Huoh. Minäkin kävin isäni haudalla eilen. Isäni oli myös suuri luonnon ystävä. Hän antoi mm. yliopiston tutkijoille luvan pannoittaa 7 suden lauman, joka eleli pääosin mökkimaillamme. (Toivottavasti pannat olivat parempia kuin nykykarhuilla...) Mutta niin vain nuo sudet katosivat yksi toisensa jälkeen. Yksi löytyi hirtettynä, toinen ammuttuna... Ja isäkin sai oudon viherpiipertäjän maineen. Mutta hän ei moisesta välittänyt.
Muisto isästäsi: Oli joulu, olin ehkä 13 vuotias.Olin kauan ja hartaasti pyytänyt uusia kaunoluistimia. Joulupukki tuli ja näin että hänellä oli luistimiin sopivan kokoinen laatikko. Pukki pyysi, että laulapa pukille laulu niin saat tämän ison paketin. Tunnistin pukin isäksesi ja voi, että minua hävetti. Laulaa nyt tuttavamiehelle iso, aikuinen tyttö! Mutta ne luistimet, ne luistimet. En muista lauloinko, mutta luistimet sain. Eli lähetänpä minäkin isänpäiväonnittelut hänelle sinne ylös.
Ihan joulumuisto. Kiitos, Vekki, että jaoit sen. Eiköhän ne, meijän isät, liene menneet kalaan. :)
Tuisku voi paremmin, toinen haavoista on hyvää matkaa umpeutumassa. Maanantaina pitäisi tulla tieto patologilta, että mistään onkaan kysymys tässä vaivassa.
Oma isäni läksi 2005 juuri Lucian päivänä, joulun alla. Äiti kolme vuotta aiemmin juuri ennen jouluaattoa. Joulusta tuli minulle siis sellainen omanlaisensa muistoineen. Isäni rakasti puutarhaa ja ikäsillä tekemistä. Sen olen häneltä perinyt. Muistan isääni usein, kuin äitiäkin, lämmöllä. Oma tyttäreni oli vanhemmilleni todella tärkeä ja sai heiltä myös monta ihanaa hetkeä muistoksi elämäänsä. Terveiset sinne Essilästä
Minunkin isäni tykkäsi puutarhasta, mutta toimi enemmänkin äidin käskyläisenä. Isä tykkäsi viljellä perunaa. Kalastaminen oli hänen ykkösjuttunsa, kesällä ja talvella. Onneksi on muistot ja lisäksi minulla on paljon valokuvia, joissa olen kuvannut isääni arkisissa askareissa.
Huoh. Minäkin kävin isäni haudalla eilen. Isäni oli myös suuri luonnon ystävä. Hän antoi mm. yliopiston tutkijoille luvan pannoittaa 7 suden lauman, joka eleli pääosin mökkimaillamme. (Toivottavasti pannat olivat parempia kuin nykykarhuilla...) Mutta niin vain nuo sudet katosivat yksi toisensa jälkeen. Yksi löytyi hirtettynä, toinen ammuttuna... Ja isäkin sai oudon viherpiipertäjän maineen. Mutta hän ei moisesta välittänyt.
VastaaPoistaJoten muistelkaamme ihan rauhassa isiämme.
Oho, onpas teillä ollutkin jännät mökkimaastot. Meillä oli karhu, joka kävi jäljistä päätellen, välillä pihallamme.
PoistaVoin ylpeänä todeta, että isäni oli viherpiipertäjä kuten isäsikin, mutta hyvässä mielessä. Ainoa heikomman ja luonnon puolesta.
Onnellisia ovat lapset, joilla isä ja äiti ovat olleet mukana elämänpoluilla kulkemassa.
VastaaPoistaIsien lisäksi toivon voimia kaikille isiksi haluaville tai isäksi itsensä mieltäville. Ei isyyden tarvitse olla aina biologista.
Kaikille toivon sydämellistä sunnuntaipäivää!
Aikku, osallistun sydämestäni toivotuksiisi. Kiitos!
PoistaMuisto isästäsi: Oli joulu, olin ehkä 13 vuotias.Olin kauan ja hartaasti pyytänyt uusia kaunoluistimia. Joulupukki tuli ja näin että hänellä oli luistimiin sopivan kokoinen laatikko. Pukki pyysi, että laulapa pukille laulu niin saat tämän ison paketin. Tunnistin pukin isäksesi ja voi, että minua hävetti. Laulaa nyt tuttavamiehelle iso, aikuinen tyttö! Mutta ne luistimet, ne luistimet. En muista lauloinko, mutta luistimet sain.
VastaaPoistaEli lähetänpä minäkin isänpäiväonnittelut hänelle sinne ylös.
Miten Tuisku voi? Onko parannusta tullut?
Ihan joulumuisto. Kiitos, Vekki, että jaoit sen. Eiköhän ne, meijän isät, liene menneet kalaan. :)
PoistaTuisku voi paremmin, toinen haavoista on hyvää matkaa umpeutumassa. Maanantaina pitäisi tulla tieto patologilta, että mistään onkaan kysymys tässä vaivassa.
Onpa kiva kuulla, että parempaan ollaan menossa! Muiskut Tuiskulle.
PoistaNiin...
VastaaPoistaOma isäni läksi 2005 juuri Lucian päivänä, joulun alla. Äiti kolme vuotta aiemmin juuri ennen jouluaattoa. Joulusta tuli minulle siis sellainen omanlaisensa muistoineen.
VastaaPoistaIsäni rakasti puutarhaa ja ikäsillä tekemistä. Sen olen häneltä perinyt. Muistan isääni usein, kuin äitiäkin, lämmöllä. Oma tyttäreni oli vanhemmilleni todella tärkeä ja sai heiltä myös monta ihanaa hetkeä muistoksi elämäänsä.
Terveiset sinne Essilästä
Joulu nostaa varmaankin muistoja pintaan...
PoistaMinunkin isäni tykkäsi puutarhasta, mutta toimi enemmänkin äidin käskyläisenä. Isä tykkäsi viljellä perunaa. Kalastaminen oli hänen ykkösjuttunsa, kesällä ja talvella. Onneksi on muistot ja lisäksi minulla on paljon valokuvia, joissa olen kuvannut isääni arkisissa askareissa.