Julkaisin kirjan

Minulla on painotuore kirja kädessäni. Tunne on auvoinen ja vähän kyllä hämmentynytkin. Tässäkö se nyt on!

Saanko esitellä:

Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen.

*RUUMIITA, ROMANTIIKKAA JA RIEMUKASTA MENOA*

Mitä olisi yksityisetsivä ilman koiraa? Kuin talo ilman kaivoa. Kuin hampaaton hai. Niinpä dekkari Jenny Cottonilla onkin apurina maanmainio mäyräkoira, Kepponen.

Kirja koostuu seitsemästä seikkailusta, joissa Jenny Cotton selvittää murhia ja ottaa kiinni konnia. Joukossa vilistää kissoja ja koiria eikä unohdeta puutarhanhoitoakaan. Kirja on jännittävä sekametelisoppa, joka kannattaa nauttia villasukat jalassa sohvalle käpertyneenä.

Tarkoitettu viihdyttämään ja tuottamaan iloa!

Tämän ensimmäisen novellikokoelman innoittajina ovat toimineet perheeni lisäksi monet blogiystäväni.

Kiitos teille, että olette olemassa!

Olen kirjoitellut pari vuotta dekkarinovelleja. Rakastan dekkareita, mutta en pidä väkivallasta enkä kannata sitä. Yhdistin näihin kirjoitelmiini harrastuksiani eli puutarhan ja koirat.

Sisällysluettelo:
Kepponen
Rymy
Myrsky
Tara
Mirkku
Myrsky-kissa
Vilukissi

Novellieni hahmoilla ei ole vastinetta oikeassa elämässä, myös tapahtumat ovat sepitettä.

Olen tehnyt taiton ja kannen itse. Kansikuvassa on mäyräkoiramme Myrsky. Kirja on pehmeäkantinen ja siinä on 120 sivua. Kooltaan se on C5. Teksti on suurta ja helppolukuista.

TILAUKSET

Kirjaa voit tilata suoraan kirjakaupasta (ei ole hyllyssä, joten joudut vähän aikaa odottamaan).
Jenny Cotton ja Kepponen
Kirjailija Kaisa Sorola
ISBN: 978-952-286-515-1
Hinta 14,90 euroa.
Kustantaja: Books on Demand GmbH

Voit myös tilata kirjan suoraan minulta maksamalla tilille:
FI38 5396 0220 1721 76
14, 90 euroa.
Kirjoita viestikenttään postitustietosi
Etunimi Sukunimi
Katuosoite
00000 Postitoimipaikka

Postitan kirjan sinulle heti maksun saatuani, omistuskirjoituksella.

Kirjan voi tilata lisäksi Bod:in kirjaesittelystäni.

 

"Ulko-ovessani on hieman krumeluurinen pronssikyltti, jossa lukee: Yksityisetsivä Jenny Cotton. Ja heti alkuun. Ei, en ole sukua kuuluisalla Jerry Cottonille. Olen äidin matkamuisto Amerikan reissulta vallattomalta 60-luvulta, you see. "

Kasvun paikka

En tiedä kuinka hyvin näistä kirjoituksista välittyy, että olen hätänen ja nopea ihminen. Sen vuoksi olen erittäin huono toimimaan tiimissä, jossa pitää edetä hitaimman mukaan. Voi jösses, kun koettelee. Nyt olen opiskelun vuoksi kasvun paikan edessä. Monellakin tapaa.

Olen some-kurssilla (sosiaalista mediaa). Meidät on jaettu ryhmiin, ja joka ryhmällä on asiakasryhmä, jotka ovat maatalousalan opiskelijoita. Nyt on vaan niin, että asiakkaidemme rivit eivät ole suorat, eli he eivät vielä tiedä mitä heidän pitää tehdä, keiden pitää tehdä ja milloin. Tässä sitten odotetaan ja tik-tak, aika kuluu.

Tässä on minulla ISON kasvun paikka. Minun pitää hyväksyä tilanne, vetää syvään henkeä ja odottaa. Arvaatte varmaan, että on vaikeaa. Lisäksi omassa ryhmässä on kaksi muuta jäsentä, joista toinen ei vastaa viesteihin ja toinen totesi, että otetaanpa rennosti. Hyvä neuvo!

