Marjatarhan vuosi

Marjatarha on kokenut vuodessa melkoisen muodonmuutoksen.

Alussa oli kivinen pelto, jota harasimme ja jyräsimme tasaiseksi.

Kylvimme nurmikonsiemenet kahteen kertaan ennen kuin ne itivät.

Marjatarhan pohjalle levitimme kuitukankaan hillitsemään rikkojen kasvua.

Mies kärräsi kankaan päälle kivituhkaa.

Karviainen Hinnonmäen keltainen, 2 kpl

Viherherukka Venny, 2 kpl

Vaaleanpunainen herukka Aili, 2 kpl

Mustaherukat Mortti ja Mikael + Pohjan Jätti

Tältä Marjatarha näyttää tänä kesänä.

Marjapensaat ovat satoisia ja notkuvat marjoista.

Kelpaa täällä istuskella Kunnanjohtajanpenkillä, 

ihailla peltomaisemaa ja napsia välillä makoisia marjoja.

Kaakkoiskulmassa kaikki hyvin...

Viime kesänä otimme puolenhehtaarin pellostamme, jota naapuri viljelee,

osan käyttöömme ja teimme siitä nurmikon.

Aitasimme alueen, että koirapojilla on tilaa temmeltää.

Mies teki ruosteisista eristelevyistä istutuslaatikoita hedelmäpuille,

sillä maa on kylmän savinen, joten hedelmäpuut eivät siinä viihdy.

Myös marjapensaat saivat oman alueen nurmikosta.

Pihan kaakkoiskulmaan halusin elävyyttä kasveilla.

Rajasimme alueen sähköpylväillä (alueelle ei tule syötäviä kasveja).

Koska pihamme tuottaa voimaperäisesti ohdaketta, nokkosta, juolavehnää, 

kaalivalvattia, karkeapillikettä, peltosauniota ja savijakkaraa,

niin levitin kankaan hillitäkseni niiden kasvutahtia.

Istutuskuoppien kaivaminen lapio-ja-martta -yhdistelmällä ottaa aikansa,

ja hauis kasvaa.

Kulmauksen tehosteväriksi tuli punainen.

Takana on ruusuja, ja edessä oleva isoin kasvi on tuoksuva maruna. 

Kaikki kasvit olen siirtänyt yläpihalta, 

joten kaivamista ja kärräämistä on riittänyt.

Veli oli tehnyt mökillään kekseliäästi vanhoista ikkunoista tomaateille pienet kasvihuoneet.

Tämän kesän rakkaimmat varusteeni: Hait, polvisuojat ja pehmeät rukkaset.

Yöt alkavat olla jo pimeitä.

Kesälän rinne ja luonto vastaan martta -matsi

Kesän suurin urakka on ollut Kesälän rinteen maisemointi.

Rinteessä kasvoi sulassa sovussa kukkaa ja rikkaa.

Kitkin rinteen kymmeniä kertoja kesässä, ja se alkoi tuntua liian työläältä.

Ikävä myöntää, mutta pelitilanne oli 1-0,

luonto vastaan martta -matsissa.

Tästä lähdettiin liikkeelle... 

 ...ja tähän päädyttiin.

Apuna raivaustyössä oli konevoimaa. 

Maansiirtourakoitsija teki sileää ja tarkkaa työtä.

Samassa rytkässä rakensimme puutarhavajan (kutsumanimi Pömpeli),

johon on nyt näppärä viedä työvälineet, 

jotka ennen tahtoivat jäädä hujan ja hajan pitkin pihaa.

Alapihan hankalimmat ja vaativimmat työt on tehty.

Nyt alkavat mukavat hommat, eli kasvien ja koristeiden asettelut.

Pelitilanne 0-1, luonto vastaan martta -matsissa. Hah!

Eloisaa elokuuta!

Lämmintä luvassa...

Tästä voit katsoa lisää kuvia, miltä alue näytti vuosina 2007-2014.

Rehevää ja kukkeaa

En paiskannut rukkasia naulaan, vaan raparperinlehdelle.

On meinaan kokoa ja näköä näissä rappareissa.

Pitää ottaa betonimylly esiin...

