perjantai 17. heinäkuuta 2015

Ruusuja ja kirvoja

Ruusuissa on tänä kesänä ollut yllättävän vähän kirvoja.


Pihallemme on ilmestynyt vaivihkaa ruusuja, lisää ruusuja ja
vielä enemmän ruusuja.
Kaikissa väreissä.


On ne vaan niin upeita.

PS. minähän en ennen pitänyt ruusuista...
Kuinka se oli mahdollista!!!

28 kommenttia:

  1. Hihii! Ruusut vievät mennessään. Tosiaan, kirvoja on vähän. Mustaseljoissa tosin on se tavallinen määrä, mutta ei se mitään, kunhan huuhtoo kirvat pois ennen kuin tekee seljankukkamehua.
    Ihania ruusuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, eiks olekin metkaa, kuinka mielipide voi muuttua, kun oikein syvälle uppoaa puutarhailuun. :)

      Poista
  2. Ruusut ja pionit on kyllä kukkasten upeimmat. Mä haaveilen, että kun saan mökin siihen kuntoon, että pihaa voi laitella ilman pelkoa jostain rakennusurakasta niin hankin sinne ruusuja ja lisää pioneita. Katsotaan, koska siihen asti päästään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, kyllä ne rakennusurakat vähenevät vuosi vuodelta ja pääset istuttelemaan suosikkejasi. Hitaasti hyvää tulee, sanoo martta, joka on siirrellyt kasvejaan kahdeksan vuotta paikasta toiseen. :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, enkulin käsityöt, ovat kyllä ilo silmille ja sielulle.

      Poista
  4. Ruusut ovat kukkamaailman kunigattaria! Ihania ja vielä kerran ihania:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno ajatus tuo kukkamaailman kuningatar, ostan ajatuksesi, Tilkkureppu!

      Poista
  5. Ootko tulossa vanhaksi? Mummolan aarteet jne. Eihän nyt kirvatkaan toppatakki-ilmoilla viihdy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vekki, ei kai me tulla koskaan vanhoiksi, ainaskaan mieleltämme, näin toivon. Muistan (noh, niin, kai minä sittenkin olen tullut vanhaksi, kun jo muistelen menneitä) mummolla oli semmoista yksinkertaista vaaleanpunaista ruusua, jota sanottiin Koiranruusuksi. Oliskohan semmoista vielä myynnissä? Mummo oli taimen löytänyt metsästä ja toi sen pihaan.

      Eilen satoi napakasti ja tänään on ollut mitä parhain istutuskeli.

      Poista
    2. Koiranruusu lienee luonnon laji. Sitä näkee kyllä joskus maastossa. Mutta ei myynnissä.

      Poista
  6. Olen kuullut, että ruusuihin voi jäädä koukkuun, ei pelkästään piikkeihin vaan niin kuin kuvaannollisetsi.
    Minä täällä vaatimattomasti yritän saada kiinanruusun nuppuja pysymään eikä putoamaan.
    Ruusunsa kullakin. ☼

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiinanruusu on hieman oikukas kasvatettava. Multa ei saa olla kuiva eikä märkä ja ei saa olla liian lämmintä, mutta ei vetoakaan jne. Omaani tuli heti kirvoja, kun kasvi tunsi olonsa epämukavaksi. Erinomaisen kaunis kasvi, kun saa viihtymään.

      Piikkien takia minä en tykännyt ruusuista, mutta nyt lähestyn ruusujani rukkaset kädessä ja olemme päässeet yhteisymmärrykseen. Ruusu kuin ruusu, kuten totesit, kauniita ovat.

      Poista
  7. Taidan olla juuttunut tuohon vaiheeseen, missä sinä olit aiemmin ;) Vielä en ole oikein oppinut ymmärtämään ruusujen päälle, mutta eiköhän sekin vaihe vielä tule :) Itse asiassa yhdessä blogissa oli hiljattain sellainen aika ihanan näköinen kerrottu ruusu, jonka kukka ei minusta oikeastaan juuri näyttänyt ruusulta. Taisi olla joku Tornionlaakson ruusu. Sellaisen jos jostain saisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerttuli, varo vaan, eka ruususi vie sinut mukanaan. :)

      Sain Tornionlaakson ruusun kasviharrastaja Vekiltä. Kukat ovat hieman neilikkamaiset. Mielestäni sitä on nykyisin myynnissäkin, tai saat alun joltain kasviharrastajalta. Omani on vielä niin pieni, että siitä ei voi lohkaista.

