jaksa, eikä hotsita. Itteltäni repsahti just selkä. Lastasin kottikärryn vissiin liian täyteen kompostimultaa. Mut tää on tuttua huttua, särkylääkettä ja kevyttä köpöttelyä.

      Lomaillaan! Ja ennenkaikkee hyvällä omallatunnolla.

      Poista
  2. Sustahan alkaa kehittymään tai siis olet jo, taidevalokuvaajakin!! Mukavaa perjantaita sinnekin, halauksin minä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alotin mustavalkokuvaamisen melkein puolivuosisataa sitten, hih hih. Sillon ite purkitettiin filmit ja kehiteltiin kuvat. Tykkäsin ottaa kuvia yksityiskohdista. Aikojen saatossa taito oli kadonnut, nyt ajattelin kokeilla uusiksi.

      Selkä rusahti ja nyt köpöttelen, joten ainakin tulee levättyä. Lepoa ja toimintaa ja ilosta mieltä sulle!

      Poista
  3. Kiitos samoin, Nettimartta! Niin on ollut pirteä perjantai, että kävin oikein hölköttelemässä. Jouluksi kuntoon ;)

    Onko tuo ylimmän kuvan viehkotar kenties laventeli? Jos on, niin talvehtiiko se sinulla ulkona?

    Yritin viime talvena säilyttää ruukkulaventelia kellarissa kasvivalojen alla. No, säilytys onnistui mutta hengissäpitäminen ei. Hm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoo! Oon niin ylpee susta ja liikuntaharrastuksestas. Tekee varmasti yhtä hyvää mielelle kuin kehollekin. Kävin keväällä vesivyöjuoksussa ja se teki kans gutaa.

      Laventeli on kuvassa. Ei säily, turha yrittää. Yks on sinnitellyt ulkona pari vuotta, mutta ei ole enää kovin elinvoimaisen näköinen. Taitaavat nää etelenmaalaiset laventelit tykätä paljosta auringosta ja lämmöstä. Ei sen puoleen, niinhän mekin.

      Iisoppi kylläkin selvisi talvesta ja voi hyvin. Siis siirryn kokonaan iisoppeihin. Nämä laventelit tuovat tuoksua terassille.

      Poista
    2. Kiitos kannustuksesta, yritän pitää draivin yllä (muutama viikkokin on parempi kuin ei yhtään, heh)!

      No niin, hyvä kun kerroit, turha tuon laventelin kanssa sitten on sen enempää rimpuilla. Kyllä se on vaan meidän ilmasto niin väärä hänelle. Se on sitten Mooseksen mentävä vuoren luo eli hankittava kevätmökki Etelä-Ranskasta. Hah.

      Iisoppi kuulostaa jänskältä, täytyy vähän kuuklailla lisätietoa... Onko sulla blogissa hänestä jotain?

      Poista
    3. Niin, unohdin tietysti todeta, että säilyy toi laventeli I ja II vyöhykkeillä, näin olen lukenut. Varmaan riippuu paljon mikroilmastosta ja kuinka hyvin tulee lunta tai peittelee sen muuten.

      Mut ei ollenkaa paha toi ajatus kevätmökkeillä Etelä-Ranskassa. :D Iisopista oli juttua vanhassa blogissa, mutta määpä kuvailen sitä ja teen juttua uudestaan.

      Poista
  4. Tervehdys kissain alta, ei kovin pirteä ole olotila ekan työviikon jälkeen. Tai no, nyt kyllä ajatus vapaasta viikonlopusta jo piristää ;) Vai ei ole laventelit säilyneet, nyyh. Ei mullakaan viime talvea, mutta nyt on kolmea eri tyyppiä yrittämässä seuraavan talven yli. Ja yksi iisoppikin, ensimmäiseni :)
    Hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla onkin pehmeet peitot. Ja kyllä kaikkoo väsymys, kun paijailee kissoja. On nää lemmikit niin ihania.

      No, keväällä nähdään, mikä laatu sulla parhaiten säilyy. Toivottavasti kaikki. Mulle kelpaa nää iisopit. Nättejä tuoksuttajia. Kiitti kuvakehuista! Sää olet uudella kamerallas ottannu upeita kuvia.

      Poista
  5. Sun kuvissasi kyllä silmä lepää. Kertakaikkiaan. Tiiätkö, tykkään tuosta kastelukannukuvasta tosi paljon, vaikka se on "vain" yksityiskohta kastelukannusta. Värit ja valo ovat niin kohdallaan kuin ikinä voi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, Kutri! Kastelukannukuva on munkin lemppari. Olen taas ryhtynyt, uuden pitkän kuvaputken myötä, ajattelemaan ja näkemään kuvakohteet yksityiskohtaisemmin.

      Mähän olen aikojen alussa ollut vannoutunut mustavalkokuvaaja. Silloin oli "pakko" miettiä kuvauskohteet, pelkistää ja nähdä olennainen. Oi, kunpa saisin sen kyvyn takaisin. Pitänee vaan treenata.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...