Jos jouluna ei ole lunta...

Niin, eipä se haittaa.

Syksy?

Kyllä kuva on otettu jouluaattona.

Viime vuonna oli samanmoista.

Puhurit puuhastelevat mielellään pihalla

kelillä kuin kelillä,

paitsi kun sataa kissoja ja koiria

tai on yli 10 pakkasta.

Aaton aattona nähtiin sentään vähän aurinkoa.

Tässä yksi kauneimmista joulukorteista,

joita saimme.

PS. Tämä on 700. postaus.

Joulua...

Joulu on kuusenneulasten

ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,

ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta,

ja lahjoja, ja unta, jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita

ja laskemme kynttilöiden liekkejä

ja avaamme hitaasti kirjoja,

jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,

joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa

pienissä käsissään ja lempeitten juhtien

huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä.

(Mika Waltari)

Vesisadetta ja ruispipareita

Valkea joulu?

Taitaa jäädä tänä vuonna väliin.

Säätilat eivät vaikuta leipomuksiin.

Leipasin viisi pellillistä ruispipareita.

Neilikkamauste oli päässyt loppumaan,

laitoin sen tilalle mustapippuria.

Toimii!

Voitto kotiin

Voitin Pihakuiskaajan puutarha -blogin Annelilta 

OmaPIHA lehden puutarhakalenterin. Kiitos!

Lehti tulee, niin kuin muutkin kotimaiset puutarhalehdet.

Joulun jälkeen kerään lehdet kasaan ja

annan luettavaksi puutarhasta kiinnostuneille ystävilleni.

Kasvihuone Kasvulassa on sisällä kausivalot,

ne palavat syksystä kevääseen.

On mukava tulla pimeällä kotiin,

kun kotipihaan kurvatessa ensimmäisenä

tervehtii lämmin valo.

Napsin talteen tunnelmia kotoa, pihasta ja ympäristöstä...

Kuvauksellista

Huomaa, että en ole perinteinen puuhamartta,

sillä minulla on aikaa kuvailla ja hortoilla koirien kanssa.

Myönnän ottavani joulun(kin) rennosti.

Eilen aamulla näytti kotiseudun pelloilla tämmöiseltä.

Tuo mollikka taivaalla on kuu.

Tänään naapurikaupungissa, kuten meilläkin, oli sumuista,

mutta mahdottoman kuvauksellista.

Talven ihmemaa (+Kotiseutupaidat)

Kun nyt sitten kerta on se pakollinen talvi,

niin voisi sitä luntakin tupsahtaa

(että saisi nättejä kuvia).

Tämmöinen määrä lunta oli vuonna 2014

samaan aikaan kuin nyt.

Viime ja tänä vuonna lunta on vähäisesti,

mutta uljaista kuutamoista on päästy nauttimaan.

Lumimittarina toimivat meidän Puhuri-pojat eli

hyvin riittää mäyräkoiran säärikalusto,

ei tarvitse kahlata umpihangessa.

Olen nauraa kätkätellyt Kotiseutupaitojen nerokkaita sloganeita.
Muutama paita on tullut jo hankittua...

Kuuraa, auringon laskuja sekä outoja sposteja

Tältä näytti pihalla aamulla auringon noustessa...

...ja iltapäivällä, kun aurinko laski.

Keräsin muutaman viikon aikana tulleita roskaposteja.

Näitä ei onneksi tule viralliseen sähköpostiini.

Oudointa on se, että en edes käy millään

peli- tai seksisivuilla,

ihan pysyn vain näissä blogiympyröissä,

haen töitä ja katselen olohuoneeseen uusia kattolamppuja.

Maailma on ihmeellinen!