770 kg siirtonurmea

 Perjantaina klo 9.30 soi puhelin,
Postista päivää, teille olis tulossa 770 kg siirtonurmea.

Hupsistakeikkaa!
Olin juuri lähdössä hakemaan Jokioisilta ostamaani peiliä ja kaappia.
WhatsApp-viesti ystävälleni Suhikselle,
joka karautti paikalle tuotapikaa.

 

Kun tulin takaisin oli nurmikääröt siirtyneet takapihalle.
Rivakalta mieheltä homma hoitui tunnissa.
Itse olisin punnannut kääröjen kanssa pitkälle iltapäivään, huh huh.

 

Roikuin apurina nurmikaikaleiden päässä,
kun Suhis asensi tottuneesti nurmilevyjä paikoilleen.
Tietysti apureina toimivat myös Puhurit.
Puolilta päivin nurmialue oli valmis.

 

Kastelin nurmialueen ensin läpimäräksi letkulla.
Sitten kävin ostamassa sadettajan,
että saan ylläpidettyä tasaista kosteutta,
mutta onneksi taivaaltakin on satanut luomuvettä ihan kiitettävästi.

 

Siinä se nyt on, smaragdin vihreä suorakaide.
Houkuttelee kehittelemään alueelle huoneen...
Toistaiseksi lisään multaa uuden ja vanhan nurmikon välille
sekä heitän heinänsiemenet itämään.
Mietin huoneratkaisuja talvella, puutarhaunelmia paukkupakkasilla.

 

Ystäväni Ritva kävi ensivisiitillä.
Hän on ahkera neuloja,
joten sain tuliaisiksi somat sukkaset.
Ai joo, minulla ei ole liikavarpaita, vaikka kuva niin väittää.

Suloista sunnuntaita!

 

Siirtonurmea odotellessa

 Kitkemisestäkin tulee nautinnollista, kun kohottaa välillä katseensa maasta,
ja näkee värikästä kauneutta.

Nurmikon perustaminen on vaiheessa.
Koska siemenet eivät itäneet,
tilasin 50 neliötä siirtonurmea.

Nurmikääröjä odotellessa muokkaan aluetta,
eli kitken, käännän ja multaan.

 

Patiolaudat odottavat asentajaa.
Pitää ensin hakea sirkkeli entisestä kodista,
mutta sirkkelin hakemiseen tarvitaan peräkärryä.
Koska minulla ei ole koukkua autossa,
enkä kyllä ole koskaan peräkärryä edes vetänyt,
niin odottelen veljeä, taas kerran, apuun.

Veljeni Teemu tehdä mutas minulle apuvälineen mullan tiivistämiseen.

 

...ja sitten paikalle ampaisi lauma koiria...

 

Pelakuut jaksavat kukkia varaston seinällä.

 Jälkimärinät: uusi blogialusta on kökkö. Ei toimi sulavasti.

Pörriäisiä ja lintuja

 Aamuiset yöpaita-päällä-kuvaukset alkoivat.
Tartuin todella pitkästä aikaa kameraan,
kun näin pihalla lintuja.

Sain Vaarin torpan puutarha -blogin Pirkolta kimalaishaasteen.
Kimalaiset ja muut pörriäiset (miinus ampiaiset) ovat aina olleet tervetulleita pihalleni.
Uudella pihallani ei vielä ole hyvää valikoimaa mesikasveista,
mutta ensi kesänä tarjontaa on jo enemmän.
Niinpä pörriäisten sijaan esittelen tämän sateisen aamun lintuja.

Rakkaani, punarinta, istui puutarhapöydällä.

 

Kaikkia pikkulintuja en oikein tunnista, mutta somia ovat nekin.

 

Yöllä satoi, ja pisarat helmeilivät ruusujen ja kuunliljojen lehdillä.

Seuraavat työt pihallani ovat pation tekeminen kestopuulaattojen tilalle,
sillä laattojen alla asustelee hiiriperhe, jota Tuisku-koirani jahtaa aamusta iltaan,
olen tilannut 50 neliötä siirtonurmea, joten se alue pitää mullata hyvin,
lisäksi haaveilen nuotiopaikasta.

Nautitaan tulevasta syksystä!

 

Etupäässä etupihaa

 Etupihalta kaadettiin kuusi ja pari takkuista pensasta.
Hieman lohduton näky, jotain tarttis tehä...

