Aikamatkalla

Kävin taas aikamatkalla.

Hyppäsin ajassa 100 vuotta taaksepäin.

Kohteena Korteniemen perinnetila, jälleen kerran.

Mikä minua kiehtoo Korteniemessä?

Olen aina ollut kiinnostunut menneisyydestä,

historiasta, jota löytyy myös omasta pihapiiristä,

sillä talomme paikalla toimi vaivaistalo ja

pihaltamme löytyy edelleen ruumiskellari,

tosin se ei ole alkuperäisessä käytössä, älä säikähdä.

Korteniemessä palaan lapsuuteni ja 

lämpöisiin muistoihin mummoloista.

Syntymäkotini oli kuin Korteniemi.

Tilan nimi oli Räme ja se sijaitsi Savossa, korvessa.

Nimestään huolimatta punainen torppa sijaitsi korkealla ja 

aurinkoisella mäellä.

Torpassa ei ollut sähköä, eikä juoksevaa vettä,

kuten ei ole Korteniemessäkään.

Elämä oli aineellisesti niukkaa, mutta ei köyhää.

Korteniemen tuvassa tuoksut vierittävät muistoja esiin...

Syntymäkodissani oli valoisa hirsiseinäinen tupa, 

tapettiseinäinen kamari, teelle tuoksuva keittiö,

tilava ulkoeteinen ja ruokakahveri.

Pihalla oli pitkä rakennus, jossa oli halkokuuri, aitta ja varasto.

Navettarakennuksessa oli tilaa hevoselle ja muutamalle lehmälle

sekä ulkohuussi.

Savusaunan lähellä oli vinttikaivo ja riihi sekä heinälato.

Maidot säilytettiin lähteessä,

jonka vesi oli tosi kylmää ja raikasta.

Koen olevani rikas, elämysrikas.