Maurice, rakkaani...

Se kukkii!

Maurice Utrillo,

jonka ostin Türin kukkamarkkinoilta.

Myös veljen naapurilta saadut daaliat ovat loistokkaassa kukassa.

Mustaherukka Pohjan Jätti tuottaa tosi isoja, mehukkaita ja komeita marjoja.

Nauhukset ovat villiintyneet korkeaan kukintaan.

Virosta ostetut tomaatit tuottavat vasta raakileita.

Osa sadosta on väriltään mustia ja 

yhden lajikkeen tomaatit ovat sydämen mallisia.

Tuskin maltan odottaa...

Kivistä(ä)

Tältä näytti Kasvulan ympäristö toukokuussa,

kun aloimme myllertämään etupihaa.

Vesisaavi kallellaan, täytemaata notko pullollaan ja

epätoivoinen kivistävä tunnelma,

että tuleeko tästä koskaan mitään valmista,

saatika nättiä ja somaa.

Siispä ryhdyimme pengertämään notkoa ja rinnettä.

Ensimmäiseen reunukseen riitti oman pihan kivet.

Sitten kivet loppuivat ja

piti pyytää naapurilta lupaa hakea kiviä heidän santakuopaltaan.

Maan ja kivituhkan väliin levitimme kuitukankaan.

Lopputulema on tässä.

Kasvulan edusta on nyt melko tasainen,

eikä ole semmoinen tunnelma,

että kierähtää rinnettä mukkelismakkelis alas,

kun astuu ulos Kasvulan etuovesta.

Vesisaavikin on suorassa.

Nyt ei enää kivistä, paitsi pikkasen selkä.

 Pirkko pyörähti kyläilemässä suklaakaakun kanssa.

Tampereella voit törmätä mammuttiin...

Taas koin jotain ennen kokematonta ja elämyksellistä.

Kävin ystäväni Tiltun opastuksella tutustumassa Tampereen ihmeisiin.

Torstaina lounastimme ja kolusimme kaikki Museokeskus Vapriikin näyttelyt.

Näimme mammutteja, erikoisia kiviä, Hurriganesin soittopelit, nukketaloja,

vuoden luontokuvat, luonnontieteellisen museon ja paljon muuta.

Tämän jälkeen tallustelimme aurinkoista jokivartta pitkin Tallipihalle,

jossa on käsityöläisten putiikkeja ja aivan hurmaava miljöö.

Sieltä matkamme jatkui Sara Hildénin taidemuseolle.

Esillä on Ron Mueckin ällistyttäviä hyperrealistisia veistoksia.

Waude!

Hurautimme lisäksi Näsinneulan pikahissillä ihailemaan Tamperetta panoraamana.

Kuvasin ahkerasti Tampereen kauniita puistoja ja loisteliaita kukkaistutuksia.

Päivän kruunasi Pyynikin kesäteatteri, jossa esitetään Taivaan tulet -näytelmää.

Tupla waude!

Ensimmäinen kerta Pyynikin kesäteatterissa.

Olin aivan täpinöissäni.

En ole varma pyörikö näyttämö juurikaan enemmän kuin minun pääni.

Lavasteet olivat upeat, näyttelijät mahtavia, juoni huikea ja ja ja...

Hyvä etten pissinyt pöksyihini innosta.

Esitys oli sykähdyttävän vauhdikas kokonaisuus.

Näytelmän jälkeen, illan kähmyssä,

kävimme vielä ihailemassa Hatanpään arboretumin ruusuja.

Perjantaina, heti aikaisen aamiaisen jälkeen, 

kiertelimme puistoissa katselemassa sorsia, puluja ja kanoja.

Kyllä vaan, lähipuistossa oli erilaisia kanarotuja värikkäissä mökeissä.

Tulevaan kanalaani haluaisin Hämeenmusta maatiaiskanoja.

Totta kai teimme myös hieman ostoksia...

Ensi kesänä kohti Amuria ja Pispalaa!

Kuvan otti Tiltu Lapland Tampere -hotellissa.

Puupuiston ensimmäinen kesä

Alapihan Puupuisto voi hyvin.

Kaikki puut ja pensaat selvisivät ensimmäisestä talvestaan.

