Puinen alku ja loppu

Olemme asuneet kodissamme tusinan verran vuosia.

Muuttaessamme talossa oli paljon puupintoja.

Saunan pukuhuone muistutti halkolaatikkoa,

eli oli lattiasta kattoon kellastunutta puuta.

Älkää ymmärtäkö väärin, 

pidän puusta aitona materiaalina paljon,

mutta liika on liika. 

Muuton yhteydessä maalasin seinät (mielikuvituksettoman) valkoisiksi.

Keltaisenruskea lattia ärsytti vuodesta toiseen.

Vihdoin nappasin itseäni niskasta kiinni,

ja maalasin lattian (mielikuvituksettoman) harmaaksi.

Pukuhuoneesta tuli raikas.

Katto ja listat ovat edelleen puuta.

 

 Onnellisia hankintavahinkoja sattuu,

sillä ruusuja ostaessani,

en ollut ajatellut, että kukkivatko ne yhtä aikaa kaikki,

vai jaksottain eri aikaan.

Onneksi hankkimani ruusut kukkivat eri aikoina,

joten aina jossain päin pihaa on kauneutta tarjolla.

 Kyllä kelpaa asua maalla!

Kaurapelto lainehtii keltaisena,

vain Elovena-tyttö puuttuu,

ja pilvet purjehtivat pulleina.

 Torstaina herätys klo 4,

että ehdin viideksi kalaan,

tai Eikka, 82 vuotta, kalasti ja minä kuvasin.

Kerrassaan upea aamuaurinko.

Minulla, eläkeläisellä, on toinen toistaan mukavampia työtilaisuuksia.

Töitä on muutamasta tunnista päivään sillon tällöin.

Nyt toimin ohjaajana Valokuvataan maisemaa! -työpajassa.

Arvaatte varmaan, että kolme tuntia sujahti nopeasti,

kun porukka koostui innokkaista ja innovatiivisista harrastajavalokuvaajista. 

Kuvauksellista viikkoa kaikille!

Korteniemen perinnetilan tupa kuvattuna huussin ikkunan läpi.

Kukkia ja kärpässieni

Lämpötila muuttui yhdessä yössä

helteestä melkein hyytäväksi, tai siltä se tuntui.

Tarjoan linnuille juoma- ja kylpypaikkoja,

olipa säätila mikä hyvänsä.

Peipposella oli jano.

Betoninen pieni allas on sijoitettu porakaivonkannelle siten,

että voin kuvata altaan elämää sekä eteisen että keittiön ikkunasta.

 Saksan pihlajan lehdet ovat kauniita.

 Nurmikkoa leikatessa piti hypätä pois (päältäajettavan) penkiltä kuvaamaan,

kun näin tämän söpösen väripilkun kuusen oksien alla.

Tänään tulee kummityttöni Sinin perhe keräämään marjat pensaista.

Eloisaa elokuuta kaikille!

Raakileharvennuksia ja illallinen yhdelle

Lähdin aamusta pihatöihin, innoissani,

sillä lämpömittari näytti inhimillisiä lukemia.

Omenoita on liian paljon ja liian tiheässä.

Nips ja naps...

 ...tässä lopputulos.

Irrotin pienet, vikaantuneet ja kaksinkappalein vierekkäin olevista toisen.

 Kottikärryihin tuli aimo annos raakileita.

 Sitten päärynäpuun kimppuun.

Raakileita on niin lähekkäin,

että vaarassa on oksan katkeamisia.

Näistä päärynöistä kasvaa ison nyrkin kokoisia.

 Raakileharvennuksen jälkeen pilkistää taivaskin oksien välistä.

Kuvasin illalla lintuja,

ja tämä hauska otos tarttui muistikortille.

Illallinen yhdelle.

Kuinka hyvin tunnistat linnut?

Kävin eilen kuvauskaverini Riitan kanssa Hattelmalanjärven lintutornilla.

Menimme katsomaan Ilpo-kalasääskeä, ja voi onnen päivää, näimme sen.

Kuvani ovat sen verran heikkotasoisia, kamerani ei ole tarpeeksi tehokas,

siksi en laita Ilpon kuvaa esille,

mutta voitte käydä ihailemassa lintua Tillariinan fotoboxissa.

Upea otos!

Kuvasin sitten kotipihalla,

ja koska oli aivan liian KUUMA päivä,

pysyttelin sisällä ilmalämpöpumpun tuottamassa viileydessä.

Harakka nautti janoonsa vettä maitopystin kannesta,

ja tiellä kulki naapurin villava kissa.

 Mikä lintu?

En löytänyt vastausta LuontoPortin tunnistussivulta.

Lisäys: Kottarainen, nuori yksilö
Tammelan kunnanjohtaja ja bongari Kalle Larsson vahvisti.

Tämä on peipponen.

 Veikkaisin punakylkirastaaksi...

 Voisiko olla laulurastas?

Vai lieneekö tavallinen räksä.

 Linnulla on hauskan utelias ilme.

 Soma vihreä lintunen nopsi aurinkotähdistä toukkia.

Olisiko joku kerttunen?
Lisäys: Pajulintu.

 Jippii!

Tämän tiedän.

Talitiainen kylvyssä, ihanaa.

Tämäkin lienee peipponen?

Päivä meni mukavasti lintuja kuvatessa.

Nyt lähden kantamaan vettä kukille.

