Jokainen osaa jotakin, kukaan ei kaikkea. Ihanaa, että joku osaa sellaista, mitä ei itse osaa. Ja mukavaa sekin, että joku ei osaa sitä, missä itse on hyvä. Jokaisella on jotain annettavaa toisille.
Runot ovat osa minua, itsekin niitä kirjoittelen. Lempirunoilijoita on useita. Viisautta on elää tässä päivässä, olla hetkessä kiinni tietoisesti. Mutta siitä olen eri mieltä, että pitääkö tietää mistä on tulossa. Minusta pitää. ei siksi, että vatvoisi menneitä asioita, vaan siksi, että tietää omat juurensa ja tekemänsä virheet. Ja ottaa opikseen , kasvaa niistä viisaammaksi. Mennyt aika on myös osa sielun perintöä, muistoja, hyviä asioita joista ottaa voimaa tähän hetkeen. Kaikki vaan rohkeasti runoilla muistojaan ja tunteitaan kirjaamaan. Hieno lahja lapsillenne joskus katsoa mitä mieltä ja mitä aikaa vanhemmat ovat eläneet.
Ei ole helppo oppia pois vanhoista tavoista eli juuri tuosta vanhojen asioiden murehtimismärehtimisestä, aimarii. Olis vaan niin paljon helpompi hengittää, kun ei raahaisi mukanaan kaikkia maailman murheita. Minua tämä runo auttoi.
Viisaita sanoja! Elämä on tässä ja nyt.
VastaaPoistaTuulikki, todella viisaasti ajateltu.
PoistaTodellakin pysäytävät sanat! Onnea edellisessä postauksessa mainitusta lehti-jutustasi!
VastaaPoistaMaarit, tässä ja nyt, otetaan ajatuksesta koppi. Kiitos onnitteluista!
PoistaJokainen osaa jotakin, kukaan ei kaikkea. Ihanaa, että joku osaa sellaista, mitä ei itse osaa. Ja mukavaa sekin, että joku ei osaa sitä, missä itse on hyvä.
VastaaPoistaJokaisella on jotain annettavaa toisille.
Hanne, sinä olet viisas nainen!
PoistaSanat sattu suoraan syömmeen!
VastaaPoistaMeitä sitten kumpastakin sykäytti tämä Tarun runo, Maarit. Olen semmoisten vanhojen asioiden märehtijä, vaikka tehtyä ei saa tekemättömäksi...
PoistaRunot ovat osa minua, itsekin niitä kirjoittelen. Lempirunoilijoita on useita.
VastaaPoistaViisautta on elää tässä päivässä, olla hetkessä kiinni tietoisesti. Mutta siitä olen eri mieltä, että pitääkö tietää mistä on tulossa. Minusta pitää. ei siksi, että vatvoisi menneitä asioita, vaan siksi, että tietää omat juurensa ja tekemänsä virheet. Ja ottaa opikseen , kasvaa niistä viisaammaksi.
Mennyt aika on myös osa sielun perintöä, muistoja, hyviä asioita joista ottaa voimaa tähän hetkeen.
Kaikki vaan rohkeasti runoilla muistojaan ja tunteitaan kirjaamaan. Hieno lahja lapsillenne joskus katsoa mitä mieltä ja mitä aikaa vanhemmat ovat eläneet.
Kauniisti asian ilmaisit, Liftari.
PoistaKaunista.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua sinulle.
Lämmintä ja leppoisaa viikonloppua sinulle, enkulin käsityöt.
PoistaViisaita sanoja! Kiitos!
VastaaPoistaTämä runo osui ja lohdutti, Sussi.
PoistaOlipa oikke ytime osuva runo.
VastaaPoistaNoinhan se menee.
Niin oli, TainaT. Olen tehnyt tästä ittelleni huoneentaulun, että pysyis ajatus kirkkaana.
PoistaAlleviivaan myös tuon runon ajatukset. Toisaalta aina ei ole ihan helppoa olla murehtimatta mennyttä, vaikka tietää, että pitää elää tässä ja nyt.
VastaaPoistaEi ole helppo oppia pois vanhoista tavoista eli juuri tuosta vanhojen asioiden murehtimismärehtimisestä, aimarii. Olis vaan niin paljon helpompi hengittää, kun ei raahaisi mukanaan kaikkia maailman murheita. Minua tämä runo auttoi.
PoistaVoi kun nuo sanat aina muistaisi!
VastaaPoistaSari, hyvä kun muistetaan edes silloin tällöin. Helpottaa eloa ja olemista.
Poista