Kurssin tarkoitus on, että opitaan käyttämään sosiaalisen median ilmaisia työkaluja tehokkaasti. Some ei ole pelkästään bloggailua ja facettamista, jotka jo jotenkin hanskaan. Nämä kuuluvat ohjelmaamme: Adobe Connect, Skype, Google Sites, Wikit ja blogit, verkostotyökalut.

Tein kuvakoosteen viime kesäkuussa Elonkierrossa kuvaamistani kuvista. Elonkiertoa ylläpitää MTT. Harmi etten tuolloin tiennyt, että menen kurssille, jossa pääsen/saan/joudun tekemään nettisivuja yms. erikoiskasveista. Olisin ottanut juuri niistä kuvia. Musa on mieheni esittämää.

Rentoa viikon loppua teille kaikille!

Lyijykukkien talvetus

Kevään villitykseni olivat lyijykukat, stevioiden ohella. Kerron tuntemuksiani. Noh, stevian roikaleet ovat Mököllä kuivattuna. Kyseiset makeuttajakasvit olivat äitini idea. Ikänäni en toiste kokeile. Olinpa taas mainoksen ja markkinahumujen hömppäuhri. Enkö koskaan opi? En näköjään.

Sitten nämä lyijykukat. Kuvassa oli ISO ja muhkea puu/pensas/köynnos täynnänsä luomoavan sinisiä kukkia. Enpä taas keväthuumassani pysähtynyt ajattelemaan, että kuinka vanha mahtaa olla kuvattu kaunotar. Juu, en. Kyllähän me kaikki puutarhurit tiedämme, millä kierroksilla käymme keväällä. Olemme sokeita ja kuuroja ja vaikutuksille alttiita.

Lyijykukat olivat toukokuussa tullessaan lyijykynän paksuisia, siis lyijykynän lyijyn, mutta huomattavasti lyhyempiä, hentoisia ja suloisia. Viidestä taimesta yksi kupsahti, vaikka kuinka yritin sitä virottaa. Taimet nököttivät tosi pitkään pikkupiltteinä ja vasta loppukesästä ne alkoivat tuuheentua. Ne kasvoivat noin 70 senttisiksi. Tein niille tuet rottingista ja rautalangasta.

Talvettaminen? Oi miksi, oi miksi, tein sen taas. Hankin lisää talvetettavia kasveja. Vein kaksi yksilöä, suurimmat, kellariin ja kaksi majailee vierashuoneen ikkunalla. Saas nähdä selviävätkö kevääseen. Kellarissa muistan käydä kerran kuussa, pelakuut kestävät kuivahtamista hyvin, mutta nämä tulevat lumoajattaret tuskin kestävät.

Ja ensi keväänä en sitten osta, enkä laita kasvamaan mitään! Muistuttakaa minua, hyvät blogikamut, kieltäkää ehdottmasti kaikki hullut kokeilut, estäkää kaikin voimin, sitokaa minut vaikka köysiin.

Ja mitä tapahtuu ensi keväänä? Joo, sama innonpuuska ja villitys iskee. Varmasti jo helmikuussa. Huoks.

 

Kasvula siirtyy talvilevolle

Tässä kuvia Kasvulasta viime vuoden elokuulta. 

Kasvulan toisessa päässä on umpiseinäinen varasto, joka on aivan täynnä. Mistä noita tavaroita oikein tulee? Hyllyt notkuvat kukkapurkeista ja muusta TOSI tarpeellisesta. Uutena hankintana varastossa jököttää betonimylly. Jihaa, ensi kesänä ryhdyn betonimylläriksi!

Keskellä Kasvulaa on oveton avotila, jossa on sohva, pari vanhaa tuolia ja Singer-pöytä. Ja lisäksi tietysti ihanainen kasvihuone. 

Rakennusmateriaali, laudat, ovat omista pihapuista ja ikkunat ovat kierätettyjä Kaija kamultani ja naapureiltani.

Ensimmäinen satokausi takana, noh, ehkä vähän suureellisesti ilmaistu, kun viljelin vain muutamia tomaatteja, kurkkuja ja munakoisoja, mutta mieli on hyvä. 

