Kellopasuuna ja kalkkimaalituloksia

Voi että tuntui ilostuttavalta upottaa kädet multaan.

Tilasin valkokukkaisen kellopasuunan (Brugmansia suaveolens) siemeniä ja

tulihan siinä toimituksessa muutama muukin siemenpussi,

jopa hyötykasveja, tomaatteja.

Pussissa oli kahdeksan röpöliäistä isoa siementä.

Siemeniä piti hieman hioa ja liottaa vedessä vuorokausi ennen kylvöä.

 

Kerrankin toimin melkein ohjeiden mukaisesti eli soossasin taimimullan sekaan

turvetta ja vermikuliittia, paitsi että käytin perliittiä, kun vermikuliittia ei ollut.

Ensimmäinen sitoo vettä ja toinen ei, joten saas nähdä mihin tämä hifistely johtaa.

 Lupasin kertoa kalkkimaalikokeiluistani.

Maali oli lähes tuoksuton, siitä lähti vain vieno kukkainen tuulahdus.

Sively oli todella helppoa ja jälki siistiä.

Pohjatöinä tein vain pesun ja todella kevyen hionnan.

Maalasin kukkatason ja -pöydän kahteen kertaan.

Pinnasta saa kestävämmän, jos sen käsittelee vahalla.

Kalkkimaalin idea on oikeastaan aikaansaada vanhan näköistä ja

kulunutta maalipintaa eli santapaperi käteen ja hiomaan reunoja,

jolloin pohjamaali tai huonekalun alkuperäinen maali pilkistää trendikäästi.

Jätin tällä kertaa pinnan tasaväriseksi.

Raskaan ruskeasta unkarilaispöydästä suketui vaalea kaunotar.

Pöydän ja vähän muutakin, sain ystävältäni Mirjalta,

kun hän tyhjentelee varastojaan.

Kalkkimaalin peittävyys oli kiitettävää.

Suosittelen kokeilemaan kalkkimaalia, 

sillä maalaaminen oli helppoa ja hajutonta.

Tuote on vesiliukoinen.

(Tämä ei ole maksettu mainos.)