Jumalaisia ruusuja ja upeita koristepuita

Pömpelin ympäristö kaunistuu.

Ostin kolme ruusua:

Hansaruusu  Rosa Hansa

Blandaruusu Herttoniemi

Tarhapimpinellaruusu Tove Jansson

Hankin myös yhden salavan, 

rautatieomenapuun ja punakukkaisen ruusuorapihlajan.

Rautatieomenapuun ostin isävainaani muistolle.

Isäni työskenteli VR:llä koko ikänsä eli oli rautatieläinen.

Tove Jansson -ruusu on jumalainen.

Täydellisen punainen.

Jopa paistaa aurinko, polttavasti,

mutta sitä saa mitä tilaa. Vai?

Kolmen tammen jälkeen käännytään meidän pihalle...

Pengerrys kuudessa tunnissa (ja kuinka se tehdään)

Kuudessa tunnissa kaksi ihmistä saa paljon aikaiseksi.

Meidän alapiha on yhtä, enemmän tai vähemmän jyrkkää, rinnettä.

Lisäksi maassa on puunjuuria ja kiviä vaikka muille jakaa.

Aina kalahtaa tai kopsahtaa, kun lapion iskee maahan.

Pengersimme tänään liejuisesta rinteestä nätin istumapaikan.

Kivituhkan alla on suodatinkangas.

Jatkan maisemointia.

Ryhmittelen alueelle kolme tuijaa ja

muutamia kuunliljoja.

Patsaskin on valmiina, 

ja eiköhän tontilta löydy komeita kiviä lisäkoristeeksi.

Kaikki kunnia miehelleni,

pengerrys oli hänen ideansa,

ja ilman hänen muskeleitaan isot kivet eivät olisi pyörineet,

eikä kannot noussut maanuumenista ylös.

Punainen puutarhassa

Pömpeli sai räväkän punaiset ikkunapuitteet.

Punainen väri sopii pihallemme hyvin.

Onko sinulla punaisia kukkia?

Bambilla siivet?

Kasvoivatko meidän bambille siivet?

 Ei nyt sentään,

vaan Pupujussihan se siellä korviaan heilutteli.

Lehtokotiloiden maihinnousu

Lehtokotilot valtaavat pihaamme!

Olen iloinnut, kun pihassamme on ollut vain satunnaisia etanoita.

Pari vuotta sitten pihalle ilmestyivät lehtokotilot.

Nyt niitä on valtavasti.

Eikä kyllä ihme, kun ne munivat 40 munaa kahden viikon välein.

Lehtokotiloita voi käyttää, Wikipedian mukaan, ruuaksi ja lemmikeiksi,

joten kipinkapin meille, kuka tarvitsee, saat nopsia mukaasi etanoita ihan ilmaiseksi.

 

 

Juhannusaatto oli kaunis.

Pömpeli ja juhannusterkut

  Puutarhavaja on nimetty Pömpeliksi.

Eilen oli poutaa ja Pömpeli sai huopakatteen,

eikä hetkeäkään liian aikaisin, 

sillä aamusta alkoi kauan toivottu sade 

(anteeksi lomalaiset ja juhannusjuhlijat).

Avopäätyyn tulee vielä rimoitus ja ikkunat on laittamatta,

mutta kyllä tämä Pömpeli on namunen.

Aivan yhtä ihana kuin Kasvula.

Kaikki tiet vievät kotiin...

Lumpeita ja haaveita

Onko nyt oikeasti kesäkuu, ja juhannus parin päivän päästä?

Pipo päässä ja tumput kädessä pärjää pihalla melko mukavasti.

Hrrr...

Noh, turha niristä, ei keli natisemalla lämpene.

Toppatakki päälle, reipas ote lapioon ja menoksi.

 

Ostin (teko)lampeemme elämäni ensimmäisen lumpeen.

Lammen reunalle, vesirajaan, on kylväytynyt itsekseen osmankäämejä.

Kumiset reunat täytyy maisemoida, jahkas tässä keritään.

Maisemointi on odottanut useita vuosia, joten mikäpä hätä tässä.

Maalasin puutarhavajan sisältä punaiseksi.

Syy on se, että varastosta löytyi pihlajanmarjan väristä maalia,

ja tarkkana marttana en halua heittää hyvää maalia hukkaan.

Huopakatto naputellaan paikoilleen huomenna, keskiviikkona,

jos sää sallii.

Vaja peittää mukavasti naapurin talon, ja antaa meille yksityisyyttä pihalla.

Istutan lisäksi vajan ympistöön tuijia,

koska ne antavat näkösuojaa nopeasti.

Haaveilen vajan eteen pyöreää metallipenkkiä,

jonka keskellä olisi riippajalava.

Katsotaan...

Tuisku-koiramme kävi hieman auttamassa maalausurakassani.

Pieni punahäntäinen koira muuttui pesun jälkeen takaisin

pieneksi ruskearaitaiseksi koiraksi.