Vaikka juuri siirryimme toukokuun puolelle, niin palataan ajassa taaksepäin 100 vuotta ja huhtikuuhun. Kirjan tapahtumat käynnistyivät keskiviikkona 3. huhtikuuta ja päättyvät sunnuntaihin 14. huhtikuuta. Noihin kahteen viikkoon mahtui paljon pelkoa, vihaa ja petosta, ankaria taisteluja punaisten ja valkoisten välillä, taisteluissa olivat mukana myös venäläiset ja saksalaiset, nälkää sekä puutetta ja muutama selvittämätön kuolemantapaus, joita miliisilaitoksen etsivä Leo Waara lähti ratkaisemaan.
Kevään varjo on itsenäinen jatkumo Timo Saarron edelliseen teokseen, Kuoleman kuukausi, mikä voitti Vuoden johtolanka 2018 -palkinnon. Kevään varjo kuljettaa meidän keskelle itsenäistyneen Suomen kolme kuukautta kestänyttä sisällissotaa. Tapahtumapaikkana on kovia kokenut Helsinki.
Timo Saarto on tarinassaan sekoittanut mielenkiintoisesti faktaa fiktioon. Kirjan juoni on monisäikeinen, jännittävä ja tietysti myös sotaisa. Ihailen Saarron kuvailevaa kirjoitustapaa ja tuoreita kieli- ja mielikuvia. Kirja tarjoaa varmasti kirjoitetun ja mielikuvituksellisen seikkailun historian tyrskyihin. Keväästä 1918 jäi niin pitkä varjo, että se on kantanut meidän päiviimme saakka...
"Ruumissaatto lähti liikkeelle Koleraparakeilta. Ammatti-
kuntien ja työväenyhdistysten liput liehuivat hiljaa kevättuules-
sa, torvisoittokunta puhalsi ilmoille haikeita poloneeseja ja tun-
nelaa kohottavia marsseja. Omaiset, kunniavartiosto ja hevosten
vetämissä mustissa rattaissa lepäävät ruumiit etenevät kulkueen
kärjessä. Reitti kulki keskikaupungille ja sieltä Läntistä Heikin-
katua ja Viertotietä kohti Mäntymäkeä, missä sankarivainajat
peiteltäisiin yhteishautaan.
Anders Autio seurasi ruumissaattoa Vanhan ylioppilastalon
edessä. Hän halusi päästä selvyyteen punaisten mielialoista. Vai-
kutti siltä, että he olivat autuaallisen tietämättömiä saksalaisten
lähestymisestä." Sivulta 39.
Kiitos lukuvinkistä. Meillä Oulussa taistelut kestivät yhden päivän, mutta syvä juopa jäi. Niin syvä, että suutari/journalisti/työväenliikkeen johtohahmo/valtiopäivämies/perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Yrjö Mäkelin tuomittiin kansalaissodan jälkeen kuolemaan valtionpetoksesta, yllytyksestä ja solvaamisesta - eikä mies ottanut mitenkään osaa koko kahakkaan. Mäkelin on haudattu meille Ouluun.
VastaaPoistaOle hyvä, Vanha rouva! Jokaisella paikkakunnalla on oma tarina ja muisto, onneksi näistä asioista on alettu keskustelemaan avoimesti.
PoistaKiitos vinkistä, lukulistalle menee tämäkin.
VastaaPoistaTänään tuo ajanjakso on noussut esille, kuten koko tämän vuoden ajan. Tärkeää, että siitä puhutaan, vaikka se monestakin syystä on hyvin vaikea aihe.
Between, hyvä hyvä, Saarto on sujuva kirjoittaja, jolla on mielikuvitusta.
PoistaLeppoisaa vappua!
VastaaPoistaKiitos samoin, Tanja!
PoistaKiitos vinkistä, kuulosti jännältä kirjalta! Leppoisaa vappuiltaa ja alkanutta toukokuuta♥
VastaaPoistaPäden paja, nämä historialliset romaanit jakavat tietoa ja panevat etsimään tietoa. Jännä, ja kirjailijalla on sujuva tyyli kirjoittaa.
Poista