Seinäkiipeilyä ja haaste

Moniko ehti ajatella, että nytpä on Nettimartta löytänyt itselleen
päräyttävän uuden harrasteen?

Eipä kuitenkaan, vaan kyse on tapetoinnista.

Kävin tapiseeraamassa ystäväni Pirkon ex-museohuoneen, 

tulevan askarteluhuoneen, takaseinän.

Siinä kiivetessäni tikkaita ylös ja alas totesin, että ihan parasta jumppaa.

Lisäksi, kun jalat ristiasennossa horjahdin, ja yritin pitää liisterisestä seinästä kiinni,

tuli extream-olo, mutta onneksi jysähdin turvallisesti lattialle kahdelle jalalle.

Sain Luomulaakson Marialta haasteen kertoa blogini tarinan.

Marialla on innostava ja elämänmakuinen blogi, suosittelen lämpimästi.

Kirjoita ja julkaise oma blogitarinasi: miten blogisi sai alkunsa, 

kuinka se on kehittynyt ajan saatossaja mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohteita.

Perustin blogini 2.9.2010, joten tulossa on 6-vuotissynttärit.

Kuinka muuten en huomannut juhlia viittä bloggausvuottani viime syksynä?

Polkaisin blogini käyntiin kirjoitusinnostushuumassani.

Kävin dekkaripajalla opiskelemassa jännärin tekoa ja samalla keksin,

että olisi mukava ylöskirjoittaa pihapiirimme tapahtumista,

siitä kuinka piha kehittyy ja mitä teemme, niin sisällä kuin ulkona.

 

Pihamme oli melkoinen pöheikkö vuonna 2007, mutta sinnikkäällä raivaamisella

olemme saanet pihasta viihtyisän ja omannäköisen.

Bloggaamisen toinen syy olivat valokuvat.

Harrastan valokuvasta, kukapa meistä ei harrastaisi, ja halusin kuviani esille.

Alussa kuvani olivat ujostelevan pieniä, vihreäreunaisia, 

mutta nykyisin kuvat ovat reilun kokoisia.

Yleensä puutarhablogien kirjoittajat ovat kiinnostuneita kasvien nimistä ja 

heidän tietämyksensä kasveista on muutenkin laaja-alaista.

Itse mellastan pihallamme täysin holtittomasti eli kasvien nimet ovat

pääsääntöisesti hukassa jossain syvällä olemattoman muistin syövereissä.

Meillä kasvaa paljon nimettömiä kukkia ja pensaita,

joita siirretään alapihalta yläpihalle ja 

yläpihalta alapihalle ja jopa naapuriin.

Pysynpähän notkeana ja sisukkaana,

sillä 1,2 hehtaarin tonttimme on pitkän puikula ja mäkinen.

 

Mielestäni kirjoittamisen mauste ja suola ovat lukijat ja kommentoijat.

Luen lähes joka päivä suosikkilistani blogeja ja

pyrin myös kommentoimaan, lyhyesti.

Toivon, että blogini on lukijoideni mielestä kepeä, 

jopa hieman hömppä, päiväkirja.

Taitekohtia bloggaamisessa?

Opiskelu verotti voimia, 

varsinkin kun en saanut väsymykselleni oikeaa diagnoosia ajallaan.

Nyt kun kilpirauhasenvajaatoimintaan on lääkitys kohdillaan,

jaksaa taas tarttua asioihin tarmokkaasti ilman aivosumua.

Valmistuin insinööriksi 59-vuotiaana, ei paha.

Jatkan blogikirjoittamista niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä

sekä tuottaa iloa sinulle ja minulle.

Lukemisiin!