Vielä on kesää jäljellä...

Vielä on kesää jäljellä,

vaikka vilja tuoksuu jo...

  

  

Ruusuja vesisateessa

Vettä on satanut roiskimalla kaksi päivää. Luonto nauttii ja minä myös, koska ei tarvitse lähteä pihalle raatamaan. Kyllä, luit oikein: raatamaan. Kaikkinainen soran ja tiilien ja mullan ja risujen kärrääminen alkaa käydä yli voimien. Pieni huilitauko tekee enemmän kuin hyvää ja ehdin tehdä läksyjä.

Työmiehiä ja kylikkäitä on riittänyt. Ensimmäinen aamu pariin viikkoon, kun voi nousta sängystä tukka takussa ja yöpuvussa ja hiihdellä tiettarille ilman huonoa omaatuntoa. Ah, autuutta.

Kuivuuden myötä ruusuihin on tullut kirvoja enemmän kuin ne kestävät. Päivän tullen lähden kirvajahtiin mäntysuopasuihkupullon kanssa.

 

 

 

 

Kiviä ja samettikukkia

Kaikki ei mene aina koskaan kuten Strömsössä. Isot kivet pulpahtivat esiin, kun kaivuri silotteli paikkaa Kasvulalle pari vuotta sitten. Istutin kuivaan (vieressä on iso koivu) ja paljaaseen maahan kivikkokasveja. Kuinkas on käynyt?

Kivikkokasvit ovat hopealla, ja heinät heiluvat ja rikkakasvit bilettävät.

Paikka näyttää melko epätoivoiselta, 

eivätkä kivet tule esiin, vaan ovat hautautumassa heinikkoon.

Riitta-kälyni keksi (itse en keksi nykyisin mitään), että peitetään alue soralla.

Levitin alueelle kuitukankaan ja kärräsin eräänkin kivituhkakuorman päälle.

Nyt kivet näkyvät hyvin ja ruohonleikkurilla on helppo siistiä ympärystät.

Vanha kottikärry on täynnä samettikukkia, noita huolettoman puutarhurin ruusuja.

Melkein tapasin Pave Maijasen

Yksi kaikkienaikojen artistisuosikkini on Pave Maijanen. Melkein tapasin hänet, noh, ainakin virtuaalisesti. Mieheni lomaili ja kävi kuuntelemassa Pave Maijasen esitystä Kartanohotelli Saaressa.

Mieheni oli, tietysti, käynyt mainostamassa Maijaselle, kuinka fanitan häntä. Maijanen kirjoitti nimmarin minulle. Oooh!

Tämä kuva on juuri minulle. Aaah!

Lähetin Maijaselle pusuja miehen välittämänä. 

Paluu menneisyyteen

Joka kesäinen huviretki Korteniemen perinnetilalle on tehty. Tässä kuvasatoa:

Tämä on 200. postaus.

Kesäkeittiö uudistuu

Tältä näytti kesäkeittiö/grillipaikka vuonna 2007, jolloin ostimme talomme:

Ruumiskellarin katolla olevaa kesäkeittiötä ympäröi ruoho,

jota oli vaikea leikata, koska kukkula viettää joka suuntaan.

Nyt näyttää tältä:

Harmaasieppo (?) on tehnyt pesän Olokolon tuuletusritilän päälle.

Hyvin mahdutaan samaan pihapiiriin, 

vaikka joudumme jatkuvasti ravaamaan pesän ohi.

Tämän tekemäni betonitalulun ajattelin sijoittajaa koristeeksi kesäkeittiöön.

Betoniruukku

Tässä lisää betonitalkoiden satoa ja kokemuksia:

Betoniruukun muotteina toimivat muovisanko ja -purkki.

Sankon pohjalle panin ensin betonia viitisen senttiä.

Keskelle tulevan purkin tueksi pohjalle asetin viinipullonkorkkeja.

Sisälle tulevaan purkkiin laitoin painoksi kiviä.

Kokeilen seuraavaksi täytteenä hiekkaa tai vettä.

Reunoille asettelin koristeeksi kukkia ja koristekiviä.

Tässä lopputulos eli tanakan rouhea ruukku.

Sain Pirkolta somia koristekiviä. 

Jos oikein tarkkaan katsot, niin ruukun reunassa näkyy kukkakuvio.

Tein myös kahden lautasen avulla matalan ruukun.