torstai 12. syyskuuta 2013

SENIORIopiskelija

Olen saanut ylennyksen. Kyllä, kyllä. En ole enää pelkästään aikuisopiskelija, olen myös senioriopiskelija. Siitä on oikein mustaa valkoiselle. Kurkkaapa Seutu-Sanomien, 11.9.2013, sivulle 16. Kukas se siellä miettii ja tuumailee opiskeluitaan!

Noh, onneksi koululla on muutama muukin senioriopiskelija ja perustimme miesten kanssa oman klubin ruokatunnilla. Siinä syödessämme puhelimeni soi, ja iäkkään kuuloinen (mitä ilmeisimmin seniorirouva) naishenkilö tivasi minulta kesäkeiton reseptiä. Vetosi siihen, että kyllä minun MARTTANA täytyy tietää, mitä aineksia kesäkeittoon tulee. Lupasin soittaa hänelle tiedot, kunhan käyn ne ensin netistä onkimassa.

Meillä riitti iloa, kun miehet keksivät, että kun on sanonta, ettei kukaan ole niin viisas kuin insinööri (opiskelen siis juurikin insinööriksi), niin sanontaa on pakko muuttaa. Ensin hersyttelimme sen muotoon, kukaan ei ole niin viisas kuin martta, mutta päädyimme lopulta siihen, että aivan ylivoimainen on insinöörimartta. Öhöm! Kyllä meillä riitti lystiä.

Tarkistin kesäkeiton ainekset: kukkakaalia, perunaa, porkkanaa, herneitä ja purjo/ruohosipulia ja mausteita maidon kera. Soitin rouvalla ja hän oli todella onnellinen ja kiitollinen. Hänen perheessään syödään huomenna maukasta kesäkeittoa.

Tämän päivän väriläiskät:

 

 

 

 

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Luurankoja kaapissa, luku 1


Luku 1

Nimeni on Cotton, yksityisetsivä Jenny Cotton. Alun perin sukunimeni oli Kottonen, mutta Cotton herättää enemmän luottamusta, on vauhdikas ja hieman särmikäs. Olen nainen parhaassa iässä, eli puoli vuosisataa tuli täyteen tänä vuonna. Harrastuksiini kuuluvat judo, puutarhanhoito ja koirailu.

Apulaiseni nimi on Kepponen. Pelkkä Kepponen, ei titteleitä, ja se on rodultaan mäyräkoira. Kepponen on kuin kävelevä dynamiittipötkö, päällys sileän ruskea ja sisältö silkkaa räjähtävää voimaa. Meillä on molemmilla asenne kohdillaan.

Olen kooltani Kepposen luokkaa, mutta turkkini on musta. Äitini hurvitteli villeimpään hippi- ja vapaan seksin aikaan Amerikassa ja törmäsi siellä kiinalaispoikaan, josta tuloksena olin minä. Isääni en ole koskaan tavannut, tuskin hän tietää olemassaolostani. Minua ei, ihme kyllä, pahemmin kiusattu koulussa hieman vinoista silmistäni ja tummista hiuksistani. Ehkä olin jo silloin puoliani pitävän oloinen.

Äitini kuoli yli 20 vuotta sitten ja muutin kotitaloomme. Olen hankkinut yksityisetsiväkoulutukseni Englannissa ja työskentelin siellä melkein vuosikymmenen. Äitini kuoltua palasin Suomeen ja perustin toimistoni punaiseen tiilitalooni. Kätevää, kun toimiston ja kodin välillä on vain yksi ovi. Aloin saada mukavasti toimeksiantoja ja maineeni luotettavana ja tehokkaana ongelmanratkojana kulki asiakkaalta toiselle. Parasta mainosta on tyytyväinen asiakas. Luottamusta herättää myös se, että minulla on juristin paperit.

Ratkon työkseni ihmisten ongelmia, etsin kadonneita, paljastan pettäviä puolisoita, ehkäisen pikkurikoksia, selvitän perintöasioita, eli toimeksiantojen laatu on kirjava. Tehtäviä hoitaessani joudun käyttämään kaiken kekseliäisyyteni ja viekkauteni, eikä taatusti ole kahta samanlaista päivää. Ja jos joku romantisoi ammattiani, niin useimmat tehtävät vaativat kestäviä pakaralihaksia ja seurapiirirakkoa, ei niinkään älyä, sillä usein joudun istumaan autossani, juomaan kuumaa kaakaota termospullosta ja tuijottamaan ovea, ja vain odottamaan, että jotain tapahtuisi. Ai niin, työni puolesta harrastan myös valokuvausta. Näppäilen kuvia myös puutarhastani ja Kepposesta, tietysti.


maanantai 9. syyskuuta 2013

Kesäkeittiökuulumisia

Kesäkeittiö, jota kutsumme myös Temppeliksi, jäi tältä kesältä vaiheeseen.
Rakentamista jatketaan ensi kesänä.
Silloin tehdään päätylaudoitusta, ehkä vähän koristeellista.
Sivut jäävät auki, eli seiniä ei rakenneta.


