Grillausta ja ruusunnuppuja

Vietimme lauantaina veljen perheen kanssa kesäkauden päättäjäiset Kesälässä.
Lounaaksi grillasimme maisseja, keltaisia tomaatteja,
pekonin sisään kääräistyjä herkkutatteja ja viljaporsaan fileitä.
Kevennyksenä fetasalaattia ja helmeileviä juomia.

Vaikka välillä satoi ja ukkosti, niin sää oli lämmintä kuin vastalypsetty maito.

Pihalla on runsaasti värikkäitä kukkijoita.
Hansaruusu ilostuttaa jo toista kertaa kukinnoillaan.

Ajatuksiani kirjasta: Heli Laaksonen, Lähtisiks föli?

Heli Laaksonen tunnetaan parhaiten murrerunoistaan. Uusin kirja, Lähtisiks föli?, on kukkuroillaan matkakertomuksia, kommelluksia, lähtöjä ja saapumisia, hauskasia sanoja ja hoksuja ajatuksia, niin ja Helin omia piirroksia ja pari runoakin.

Kiitos ja syrämenkuva teil kaikille, ketkä kirjoi luvette!  (Heli Laaksonen)

Mitä mää tiärän -kysymyksellä alkavat tekstit johdattelevat lukijan yllättäviin pohdintoihin, ja vielä yllättävämpiin ratkaisuihin ongelmiin, jotka ovatkin mahdollisuuksia. Murteen rytmiin pääsee helposti kiinni, kun lukee vauhdilla ja palaa makustelemaan sanoja, jotka eivät aukea ensilukemalla. Varaa aikaa myös hykerrykselle ja naurulle.

Heli Laaksonen on taitava maalaamaan mielikuvia ja louhimaan tarinoiden sivujuonteista timantteja. Kirja on erinomaisen viihdyttävä. Mikäli haluatte maantieteellistä jännitystä matkoihinne, niin ottakaa käyttöönne Helin Suomen kartta. Siinä Riihimäki ja Taka-Töölö sijaitsevat sulassa sovussa lähes Lapissa ja Laitila Itä-Suomessa. Hyvää (ja turvallista) matkaa Helin fölis!

Heli Laaksonen, Lähtisiks föli?
Teksti ja kuvat Heli Laaksonen ja Kustannusyhtiö Otava
Kirjailijan kotisivut www.hulimaa.fi

Alla olevat hämäläiset maalaismaisemakuvat olen napsinut läheltä kotiani. Kuvia ja Heli Laaksosta yhdistävät kotimaisuus ja raikkaus. Terkkuja Helille lähettävät myös Tuisku ja Myrsky, Heliä fanittava mäyräkoirakaksikko.

Tämä on 500. postaukseni.

Kalusteita, kenkiä ja santalaatikko

Vihdoinkin löysin mieleiset puutarhakalusteet etupihalle.

Kalusteiden harmaanvihreä väri sopii mainiosti vanhaan tiileen.

Aikaisempi kalusteryhmä oli tylsän ruskea ja sulautua seinään värittömänä.

Kysyin marttaystävältäni Tiltulta, että minkälaiset kalusteet meidän etupihalla on.

Hän ei muistanut, eli ruskea kalusteryhmä oli ikävän valju ja huomaamaton.

Ai niin, Martta-lehdessä (6/2015) on mainio juttu Tiltusta otsikolla:

Pystymetsästä miehiselle alalle.

Tämä upea nainen suoritti perhepäivähoitajan työn ohessa

harvesterinkuljettajan ammattitutkinnon.

Saahan aikuisellakin olla santalaatikko?

Mies teki päärynäpuun ympärille paksusta lankusta (omista puista)

minulle leikkimistä varten laatikon,

johon tulee satumainen pienoispuutarha, joskus.

Päärynäpuu vaelsi ja kitui pihallamme.

Nakkasin puun pari vuotta sitten, melko kyllästyneenä sen ranttuiluun,

valkosipulipenkin päähän ja totesin päärynäpuulle,

että seuraava etappi on komposti.

Kuinkas kävikään!

Päärynäpuu juurtui, viihtyy ja kukoistaa.

Ostin korkokengät, ensimmäiset 25 vuoteen.

Kenkien alla on ihanan vihreä metallinen palli,

jonka ostin samalla reissulla kuin ensimmäisenä mainitun puutarharyhmän.

Palleja on kaksi kappaletta ja ne päätyvät todennäköisesti Kesälään.

 

Viime lauantaina rakentelimme puisesta sängynpäädystä takaseinän kaasugrillille.

Ny meilkin rillataan!

Muutama omenapuu tuottaa ensimmäistä satoaan.

Kuvassa Pirje.

Koirakuvausta

Välillä on virkistävää kuvata muutakin kuin kukkia.

Vaikka koiria!

Myrsky ja Onneli.

Valokuvaukselliset aamut ja tyhjät tynnyrit

Viileät ja sumuiset aamut tekevät valokuvaamisesta herkkua.

Vesitynnyrit kumisevat tyhjinä,

puutarha saa nyt pärjätä omillaan.

Muistellaan ja haetaan voimaa,

näistä hellivän helteisistä päivistä,

kun niskaan lotisee jäätävää vettä ja

kahlaamme hyhmässä ja pudonneissa lehdissä.

Terveisiä pöheiköstä!

Ostin sähkökäyttöisen oksaleikkurin.

Miksikö?

Olen istuttanut puita ja pensaita liian lähelle toisiaan,

en ole hahmottanut kuinka ison tilan ne tarvitsevat kasvaessaan.

Tulos on tässä eli puut syleilevät pensaita, ja väliin mahtuu enää mäyräkoira.

Kukkapenkit... Mitkä kukkapenkit?

Pensaspenkit pikemminkin, ovat runsaita, liian runsaita.

Kukat valmistavat miljoonia siemeniä ja varsinkin koivun sekä

vaahteran alkuja on harmiksi asti.

Peikonpähkinäpensas, vasemmalla, oli ostettaessa pieni ja soma.

Entäs nyt?

Se on kooltaan matala ja leveä puu.

Tiedossa pöheköityneiden pensaiden alasleikkausta tai ainakin trimmausta.

Oksasaha soimaan!

Sumu on somaa

Klo 6 näytti pihapiirimme salaperäiseltä.

Sumu on somaa.