Puutarha on ryöpsyävän rehevä.

Seurausta tästä...

Nostin ruusut terassille, kun nuput alkoivat homehtua jatkuvasta sateesta.

Iso posliinikukka (Hoya Carnosa) jaksaa kukkia aina vaan.

Sateenkaari, näkyy heikosti oikeassa reunassa,

kehysti eilen illalla entistä Koho-mailatehdasta.

Tehdas on lopettanut toimintansa,

valkoinen laatikko nököttää yksinäisenä maalaismaisemassa.

Nimikylttejä ja nimiäisiä

Tilasin emalisia nimikylttejä.

Nyt meillä on virallisesti

Kasvula (kasvihuone)

Olokolo (ex-ruumiskellari)

Pömpeli (puutarhavaja)

ja kesäkeittiö nimeltänsä

Kesälä.

Kiitos, Mamma N, nimiehdotuksesta!

Marjatarhassa kaikki hyvin.

Vaaleanpunaisia, vihreitä ja valkoisia viinimarjoja kypsymässä runsaasti,

samoin todella isoja mustia viinimarjoja.

Kosmoskukkia.

Viisi päivää poissa kotoa ja rikkakasvit valtoimenaan.

Huoks.

Tämä ihanainen ruusu on vain 15 cm korkea.

Päivänkakkaroita ja muita reissukuvia

Pieni irtiotto puutarhasta, eli muutaman päivän lomareissu, piristää kummasti.

Kävimme mökkeilemässä Pohjanmaalla.

Visiteerasin myös Kajaanissa, jossa tapasin koulukaverini Teijan.

Kävimme Teijan kanssa koulua 70-luvun lopulla Helsingissä.

Viimeksi olemme tavanneet 1989,

yhteys ei kuitenkaa ole katkennut, vaan olemme postitelleet,

sekä kortteja että sähköposteja.

Pohjanmaalla oli tienpientareita täynnä päivänkakkaroita ja muita luonnonkukkia.

Saimme sadetta ja sopivasti poutaa.

Talviturkki on edelleen tiukasti päällä,

en uskaltautunut uimaan.

Mukava anoppini täyttää lauantaina 99 vuotta.

On aina ilo tavata häntä ja kuunnella tarinoita ja muisteluita.

Onnea Elsa!

Kunto ja puutarha

Onko parempaa kuntoilua kuin puutarhurointi?

Mielestäni ei juurikaan.

Voisiko puutarhaa/pihapiiriä kutsua köyhän miehen/naisen kuntosaliksi?

Puutarhahommissa jokainen lihasryhmä joutuu saa venytystä ja ojennusta

(usein kipeytymiseen saakka).

Esimerkiksi kivien kääntely ja pyörittäminen kasvattaa hauista (ja sisua),

ja on mainiota reisijumppaa,

ja lopputuloksena toivoisi myös tiukan pepun (ei ole toteutunut).

Kokonaisvaltainen lihastreeni syntyy, kun lapioi multaa tai kivituhkaa,

kaivelee istutuskuoppia juuriseen ja kiviseen maahan,

kaivelee kukkia ja puskia paikasta A ja kuljettaa ne kohteeseen B ja

tekee tämän vuosittain, siten että kasvit tuntevat itsensä beduiineiksi.

Puutarhatöissä ei voi välttyä myöskään jalkakyykyltä

 (lisäksi koiramme kyykyttävät ja toimivat personal trainerina).

Selkä on usein puutarhurin heikoin lenkki,

siksi kannattaakin muistaa oikeat työasennot,

eli nostot reisillä.

Polvisuojien käyttö on suositeltavaa,

näin välttyy siltä, 

että vielä joulusaunassakin joutuu käyttämään juuriharjaa,

kun haluaa valkoiset polvet (kokemusta on).

Puutarhassa on runsaasti kuntoiluvälineistöä, kivien lisäksi,

kuten kottikärryt, haravat, täydet kastelukannut ja lapiot.

Olen elämäni kunnossa, iskussa ja vedossa.

Puutarhatyöt hoitavat niin kehoa kuin sielua.

Suosittelen lämpimästi!

Kasvulassa käy pikavisiitillä lintusia.