Nyt tulee blogin täydeltä tapahtumia, joihin olen osallistunut.
Peukaloni takia en ole pystynyt ajamaan autoa,
sillä vaihdekepin vääntö tekee aivan liian kipeää,
joten olen kyhjöttänyt tiukasti kotona jo kuukauden.
Tällä viikolla olen päässyt tuulettumaan.
Sunnuntaina kävin mieheni kanssa kitaristi Olli Soikkelin
konsertissa kuulostelemassa, miltä mustalais-jazzi kuulostaa.
Noh, erittäin mielenkiintoiselta, erikoiselta ja erityiseltä.
Jotkut kappaleet sieppasivat sieluni tunnevyöryjen sokkeloihin.
Samalla tuli nähtyä Suomen kauneimmaksi sanottu työväentalo Forssassa.
Torstaina oli toisen(laisen) konsertin vuoro.
Legendaariset Hurmerinnat esiintyivät lähiruokaravintola Vispilän
salakapakassa eli Sointiklubilla.
Tila on pieni, olohuonemainen, aivan hurmaava paikka.
Ja kyllä, viimeisenä kipaleena tuli Jäätelökesä.
Konserttien lisäksi olen käynyt tiistaina leffassa
Forssan elävienkuvien teatterissa tyttöporukalla,
Pirkko, Anneli ja Gerda.
Katsoimme soman elokuvan, Hamstead,
jossa oli pääosassa Diana Keaton.
Iso plussa siitä, että näyttelijät olivat ikäihmisiä kuten mekin.
(Ikäihminen? Vanha? Milloin alkaa vanhuus?
Olenko minä vanha, kun olen eläkkeellä?)
Torstaina veljeni Teemu vaimonsa Riitan kanssa
pyöryätti minua kirppiksillä ja puutarhamyymälöissä,
joten olen oikein voimaantunut ja piristynyt.
Torstaina veljeni Teemu vaimonsa Riitan kanssa
pyöryätti minua kirppiksillä ja puutarhamyymälöissä,
joten olen oikein voimaantunut ja piristynyt.
Tälle viikolle mahtuu myös teatteria,
sillä olen menossa sunnuntaina katsomaan
Forssan teatteriin Kokkisoppa-näytelmää.
Ai niin, on muuten tosi mukavaa, että näytäntöjä on myös iltapäivisin,
Soikkeli alkoi klo 17, elokuva klo 15 ja teatteri klo 14,
ainoastaan Hurmerinnat olivat illalla,
mutta silti aivan inhimilliseen aikaan eli klo 20.
Pihalla ei tapahdu mitään, ei ainakaan minun toimestani.
Aivan liian kylmää, ja peukalon vuoksi ei edes harava pysy kädessä.
Onneksi sentään pystyn kuvaamaan.
Lehtokoteloita on alkanut ilmaantumaan pihallamme,
mutta niitä esiintyy hillitysti,
sillä olen tylysti tarjonnut niille Ferramol etanasyöttiä,
mikä ei ole haitallista muille kuin nilviäisille.
Rengon punaisen lisäksi pihallani kukoistaa muutamia lahjaksi saatuja daalioita.
Tuon kirkkaan punaisen daalian juurakkoa täytyy jakaa ensi keväänä,
että pääsee paremmin oikeuksiinsa ihan omassa kukkapenkissään.
Leppoista viikon loppua kaikille!
Viikkoon mahtuu paljon mukavia tapahtumia! Ihania kuvia ja upeita nuo daaliat..tuo punainen väri on niin kaunis♥ Mukavaa syksyistä viikonloppua sinne!
VastaaPoistaPäden paja, punainen väri on oikein kirkas, mielestäni harvinainen. Viereinen daalia on mustanpunainen, en saanut kuvaan tallennettua oikeaa sävyä.
PoistaNo, onpa ollut ohjelmaa! Ihana tuo sumukuva, kuten sumukuvat aina! Kotiloita! Inhotuksia. Meillä ei kotipihalla ole niille mitään syötävää, naapureissa niitä kyllä on. Mökillä ei onneksi ole ja varon visusti kotoa mitään kasvia sinne kuljettamasta!
