En ole erityisemmin pitänyt ruusuista, kun niiden piikkeihin repii niin helposti kätensä. Äitini pakotti (?) hankkimaan nukke- ja neilikkaruusupuskat. Kukkiivat kyllä nätisti, varsinkin kun muistaa pitää kirvoja silmiällä. Viime syksynä ostin lisäksi ryhmäruusuja, pinkkejä, keltaisia ja punaisia. Katsotaan moniko niistä selvisi talvesta.
On pitkä aika, kun viimeksi olen lukenut kirjan. Viimeisin on tuo kuvassa näkyvä...;) Mieli tekisi taas jotain lukeakin, mutta ei tähän aikaan vuodesta oikein ehdi. Illalla, jos yrittää, niin silmät menee vain väkisin kiinni.;) Upeita ruusuja! Meilläkin on yksi neilikkaruusu. Haluaisin vielä myös vaaleanpunaisen, kun aion yhden vanhan pensaan hävittää. Olisin jo syksyllä sen tehnyt, mutta mistään ei enää vaaleanpunaisia neilikkaruusuja löytynyt. Ruusupensaat on hienoja, mutta niiden hoitaminen on kamalaa. Aina ne piikit pääsevät pistämään, ja ne pistävät kipeästi. Mutta pitää niitä silti aina jokunen olla.:)
Oikein kaipaan kirjan lukemista, kun se tällä erää on ns. jäissä. Olen lapsesta saakka lukenut kirjan kirjan perään, mutta nyt on taukoa. Pino luettavia odottaa kyllä. On se hienoa, että on olemassa harrastus nimeltä lukeminen! Suurkiitos siitä kuuluu suomalaiselle kirjastosysteemille, ilman sitä asiat olisivat toisin.
Muuten, läksykirjatkaan eivät ole hassumpia luettavia, niistä oppii ja omaksuu uusia asioita...Silloin ennen tietokoneaikaa, kun olin pitkän tovin sairaalassa potilaana n. 13 vuotiaana, toi äitini minulle tietosanakirjasarjan kirjoja yhden toisensa jälkeen luettavaksi, kun aika tuli niin pitkäksi. :)
Sama täällä pihapiirissä eli lukeminen on ykkösharrastus. Lapsena myös varsinkin isäni luki paljon ja käytiin ahkerasti kirjastossa. Kirjasto on upea juttu. Siellä nököttää minunkin Kepposeni lainattavien joukossa, hih.
Tietokirjasarjoja 13-vuotiaana! Ilmankos ootkin niin fiksu.
Täällä ei ole kirjakauppaa...oisin halunnut kyseisille päiville. Kotona oli kirjoja, yllä kuvattukin kirja mutta ei yhtäkään ruusua. Tai oonhan minäkin jotkain, jos en nyt ruusu niin kukka kumminkin! Jepjep
Kuin myös!
VastaaPoistaOnpa muuten upeita ruusuja
En ole erityisemmin pitänyt ruusuista, kun niiden piikkeihin repii niin helposti kätensä. Äitini pakotti (?) hankkimaan nukke- ja neilikkaruusupuskat. Kukkiivat kyllä nätisti, varsinkin kun muistaa pitää kirvoja silmiällä. Viime syksynä ostin lisäksi ryhmäruusuja, pinkkejä, keltaisia ja punaisia. Katsotaan moniko niistä selvisi talvesta.
PoistaOn pitkä aika, kun viimeksi olen lukenut kirjan. Viimeisin on tuo kuvassa näkyvä...;) Mieli tekisi taas jotain lukeakin, mutta ei tähän aikaan vuodesta oikein ehdi. Illalla, jos yrittää, niin silmät menee vain väkisin kiinni.;) Upeita ruusuja! Meilläkin on yksi neilikkaruusu. Haluaisin vielä myös vaaleanpunaisen, kun aion yhden vanhan pensaan hävittää. Olisin jo syksyllä sen tehnyt, mutta mistään ei enää vaaleanpunaisia neilikkaruusuja löytynyt. Ruusupensaat on hienoja, mutta niiden hoitaminen on kamalaa. Aina ne piikit pääsevät pistämään, ja ne pistävät kipeästi. Mutta pitää niitä silti aina jokunen olla.:)
VastaaPoistaLäksykirjoja on ollut minun valikoimissa viime aikoina. Plääh. Romsku on aina yöpöydällä ja pino puutarhalehtiä. Uni sieppaa aivan liian nopeasti.
PoistaMinulla lisäksi ruusun aiheuttamat naarmut tulehtuvat. Ruusu on kyllä upea, joten kai sitä pitää kauneuden vuoksi kärsiä. ;)
Oikein kaipaan kirjan lukemista, kun se tällä erää on ns. jäissä. Olen lapsesta saakka lukenut kirjan kirjan perään, mutta nyt on taukoa. Pino luettavia odottaa kyllä. On se hienoa, että on olemassa harrastus nimeltä lukeminen! Suurkiitos siitä kuuluu suomalaiselle kirjastosysteemille, ilman sitä asiat olisivat toisin.
VastaaPoistaMuuten, läksykirjatkaan eivät ole hassumpia luettavia, niistä oppii ja omaksuu uusia asioita...Silloin ennen tietokoneaikaa, kun olin pitkän tovin sairaalassa potilaana n. 13 vuotiaana, toi äitini minulle tietosanakirjasarjan kirjoja yhden toisensa jälkeen luettavaksi, kun aika tuli niin pitkäksi. :)
Sama täällä pihapiirissä eli lukeminen on ykkösharrastus. Lapsena myös varsinkin isäni luki paljon ja käytiin ahkerasti kirjastossa. Kirjasto on upea juttu. Siellä nököttää minunkin Kepposeni lainattavien joukossa, hih.
PoistaTietokirjasarjoja 13-vuotiaana! Ilmankos ootkin niin fiksu.
Ihania ruusuja. Hyvää Kirjan ja Ruusun päivää myös tätä kautta. Kiva kirjakin eksynyt tuonne kuviin. M-L
VastaaPoistaHih, kiitti Marja-Leena!
PoistaTäällä ei ole kirjakauppaa...oisin halunnut kyseisille päiville. Kotona oli kirjoja, yllä kuvattukin kirja mutta ei yhtäkään ruusua. Tai oonhan minäkin jotkain, jos en nyt ruusu niin kukka kumminkin! Jepjep
VastaaPoistaKävin koulun kirjastolla ja ovat kuulema tavallisesti jakaneet kävijöille ruusuja, nyt vaan hymyjä. Hyvä sekin.
PoistaRuusu! Säähän se ny vasta Ruusunen ootkin.