Lumen saartamat

Lunta on vasta vähän.

Toivottavasti saamme kunnollisen lumikerroksen ennen pakkasia.

Peikonpähkinässä on urpuja/norkkoja. Kumpia ne muuten ovat?

 

 

 

 

Itsenäisyyspäivää

Itsenäisyyspäivänä meidän perheessä syödään, perinteisesti, hernekeittoa ja vanikkaa.

Se on meidän tapamme muistaa ja kunnioittaa sodassa taistelleita.

Ukkini:

Aurora, aamurusko

Eilen aamulla lähdimme koko perheen voimalla lenkille.

Kyllä kannatti, oli aivan upea aurora.

Rakastan sanaa aurora.

Järvi oli saanut ohuen jääkannen.

Miehen piti, tietysti, kokeilla jään kantavuutta rannassa.

Rusahti eli älkää menkö heikoille jäille.

Urakoin läksyjä ja sain tehtyä puolen tusinaa raporttia.

Lisäksi laadin LinkedIn:in työnhakuprofiilin.

Sain hyväksiluettua 10 viikon työharjoittelun 40 vuoden työkokemuksella,

joten voin keskittyä työnhakuun täydellä energialla.

Kaunista 1. adventtia!

Kultakaloja ja muuta riemuisaa

Muistatteko vielä kun minä "matikkanero" sain geometriankokeesta kakkosen? Jos et, niin käy lukemassa tästä. Riemulle ei tahtonut löytyä rajoja, niin täpinöissäni olin kakkosesta. Ekasta matikankokeesta sain hirmuisella harjoittelulla ykkösen, toisesta kokeesta runsaalla harjoittelulla kakkosen ja kolmannesta satojen tuntien harjoittelulla kolmosen. Onko tämä jatkumo...

Eilen kesken tietoturvatuntia takapenkin, no oikeastaan he kaikki istuvat takapenkissä ja minä yksin etupenkissä, pojat alkoivat hihkumaan, että matikankokeen tulokset olivat tulleet. Onnellisina sieltä huudeltiin, että kakkonen, kolmonen ja yksi vitonen. Oih! Äkkiä tarkistamaan koetuloksia.

Tein kaikki viisi tehtävää ja olin luottavainen, että kyllä kokeista heruu ainakin se ykkönen, kun olin aina tehnyt annetut kotitehtävätkin. Niistä kun sai hieman hyvitystä arvosanaan ja tietysti minun tapauksessa tehtävien kautta harjaannuin ymmärtämään edes hieman derivaattojen ja integraalien saloja.

Voi että! 

Olin saanut kokeista nelosen. Siis 4, nelkku, neljä, four, fyra.

Hyppäsin ylös ja tuuletin villinä riemuista. Tosin en saanut yhtään kannustusta, enkä onnitteluita. Yksi kolmosen saanut sentään sanoi myrtyneenä, että olisi hänkin saanut vaikka vitosen, jos olisi yhtään viitsinyt harjoitella. Aikoi kuulema seuraavista kokeista vetästä täyden vitosen ja tehä kaikki kotiläksyt. Hmmm. Ei kai senioriopiskelija haistanut ilmassa kateutta...

Nelosestani täpinöityneenä kävin ostamassa neljä kultakalaa.

Musta, kirjava ja punavalkoinen ovat huntupyrstöllä ja oranssilla on suora pyrstö.

 

 

 

Puun alla luuraa rakas albiinomonnini, jolla on ikää yli viisi vuotta.

Vähälumisia kuulumisia

Ensilumi tuli ja suli.

Onneksi ehdin kuvata sen kauneuden.

Aurinko kuulsi upeasti pilvien rakosista.

Kesäkeittiö valmistautuu ensimmäiseen talveensa.

Risukasat peittyvät kohta näkyvistä.

Taitaa mennä huhtikuulle ennen kuin ne noudetaan energiajakeeksi.

Tirppusten ruokinta on aloitettu.

Voi että näitä siivekkäitä on rauhoittavaa seurata.

Eilen oli matikankokeet ja luulenpa, että menivät läpi.

Olen lähettänyt pari työhakemusta, pitäkää peukkuja.

Pasuunoita, ruusuja ja amarylliksiä

Pitäisikö nuo pasuunoiden lehdet nyppiä pois?

Nämähän ovat uusia pistokkaita,

kun emokasvi otti ja paleltui.

Ystävältä saadut ruusut kukkivat tosi kauan.

Vielä pikkuisen nuupahtaneenakin ne ovat kauniita.

Amarylliksessä on mielenkiintoiset kuviot.

Rikasta tapahtumaköyhää

Luen matikantentteihin, tai siis teen tehtäviä, ja välillä käyn lepuuttamassa poloisia rääkättyjä aivojani täällä blogissa. Pohdin, että voiko ihminen elää rikasta tapahtumaköyhää elämää? Mielestäni voi, eli ainakin minun elämäni näyttää olevan sellaista.

Joten tiedossa, rakkaat blogiystävät, samoja jaarituksia, samantapaisia kuvia ja selostuksia niukkatapahtumaisesta arjestani. Vauhti ei päätä huimaa, joten on helppo pysyä kelkassa, jos ette sitten nukahda jaarituksiini ja putoa.

Loimijoki 11.11.2013

18.11.2013

21.11.2013 ensilumi, joka suli nopeasti pois, mutta nättiä oli.

Viime yönä satoi uuden lumihunnun.

 

Fysiikantyöt, yhteensä 7 kpl, suoritettu.

Kuvasin muistoksi mielenkiintoisia tavaroita.