Viinimarjapensaissa on raakileita.
Oho!
Ja kyllä, nuo taustalla olevat keltaiset pallerot ovat voikukkia.
Pihallamme kasvaa korkea jalava,
jonka kukinnot ovat hauskan näköisiä sykeröitä.
Pihlajat, syreenit ja oikeastaan kaikki, kukkivat.
Valesormiangervon tanakat kukkavarret ovat sotilaallisen näköisiä.
Kirjosieppo hoilaa kaiken päivää.
Yrittääkö viihdyttää hautovaa vaimoa,
vai kosiskella itselleen bonuspuolisoa,
mene ja tiedä.
Nurmikko kasvaa silmissä,
tässä tulos, kun nurtsi on ajettu vain kerran viikossa,
voikukkien fiesta.
Lopuksi hieman punaista väriä kaiken vihreyden ja vehreyden keskelle,
luottokukkijani miljoonakello.
Nurmikko on täälläkin voikukikkoa. Mutta olkoot. Kaikki tulee hetkessä kukkaan ja minäkin ällisytn löytäessäni herukan raakileita toissapäivänä. Mutta ihanaa on, niin ihanaa, että saatiin kesä viimein.
VastaaPoistaSaila, ainakin pölyttäjillä on nyt yllin kyllin mettä tarjolla, niitä voikukkiakin. :)
PoistaMinä olen seurannut meillä yhtä kirjosieppoa, joka visertää nyt kolmatta viikkoa. Tämä herra ainakin yrittää itselleen rouvaa saada. Joku ehdokas siellä on käynytkin, mutta häipynyt sitten. Tosin herralla saattaa oll jo yksi rouva muualla, on ne sellaisia!
VastaaPoistaMuut linnut ovat mielestäni jo hiljentyneet, mutta tämä kirjosieppo herra jaksaa vain laulaa iloksemme, Kivisen Vilma.
PoistaIhana vihreys!
VastaaPoistaKerrasaan silmiä hivelevä, Aulikki.
PoistaSamaa ihmettelin tänään itsekin eli herukan raakileita. Varsinainen hoppukevät - tai peräti kesä - luonnolla menossa.
VastaaPoistaKirjosieppo on minusta aika mainio lintu. Istuu joka ilta pihakeinun orrella ja paskoo samalla keinoin. Ilmeisesti sillä on paljon kerrottavaa minulle.
Kirjosiepposi on iloinen, kun palasit kotiin, Between. Nauti luonnosta hissutellen...
PoistaUpeita kuvia <3 Mukavaa viikonloppua :)
VastaaPoistaKiitos samoin, Maatiaiskanasen Elämää! Työt täytyy tehdä aamulla ja illalla, sillä päivällä on aivan liian kuumaa puuhailla eteläpihalla, onneksi eläkeläinen voi valita työtahtinsa.
PoistaVoikukka on oikeastaan aika kaunis ja kun tietää, että sitä on mahdotonta voittaa, voi huoletta ottaa ihan rauhallisesti.
VastaaPoistaNäin on, Ansu, minäkin sopuilen voikukkien kanssa, mutta naapurini ahdistuu niin paljon meidän voikukista, että käy ne repimässä myös meidän puolelta ja laittaa siisteihin kasoihin rajallemme. Hmm...
PoistaVoikukat vasta heräilevät meillä, mutta minulla on niitä vastaan julmat aseet: Rambo ja voikukkarauta. Vuosi vuodelta voikukat vähenevät, mutta ratamo lisääntyy kahta kauheammin. Hmph ;(
VastaaPoistaVoikukkarauta on tosiaan tehokas ase, Vanha rouva, kun vaan malttaa ja muistaa käyttää sitä. Ratamo on yhtä sitkeä hävitettävä kuin voikukka. Muistan lapsuudesta, että mummo laittoi ratamon lehden ja sideharsoa naarmujen päälle, silloin ei ollut vielä laastaria. :)
PoistaVoikukkien aika, ei voi mitään:) Onneksi kukinta on ohi tuossa tuokiossa! Nuo jalavan kukinnot ovat kyllä persoonallisen hauskoja - minusta kauniita!
VastaaPoistaSirkku, yksittäisiä voikukkia töröttää loistossaan, mutta uusi satsi on jo nupuillaan. Huoks.
PoistaJalavan kukinnot ovat läheltä katsottaessa tosi ihania, muuten niitä ei oikein tahdo edes huomata.
Hei tulin vierailulle. Meilläkin on mökillä punaisissa raakileita . Parsasta ollaan saatu jo satoa muutaman ruokakerran verran . Punatulkku pariskunta on käynyt rivarin pihalla olevassa vesialtaalla ahkerasti juomassa . Sitä kun ei kaupungissa näy aina talvisinkaan.
VastaaPoistaTervetuloa, Nila! Omakasvatetut parsat ovat varmasti maukkaita. Eläinten juomapaikat saattavat nyt olla hakusissa, olenkin tehnyt kuten sinä, eli tarjonnut juotavaa altaista ja laakeista kipoista.
Poista