Heippa!

Koristetikkaat ja penkki koivurangoista

Veljeni Teemu hyödynsi metsänharvennuksesta syntyneet koivurangat.

Hän tehdä nakersi kahdet tikkaat köynnöstuiksi ja koristeiksi

uusimpaan kukkalaatikkoon.

Vanha harava ja lapio ovat muistoja isästäni.

Hän kuoli 1.9.1995, vain 63-vuotiaana.

Harava on ristitukena köynnöskehikolle.

Lapio nojaa oikeaan pystypuuhun, 

ja on siinä näppärästi käytettävänä.

Takana naapurin komea metsä.

 Löysin puutarhasta kolme koiranköynnöstainta,

jotka siirsin laatikkoon.

Lisäksi ostin kolme valkokukkaista, uutuuslaji,

tarhavuorenkilpeä, Bergenia hybrida Jelle.

Pidän vuorenkilvistä, 

ja niitä onkin meidän pihalla useissa paikoissa.

Kestävä kasvi.

 Lapiota on käytetty paljon, teräkin on jo kulunut pyöreäksi.

 Etupihalla on vanhoja kookkaita kuusia.

Oksat yltävät maahan saakka.

Osa oksista oli menettänyt tuuheutensa, haristuneet.

Sahasin sekä leikkasin oksia touhukkaana,

ja huomasin, että kuusien alle syntyy selvästi maja.

Kuusimaja.

Veli tehdä mutasi sinne penkin.

 Kyllä kelpaa käydä istumassa viileässä varjossa.

Olen onnekas, kun minulla on kätevä ja mukavan leppoisa veli!

 Daaliat kukoistavat komeina ja kauniina.

Köynnöstukia ja näkösuojia

Koolla on väliä,

ainakin kukkalaatikon koolla ja mittasuhteilla.

Olen mieheni suurella avustuksella,

eli minä suunnittelen ja mies tekee,

tehnyt köynnöstukia ja näkösuojia.

Väliaikaisena purkkina toimi 

ihan reippaan kokoinen kukkalaatikko.

Meidän isolla pihalla kaikki pitää kertoa kymmenellä,

että ne erottuvat ja näkyvät.

Pyysin miestäni tekemään lankuista,

oman pihan puista sahattuja, kukkalaatikon.

Hän tarttui moottorisahaan ja hupsistakeikkaa,

tarpeeksi iso laatikko syntyi vauhdilla.

Meidän bittinikkarista on tullut myös taitava nikkari.

Multaa laatikkoon mahtui yli 250 litraa.

 

 Sipaisin kukkalaatikon pintaan mustan puunsuoja-aineen.

Laatikossa on mukavan rouheat reunat. 

Näkösuojan keskellä on ruostunut joustinpatja, 

ja molemmille sivuille tulee

veljeni Teemun tekemät koristetikkaat,

joihin tulee köynnöskasveja,

ehkä humalaa ja koiranköynnöstä.

 Tein kyltin, jossa on keraamiset kirjaimet, jotka ostin monta vuotta sitten.

Kyltti liittyy toiseen näkösuojaan.

Siihen tulee keskelle vanha ruskea kellarinovi 

ja molemmille puolille köynnöstuet ruosteisista joustinpatjoista.

Kyltti tulee oveen.

Kokonaisuus tulee sijaitsemaan pienessä arboretumissa alapihalla,

siksi kyltissä lukee PUUtarha.

 Etelänpuoleinen terassi on kuuma kuin paistinuuni.

Kukat alkoivat kärsiä liiasta auringonporotuksesta,

joten ripustin, väliaikaisesti, 

kolme vanhaa valoverhoa hillitsemään kovinta paahdetta.

 Kevyt valoverho hulmusi tuulenvireessä viehkosti.

Pasuunakukan nuput pullistelevat,

tiedossa siis vaaleanpunaista kauneutta.

 Nokat eri suuntiin...

 Linnunpoikanen tuli juomaan tarjoamaani raikasta vettä.

Pisarat ja päänliike,

onnekas kuvanäpsäisy.

Paahteisen pihan varjoisat paikat

Alapiha aukeaa etelään, ja on siksi paahteinen.

Hankin patiolle aurinkopurjeen, ja sen alle kaksi lepotuolia.

Tuolissa on leppoista levähtää toviksi,

kuunnella purjeen kahahduksia ja lammen suihkulähteen solinaa.

Paikka on nyt sopivan varjoinen.

 

Siirsin keväällä nauhukset marjatarhan paahteesta, 

tein tilaa Rengon punaisille daalioille,

ovat viihtyneet erinomaisesti hieman varjoisemmassa paikassaan.

Moni vieroksuu keltaisia kukkia,

mutta väri toimii hyvin isolla pihalla,

kuten myös punaisen sävyt.

 Nuorin puutarha-apulaiseni, Wiima.

 Tässä kirjavassa ruusussa on kukkia tosi piukassa.

 Vasemmalla olevan Pohjan Jätin marjat alkavat olla kypsiä.

 Meidän pitkän tontin sivuilla on yhteensä seitsemän naapuria.

Alapihalta on esteetön näkymä pelloille.

 Teemu-veli ehdotti penkkiä kirsikkapuun alle.

Tuumasta toimeen.

Puu luo paahteiseen pihaan suojaisan varjon.

Lämmintä ja leppoisaa viikon loppua!