Kesäkeittiön rakentamisen syy oli, että halusimme pelastaa
alapuolella olevan Olokolon (ex-ruumishuone).
Olokoloon valui kaikki sadevedet ja rapautti sen holvikattoa.
Vasemmassa reunassa ovat sähköpylväät vielä pystyssä.


Palkit ja puutavarat ovat omista puista kenttäsahalla sahautettu.
Palkkien koko on 15 x 15 cm, joten ovat melkoisen jämerää tavaraa.
Väri on tumman harmaa.


Lattialankut ovat tuuman paksuisia ja kaikki vähän eri levyisiä.
Väri on mahonki, jonka keksi kaverimme Leo. 
Kesäkeittiön ympäristö maisemoidaan mukulakivillä.


Vanha, todella ruma, grilli puretaan ja miehen veli rakentaa tilalle luonnonkivigrillin.


Katkaistut sähköpylväät mötköttävät maassa ja odotamme, että kaapelit viedään pois.
Vasemmassa reunassa odottaa miehen tekemät vormut sementtiä.
Siitä tulee iso kukka-allas.
Vielähän tässä on kesää/syksyä jäljellä...

lauantai 7. syyskuuta 2013

Täydellinen sieniretkipäivä

Tästä on paha panna paremmaksi, oli niin upea sieniretkipäivä, että pakahduttaa. Opastettuun sieniretkeemme osallistui 12 marttaa, joista kaksi oli tyttöstä. Sää oli niin lämpimän lempeää, että sydäntä läikäytti. Porukkamme oli mitä mainioin, ja etenimme reippaasti Saaren kansanpuistossa. Saimme sieniä sopivasti ja sienitietoutta runsaasti.


Punaiset kärpässienet ovat kauniita ja myrkyllisiä.


Ketunleipiä ja auringonpirskeitä.


Makkaratulet sytytetty.


Sienisaalis jaoteltu ja nimetty.


Kansanpuiston maasto on helppokulkuista.


Haperot voi paistaa pannulla eli eivät tarvitse ryöppäystä.


Järvimaisema on kaunis, kaunis, kaunis...


Kaikkia sieniä ei ole tarkoitettu syötäväksi.




Sienineuvoja Arja Sura on asiantuntija ja oman kunnan martta.


Nämä kaunottaret ovat tarkoitettu vain katsottavaksi.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Löytöjä alemyynnistä

  

Löysin alemyynnistä puoleen hintaan isot, upean mustat kukkaruukut. 
Ne nököttävät molemmin puolin ulko-ovea. 
Istutin niihin tuijat. Onpahan vihreää tarjolla myös talvella.
Jokohan voisi ripustaa joulu talvivalot?

Aikuisopiskelija lepuuttaa jalkojaan ja kuuntelee keskittyneesti logistiikkayrittäjyyttä.
Huomenna lähden marttojen kanssa sienimetsään.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Koulutunnelmissa

Eka syksyinen koulupäivä suoritettu ja olin ihan tasassa illalla. Kui voikaan istuminen väsyttää näin paljon? Enemmän kuin se, kun kärrää kiviä ja santaa päivän pihalla. Kivoja aiheita heti alkuun:

  • kuljetus- ja siirtolaitteet
  • ammattialan matemaattiset menetelmät (kui voi ihminen unohtaa kaiken oppimansa...)
  • varastointi
  • toimitusketjun hallinta
  • logistiikkayrittäjyys
  • fysiikan työt (tästä en selviä hengissä, ei mitään hajua eikä tajua)
  • tietoturva
  • tuotannon ja logistiikan johtaminen
Tässä on vasta murto-osa aineistamme, joten aika ei käy pitkäksi iltaisin ja viikon loppuisin tehtäviä pähkäillessä. Pitäkää peukkuja!


Loimijoki kuvattuna koulun ikkunasta elokuun alussa.


Sama kohta eilen. Eipä ole paljon eroja, ehkä himpun verran keltaisuutta jo aistittavissa.


Tuisku auttoi istuttamaan mehikasveja uuteen kukka-altaaseen.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Syksyn kauneutta

Ihana sade!
Siivoan ja järjestelen tavaroita, osan uusille, osan vanhoille, paikoilleen.
Remppaa tehdessä joutuu siirtelemään tavaroita A:sta Ö:hön ja
samalla huomaa, että huonekalut toimivat paremmin ihan toisessa paikassa.

Pihalla riittää kukkijoita. Tässä osa:

 

 

 

 

 

Marttayhdistyksemme kävi haistelemassa syksyn uusia vaatetuulia.
Samassa yhteydessä Lähde Hyvään Oloon -kauneushoitolan yrittäjä
esitteli palvelujaan.
Kokeilin Detox-jalkakylpyä.
Oranssi väri viittaisi siihen, että minulla on nivelvaivoja.
Onhan niitä...

 

Syksy saapui ja koulu alkaa tiistaina.

Nautitaan pimenevistä illoista ja 
kynttilöiden luomasta tunnelmasta!