Köynnöstukia ja näkösuojia

Koolla on väliä,

ainakin kukkalaatikon koolla ja mittasuhteilla.

Olen mieheni suurella avustuksella,

eli minä suunnittelen ja mies tekee,

tehnyt köynnöstukia ja näkösuojia.

Väliaikaisena purkkina toimi 

ihan reippaan kokoinen kukkalaatikko.

Meidän isolla pihalla kaikki pitää kertoa kymmenellä,

että ne erottuvat ja näkyvät.

Pyysin miestäni tekemään lankuista,

oman pihan puista sahattuja, kukkalaatikon.

Hän tarttui moottorisahaan ja hupsistakeikkaa,

tarpeeksi iso laatikko syntyi vauhdilla.

Meidän bittinikkarista on tullut myös taitava nikkari.

Multaa laatikkoon mahtui yli 250 litraa.

 

 Sipaisin kukkalaatikon pintaan mustan puunsuoja-aineen.

Laatikossa on mukavan rouheat reunat. 

Näkösuojan keskellä on ruostunut joustinpatja, 

ja molemmille sivuille tulee

veljeni Teemun tekemät koristetikkaat,

joihin tulee köynnöskasveja,

ehkä humalaa ja koiranköynnöstä.

 Tein kyltin, jossa on keraamiset kirjaimet, jotka ostin monta vuotta sitten.

Kyltti liittyy toiseen näkösuojaan.

Siihen tulee keskelle vanha ruskea kellarinovi 

ja molemmille puolille köynnöstuet ruosteisista joustinpatjoista.

Kyltti tulee oveen.

Kokonaisuus tulee sijaitsemaan pienessä arboretumissa alapihalla,

siksi kyltissä lukee PUUtarha.

 Etelänpuoleinen terassi on kuuma kuin paistinuuni.

Kukat alkoivat kärsiä liiasta auringonporotuksesta,

joten ripustin, väliaikaisesti, 

kolme vanhaa valoverhoa hillitsemään kovinta paahdetta.

 Kevyt valoverho hulmusi tuulenvireessä viehkosti.

Pasuunakukan nuput pullistelevat,

tiedossa siis vaaleanpunaista kauneutta.

 Nokat eri suuntiin...

 Linnunpoikanen tuli juomaan tarjoamaani raikasta vettä.

Pisarat ja päänliike,

onnekas kuvanäpsäisy.