      Poista
    2. Kiitos kauniista ajatuksesta Nettimartta! Enpä arvannut, että sinulta löytyy tuo ruusu, antaa sen vain varttua rauhassa. Googlailin, että sitä löytyisi tästä läheiseltä taimistolta, mutta tuo varoituksesi... hankintaa täytyy vielä vakavasti harkita ;)

      Poista
  8. ruusut ovat ihania, mut saisivat ol vähemmän piikkistä sorttia pihallani, tai voisihan sit hankkia asialliset ruusuhansikkaat, niin ei tarvitsisi piikeistä kärsiä...no polvisuojat myös, koska möyrin siel pensaiden allakin;) kyl Tornionlaakson ruusua on ihan mukavasti saatavil, omani ostin nyt kesäkuussa Terran puutarhamyymälästä, kun ihastuin siihen Kankurittaren blogissa. olen ostokseeni kovin tyytyväinen ja hyvin näyttää lähteneen kasvuun pikkupengermäs mihin sen istutin juhannusruusun ja norjanangervopensaiden väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, tuohon piikkisyyteen se on munkin ruusurakkaus tyssännyt, mutta nyt on kunnon hanskat ja ehdottomasti myös polvisuojat, kun lähden ruusuja rapsuttelemaan tai yleensäkin pihalle. Iloista kasvua sun ruusullesi!

      Poista
  9. Oi ihanuus - ruusuja! Kauniita ovat, minäkin tykkäisin, mutta ei ole paikkaa minne laittaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SirpaH, puskaruusut vievät ison tilan, mutta ryhmäruusun vois istuttaa purkkiin. Onnistuu ihan hyvin. Nytkin kasvaa partsilla kolme keväällä ostettua äitienpäiväruusua. Terkkuja Tiitulle!

      Poista
  10. Ruusut ovat ihania. Onneksi meiltä on alle kilometri matkaa yliopiston vanhalle puutarhalle, jossa vielä on pidetty vanhaa ruusutarhaa yllä. Siellä(kin) sielu lepää. Asiasta toiseen, pistän tähän liitteen tuossa blogini seurantalistalla olevasta blogista (voi olla sinulle tuttu), kun haaveilit niistä kanoista... http://kaikkiaitinireseptit.blogspot.fi/2015/07/koko-kesa-kanoja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiti, Manta, kanajutusta ja varmasti ruusupuskat ja muutkin kasvit saavat kyytiä kanojen toimesta. Tarkoitukseni on käydä, tuppautua visiitille, pariin kesäkanoja pitäviin perheisiin. Voin sitten arvioida kuinka järkevää, tai riittäävätkö taitoni, kesäkanojen pitoon. Lisäksi pitää löytää kanala, jossa ne voivat olla talven. Huh huh, monta asiaa ratkaistavan, mutta onneksi aikaa on kolme vuotta. Naapuri jo vannotti etten vaan ota kukkoa, lupasin olla ottamatta, koska yhden naapurin kukko kyllä pitää jo koko seudun hereillä. :)

      Ruusutarha... semmoista, pienimuotoisena, istuttelen kesäkeittiön/Olokolon rinteeseen. Nautiskellaan ruusujen tuoksusta ja kauneudesta. Sinä siellä, minä täällä.

      Poista
  11. Nonni, mä luulin että koukkuuntuminen ei oo mahdollista. Ehkäpä minäkin jonakin päivänä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlainen puutarhaan liittyvä nappaa mukaansa, pirkko. :)

      Luulen, että olen onnistunut juurruttamaan sulle sydänlehtisen posliinikukan...

      Poista
  12. Vastaukset
    1. Vekki, ei mun tartte muistaa, kun sä muistat. On sen kukan juurella sun kirjottama nimilappu, mutta olin laiska, enkä viitsinyt köpötellä työhuoneesta keittiöön. :D

      Poista
  13. Onneksi olkoon, olet sairastunut ruusukuumeeseen <3 Se on paha tauti, vie mennessään ja tyhjentää lompakon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusunmekko, onneksi tämä ruusukuume on hauska "sairaus", eikä ollenkaan tappava, päinvastoin, tuovat iloa ja hyvää mieltä ja terveyttä, kun kaivaa istutuskuoppia ja kantaa vettä kuivina aikoina. :D

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...