Kaikki lähti liikkeelle siitä, että oman pihan kivillä reunustettu eteläpuolen kukkapenkki (yli 20 metriä), oli osittain kalju, kun maa oli savisen kovaa. Sitten Olokolosta tulleet Leca-sorat etsivät sijoituspaikkaa, joten kaivoin savea pois ja kuohkeutin maata Leca-soralla ja kompostimullalla.
Keväällähän ryhmäruusuja yleensä hankitaan ja istutetaan, mutta silloin en tiennyt niitä haluavani, hih. Ryhmäruusujen metsästys alkoi. Ruusujeni piti olla punaisia ja matalia. Ja löytyihän niitä lopulta.
Ostin 3 vaaleanpunaista Rosalita, 3 voimakkaan vaaleanpuista Tom-Tomia, 3 kirkkaan punaista ja 3 keltaista. Keväällä metsästän valkoisia ruusuja alueen reunaan. Nyt on ilotulitusta ja väriä vaikka muille jakaa. Kevättä odotellessa...
Kuinka moni muistaa Luvannut en ruusutarhaa -laulun, jonka esitti Eija Merilä?
Minäkin perustin tänä keväänä ensimmäisen ruusupenkkini (blogi 4.5.12), joten kai ruusuvillitys alkaa kaikilla jossain vaiheessa :-)
VastaaPoista"I beg your pardon,
I never promised you a rose garden...."
Ruusuvillitys on kaunista! Sulla onkin kivasti ruusut laitettu ja nätti se patsas, mutta se teijän paviljonki vasta komee onkin. Oho!
PoistaHerttinen. Mulla sama juttu, mutta en nyt sentään ryhmäruusuihin uskaltanut kajota. Pensasruusuja vasta istuttelin. Niin se ikä ihmisen yllättää :)
VastaaPoistaKomeita kiviä teillä siellä ja vielä komeampia koiranpoikia :)
Mulla on nukke- ja neilikkaruusupuska tän ryhmäruusun vieressä. Siitä kai se ajatuskin lähti, kun ne näyttävät viihtyvän tuossa savipitoisessa maassa. Jos nää ryhmikset ei viihdy, niin hankin lisää ruusupensaita. Hyvä me!
PoistaKoirulit on aina vekkuleita ja joka touhussa mukana, niinkus tiiät. :)
Voi, minkäs teit... Aamulla kävin ruusujuttusi lukemassa, ja arvaapa mikä minulla soi koko päivän päässä, kun pihatöissä olin? No, tuo rose garden -versio! Oli kuin levy olisi jäänyt jumiin ja taukoamatta vain uudestaan ja uudestaan tuota kertosäettä jankattiin päässäni. Alkoi siinä jo ruusut sen verran kyllästyttää, että jossain vaiheessa jo mietein ruusujen hävittämistä.;D
VastaaPoistaMenestystä ruusuillesi! Antavat pihaan paljon väriä kukkiessaan.:) Minä kasvatan jaloruusuja nykyään vain ruukuissa, ja talveksi vien kellariin. Meillä ei jalot tahdo viihtyä märkääkin märemmässä savimaassa. Pensasruusuja sitten on jokunen. Yhden vaaleanpunaisen ruusupensaan ajattelin nyt hävittää, kun siinä on joka kesä aina jotain vaivaa. Tänäkin kesänä nuput vain mätänivät, kun oli niin sateista. Tilalle ajattelin laittaa vaaleanpunaisen neilikkaruusun. Se pinkimpi versio meillä jo on, ja tykästynyt olen, kun on kova kukkimaan.:)
Mutta ihmeesti ne inhokit muuttuu suosikeiksi. Minulla mm. pelargoniat, samettiruusut ja kehäkukat. Tänäänkin olen pelargonioita ihaillut moneen otteeseen, kun nyt ovat täydessä kukassa. Parikymmentä isoa pelargoniaruukkua tuo paljon väriä. Oikein jo odotan ensi kesää, jos vain talvetus ja pistokkaat taas onnistuvat...;)
Hih, hianoo ku jollakin toisellakin soi. ;) Meinaan kertsi. Tarttuvan hilpeä rallatus. Onneks et sentään niin riehaantunnu, että olisit ruusus repinny ylös.
PoistaRuusut tykkää savesta, muttei märkyydestä. Näin mä tään asian oon tulkinnu. Ruusupensas on ikävän näkönen piikkikasa, jos siihen iskee kirvat tai härmä tai joku muu tauti. Kirvojen kanssa saa olla koko ajan tarkkana ja suopapullo valmiina. Spruiit, spruiit... Härmäänkin on "lääkettä", mutta ymmärtääkseni pitää antaa ennakkoon. Ei tepsi enää sitten, kun härmä iskee.
Sulla alkaa kohta taas iso kärräysurakka, kun viet ruusuja, pasuunoita ja pelakuita mökkiinsä. Mutta niin kuin totesit, kevät palkitsee taas vaivan. Onpahan taas kivaa ooteltavaa koko pitkä talvi.
Joopas, on se lohdullista että muillekin käy näin. Mullahan on nyt pelargonia-addiktio ja kurjenpolvia olen keräillyt. Pioneista haluan pysytellä erossa, ja tuosta ruusuinnostuksestakaan en tahtoisi tartuntaa saada. Ja jos se tulisikin, niin sitten pensaisiin vaan pliis.
VastaaPoistaNää "tartunnat" on hauskoja ja siitä hyviä, että vaikkei tauti parane, niin säilytään hengissä.
PoistaHehee, hauska kuulla, että tuollaista voi tapahtua! Mulla ei ole jotain yksittäistä kokeilua lukuunottamatta koskaan ollut ruusuja enkä ole tuntenut niihin vetoa. En sitten säikähdä, kun ruusut alkavat kutitella ;)
VastaaPoistaOlisko siinä taustalla jotain semmoista uuden, tuntemattoman alueen kiinnostavuutta?
Juu, ootahan vaan kun suhun(kin) iskee ruusuhimo. Ostin viime syksynä 3 ryhmäruusua alesta. Oisko maksaneet pari euroa. Tökkäsin ne maahan kivikkoalueen (ja näitähän meillä on) viereen ilman sen isompia suunnitelmia tai toiveita. Ja kappas, 2 nousi keväällä ylös ja ovat kukkineet komeesti. Helppoa?
PoistaKokeilut on kivoja, kuten totesit.
On sulla ihanat koirapatsaat tuolla penkissäs, niin eläväisen näköiset ;D
VastaaPoistaKyllä mä aina oon ruusuista tykännyt, mut ite oon tosi laiska mitään pihakasveja hoitamaan. Niin vaan on pionipenkkikin jo rikkaruohoontunut.
Laulun muistin, mutten esittäjää. Alkuperäinen esittäjä taisi olla Lynn Andersson. Velipojalla oli hänen LP-levynsä, ja varsinkin toi Rosegarden-kappale oli kovasti soitettu.
Kahta en vaihda, Myrskyä ja Tuiskua, hih hih. Hianot on noi mun patsaani.
PoistaRikkaruohoja (ohdakkeita, juolavehnää ja vuohenputkee) pukkaa munkin penkeissä. On iskenyt tulevan syksyn odotus, jolloin vetoni hiipuu aivan olemattomiin. Siis pihahommissa. Luotan siihen, että pakkanen hoitelee rikat tai siis ens keväänähän en jokatapauksessa nousevat repi niitä hapaat irvessä eli ei. Aina sinne joku juurenpätkä jää kasvamaan. Murrrkele.
Täytyykin kuunnella tuo alkuperäinen Ruusutarha myös.