Noh, pikainen pihan piristys syntyy peittokankaasta ja katteesta.

Ensi vuonna kaikki sementtilaatat, joita muuten on tosi paljon,
täytyy nostaa ylös, tasoittaa maa ja latoa takaisin.
Laattojen saumat ovat niin rikkakasvien peitossa,
että niiden poistamiseen en aijo käyttää aikaa enkä voimia.

Siistiä tuli.
Naapurikin ihmetteli kuinka nopeasti etupiha muuttui
nujuisesta kauniiksi.
Kaikki kasvit ovat isoissa purkeissa,
tuijia ja kuunliljoja.

Sangoissa on kesäbegonioita tuomassa etupihalle väriä.

Pihakisan innostavin piha

 Vielä kerran hehkuttelen viime vuotista pihakisaa,
minkä järjesti Oma Piha -lehti.
Uusimmassa numerossa on meidän piha esiteltynä.
Jää ihana muisto tästä(kin) pihapiirista.

Tänä aamuna uuden kotini piha näytti sumuisen suloiselta.
Tämä piha on vielä nuppuvaiheessa.
Toivottavasti se puhkeaa kukoistukseen vuosien saatossa.

Ostin akkuporakoneen.
Onpa mukava itse surrata hyllyjä paikoilleen,
ei tarvitse aina vaivata veljeä apuun.

Pelakuut kukoistavat.

On se vaan hieno kasvi, pelargonia.

 

Menetin lavaneitsyyteni

 Nyt se sitten tapahtui.
Innokkaasti tansseissa käyvät tytöt houkuttelivat minut mukaansa lavatansseihin.
Minä en ole koskaan käynyt lavatansseissa,
enhän osaa edes tanssia.

Paikka oli Särkän lava, mikä sijaitsee hienolla paikalla niemenokassa.
Ystäväni Kirsin tanssituttava haki minua tanssiin,
yritin kyllä pyristellä vastaan,
mutta hän joutui parin tanssin verran kestämään
nykivää tempoiluani ja varpaille polkemista.
Elämäni eka ja vika tanssilavakokemus.

Löytö yhdestä vanhasta kirjasta.

Tässäpä mietittävää...

Näkymä työhuoneeni ikkunasta.

Mukava katsella naapurin kaunista pihaa

ja tarkkailla tiellä kulkijoita.

Taulut on ripustettu paikoilleen,

kiitos veljelleni Teemulle.

Lauantaina kävin avustettavani kanssa uimassa ja saunomassa.

Talviturkkia en vieläkään heittänyt pois,

sillä tyydyimme vain kahlaamaan vedessä.

Löylyt ja seura olivat hyviä.

Käväisin myös Torronsuolla,

mutta oli liian lämmintä ja aurinkoista,

että olisi saanut hämyisiä tai sumuisia suokuvia.

Olen käynyt muutamilla treffeillä,
siinä onkin harjoittelua 25 vuoden tauon jälkeen,
ystäväni Kirsi lausahti:
Teet hyvää niille hepuille ketä tapaat.
Oot vähän niiku kasteluveteen laitettua virkistysainetta.

Voiko kauniimpaa kohteliaisuutta puutarhaharrastaja saadakaan...

Trimmeröintiä ja hyvää mieltä

Etupihani on vain kapea suikale.

Pakollinen, vihaamani, keltakukkainen hanhikkipensasrivi

oli päässyt harvaksi, ja ojanpientareet olivat ruohottuneet.

Melkoisen takkuinen näky,

varsinkin kun naapurusto on hyvin hoidettua.

Leikkasin pahimmin harottavat hanhikinoksat, siistin.

Täytyy ensi keväänä leikata pensaat alas,

tuuhettumisen toivossa.

Perkasin juuriston rikkakasveista.

Onneksi katetta oli paksulti, niin työ kävi joutuisasti.

Minulla on kunnollinen polttomoottori trimmeri,

kevytvaljaat ja silmikkokypärä.

Nautin trimmeröinnistä.

Vetelin ojat ja pientareet koko talon ympäriltä sileiksi.

Naapurin vanha herra tuli ihmettelemään puuhiani.

Hän totesi ihaillen, että tuo olisi jäänyt tekemättä monelta mieheltäkin.

Olin otettu.

Sunnuntaina kävin geokätköilemässä ystäväni Minnan kanssa.

Loimaalla ja Oripäässä on komeita maisemia.