VastaaPoistaKivisen Vilma, kotilot ovat veikeän näköisiä, mutta eivät ole yhtään toivottuja vieraita puutarhassa. Pellot ovat täynnä etanoita, peltoetanoita, tässä yhtenä sateisen aamun jälkeen niitä oli tiet täynnä, hyvä kun jäi jalanmentävää aukkoa väliin. Eka kerta 10 vuoteen, kun näin niin paljon etanoita, onneksi eivät olleet matkalla meidän pihaan.
PoistaNo olipas kulttuuripläjäys. Kävin kuuntelemassa Soikkelia youtubessa ja tykkäsin. Reipasta kitaransoittoa.
VastaaPoistaAnsu, mieheni on tosi kiinnostunut musiikista, kun hän itsekin lauleskelee, säveltelee ja kitaroi. Minä olen hyvin epämusikaalinen, mutta onneksi sentään osaan kuunnella ja nauttia musiikista. Soikkeli on ymmärtääkseni hyvin arvostettu kitaristi. Hän asuu Nykissä.
PoistaSamoin olen elänyt paljon kulttuurille, tahtoo ihan puutarhatyöt jäädä. Mutta toivottavasti talvi ei ihan vielä tule!
VastaaPoistaPuutarhassa riittää aina hommia, joten siirrän enimmät puuhat keväälle, Leila. On ihanaa, kun pienelle paikkakunnalle tulee lahjakkaita muusikoita, toki niitä täytyy käydä kuuntelemassa ja katsomassa.
PoistaOnpa ollut mukavaa kulttuuria! Toivottavasti peukku pian paranee ja onneksi olet päässyt tuulettumaan vaikka minne ihaniin paikkoihin!
VastaaPoistaLehtokotiloinvaasiota pelkään kovin, meillä niitä ei vielä onneki näy!
Nii-in, koska alkaa vanhuus, sain viikko sitten melkein vanhuuskriisin, onneksi minulla on hyvä kriisityöntekijä kotona :D
Kivipellon Saila, olen nyt innostunut käymään elokuvissa, kun tuo Elävienkuvien teatteri on tunnelmallisen pieni ja siellä näytetään maailmanuutuuksia. Taitaa olla edellisistä leffakäynneistä yli 15 vuotta.
PoistaHyvä, kun lehtokotilot eivät ole löytäneet pihallesi. Onneksi niitä ei ole meilläkään haitaksi asti, ainakaan vielä.
Oikeasti, Saila, koska en ole enää keski-ikäinen, pitäisi elää yli 120 vuotiaaksi, niin kai minä sitten olen vanha, en kuitenkaan vanhus, toivottavasti. Vanhuuskriisi, onneksi sinulla oli apu lähellä.
On sulla ollu tapahtumarikas viikko. Sähän oot touhannu puutarhas vaikka mitä. Taitaa teherä hyvää pitää piäni tauko. Touhaat sitte taas uurella innolla. Ihanat kukkijat :)
VastaaPoistaNavettapiika, ykskätisenä pystyy repimään vain isoja rikkoja, niitä kyllä tuli jo 2 kottikärryllistä ja varmasti vielä ainakin 10, jos vaan ilmat sallivat pihalla pyllimisen.
PoistaEns sunnuntaina taas elokuviin... Autottomuus on aiheuttanut sen, että olen alkanut kävelemään enemmän. Touhukasta viikkoa, Navettapiika!
Tuo Forssan työväentalo on kyllä upea. Silloin kun olin lapsi, asuin siinä naapuritalossa ja ystäväni perhe oli työväentalon talonmiehenä. Joten siellä on tullut käytyä pyörimässä useita kertoja. Tuossa alakerrassa oli silloin elokuvateatteri Kino-Kuha. Paljon kävin siinä elokuvissa. Hienoa, että sinulla on usein näitä kuvia myös Forssan puolelta. Tulee paljon muistoja.
VastaaPoistaSari, mukava lukea sinun muistoista, tulevat käyntikohteeni jotenkin elävimmiksi. Otan aina ja kaikkialla kuvia, se on hauskaa, että kuvistani hersyy iloa muillekin.
Poista