Kuulumisia kasvihuoneelta

Elämäni ensimmäinen kasvihuone ja siitä saadut kokemukset täyttivät kaikki odotukseni. Oikeastaan ylittikin. Kasvulaksi nimittämäni itsetehty kasvihuone toimi hyvin ja kurkut, tomaatit, basilikat ja munakoisot viihtyivät. Tilaa oli riittävästi, noin 15 neliötä, ja kuutioita runsaasti, koska Kasvulassa on harjakatto kuten taloissa.

Kasvit kasvoivat laastipaljuissa. Niiden multa on tarkoitus kompostoida lehtien kanssa ja kierrättää uudelleen käyttöön. Ainoa haitta täysissä laastipaljuissa on, että niitä ei jaksa yksin siirrellä ja nostella.

Tomaatteja olin kasvattanut terassilla aikaisempina kesinä, mutta kurkkuja ja munakoisoja en koskaan. Kurkut kasvoivat kohisten ja olivat hyvän makuisia kölliköitä. Tuli tehtyä monta kurkku-tomaatti-basilika salaattia. Juu, ja tietysti omat tuotokset maistuivat tooosi paljon paremmilta kuin kaupasta ostetut.

Täydellinen päivä

Eilen näytti tältä:

Vettä satoi niin sakeena, ettei joukkoon mahtunut, eikä kyllä mielikään tehnyt. Meillä sadevesimittarissa on asteikko 40 mm asti, mutta vettä oli mittarissa piripintaan saakka, joten ainakin 50 mm tuli eilen vettä. Harkitsin jo hetken kumiveneen hankkimista tai soittoa Nooalle.

Mutta voi tätä ilon päivää. Tänään näytti tältä:

Aurinko helotti ja lämmitti ja kuivas satehen. Meikämartta myhäili tyytyväisyytään ja painui perheineen ulos. Mieskin jaksoi toipilaana kiertää korttelin ympäri koirien kanssa. 

Puuhastelin kaikkenlaisia kuten roudasin pelakuut kellariin, tyhjensin/kaadoin vesitynnyrit ja siivosin Kasvulaa, josta korjasin mahtavan munakoisosatoni. Yhteensä 4 kappaletta. Joten eikö vain kaikki vaivat tulleet palkituksi ruhtinaallisesti!

Ihme oli, että vesiheinän näköisistä taimista venyi kesän mittaan oikeita munakoisoja. Olin jo kaiken toivoni heittänyt ja jättänyt taimet jurottamaan oman onnensa nojaan. Vettä sentään niille nakkasin välillä. 

Tein munakoisoista jauhelihan ja juuston kanssa vuokaruokaa. Maistui tosi hyvälle. Elämäni ensimmäiset munakoisot ja -ruoka. Olipa suu messingillä ja vatsassa mairea olo.

Kukkakuulumisia

  

Keväällä ja kesällä tuli siirrettyä kasveja paikasta toiseen. Holtittomasti. Ei mitään suunnitelmaa. Taaskaan. 

Ekassa kuvassa on (joku) hortensia, joka kasvatti tosi pitkien ja maassa makaavien oksien päähän lehtitupsut ja kukat. Oli polonen nolon näkönen mötköttässään maata pitkin. Nostin varret pystyyn ja sidoin ne nyörillä nätisti kimpuksi. Toimii.

Keväällä saatu ruukussa oleva vaaleanpunainen hortensia on nykyisin vihreäpunainen. Hyvin mielenkiintoisen näköinen. Nämä hortensiat vaihtavat väriä, riippuen siitä kuinka hapanta niiden multa on, näin olen asian ymmärtänyt. Ruukussa on perusmultaa.

Entäs sitten minun pasuunani. Ne kaikki viisi kukkivat tänä kesänä. Terassilla oleva emopasuuna kukki jo heinäkuussa ensimmäisen kerran. Nyt siinä on nuppuja ja ehtisi varmasti kukkia toisenkin kerran, jos voisin kukittaa sen sisällä, mutta kun kukkien tuoksu on niin voimakas, että henki salpaantuu, saa jäädä kukittamatta. Talvetan emokasvin ja yhden tämän vuoden poikasen, muut saavat mennä kompostiin ja muuttua muhevaksi mullaksi.