Alueella kasvaa kolme kuusta, Amerikanheisi, Mongolianvaahtera,

Saksanpihlaja, punapaju, Preeriankeltaruusu, kaksi Tammelan kaunotarta,

lumipalloheisi, tammi, hevoskastanja ja aidan vieressä Norjanangervoja.

Alla olevista linkeistä näet Puupuiston vaiheita:

toukokuu 2015

kesäkuu 2015

syyskuu 2015

 

Vasemmalla Saksanpihlaja, oikealla Mongolianvaahtera.

Etualalla töröttää omalta pihalta otettu kuusi ja

taustalla kaksi syreeniä, Tammelan kaunotar,

sekä lumipalloheisi.

(Ruskeat pallerot kuvissa eivät ole roskia,

vaan koirakaksikkomme Tuuliset pojat.)

Sorbus eburnea ja pelastettu siili

Sorbus eburnea, valkomarjainen pihlaja, pääsi alapihalle Puupuiston jatkeeksi.
Lisäys: helmipihlaja. Nimen tiesi Kivipellon Saila.

(Täytyykin tehdä postaus Puupuistosta...)

Pihallamme joutuu välillä myös pelastushommiin.

Siili oli tarttunut verkkoaitaan.

Onneksi Tuuliset pojat ovat aina valppaina ja

siili pääsi jatkamaan matkaansa.

Voi taivas!

Olen kuin harakka kaiken kiiltävän perään.

Ostin ison metallisen kranssin,

mikä etsii vielä paikkaansa.

Vihreä väri on mehukas.

Ostin edullisia ryhmäruusuja,

vaikka vannoin ettei koskaan enää.

Talvi nakersi useimmat ruusuni hengiltä,

tosin herkkä Preeriankeltaruusu selvisi,

mutta olinkin peitellyt sen runsaasti havuilla.

Klematikset olivat euron (1 €) kappale,

joten pitihän niitä ostaa.

Etupihan uusi tuleminen

Etupihan myllerrys alkoi.

Alueelle jätettiin hemlokki, pihlajat, sembramänty, mänty, pari vuorimäntyä,

kaksi katajaa, pikkuruinen tammi, vaalea ja punainen vaahtera ja ruusuja.

Yhdeksän vuotta sitten tässä kasvoi tosi vanhoja kuusia ja pihtoja,

jotka jouduimme suruksemme kaatamaan lahovaurioiden vuoksi.

Jos alapiha on rinnettä, niin yläpiha on tosi kumpuilevaa.

Taitaa pihatie olla ainoa vähän tasaisempi alue.

Kivet ovat omalta pihalta ja pengerrys on uusi.
Pengerys tulee jatkumaan Kasvulan eteen,
jolloin saamme oven edustan tasaiseksi ja
sadevesitynnyrit suoraan.

Ensimmäinen multakerros levitetty ja heti näyttää siistimmältä.

Mies jyrää ja minä tasaan sekä levitän lisää multaa.

Hyvä tästä tulee!

Rajaajaksi tulee kivireunukset,

näin multa ja sora pysyvät toisistaan erillään.

Kaikesta pihatöistä viisastuneena mies yrittää saada

reunakivet samaan tasoon nurmikon kanssa,

jolloin nurmikon ajaminen on vaivattomampaa,

eikä jää nurtsitupsuja käsin leikattavaksi.

Etupihaan kuuluu myös pieni kallionnyppylä,

jota olen kaivanut esiin mullan alta.

Yksi kuusenjuurakko oli niin valtava, että

kaivinkone ei saanut sitä irti.

Teen juurakosta ja kivestä koristeen.

Ympärille tulee kuorikatetta.

Illalla sain kannon oikealla puolella olevan alueen kitkettyä,

tasattua, mullattua ja heinänsiemenet itämään.

Mies hoiti jyräyksen.

Oli työtuottoisa päivä.

Sauna teki poikaa ja uni maittoi.

Lopuksi kauneutta silmälle ja iloa sielulle.

Kuvassa yhdistyy harrastuksemme,

miehellä musiikki ja minulla puutarha.

Toipilaan 268 kilometriä ja matka jatkuu

Äidilleni, 82 vuotta, tehtiin avosydänleikkaus kuukausi sitten.

Avosydänleikkauksessa koko rintalasta leikataan auki.

Hänelle vaihdettiin kaksi läppää ja puhdistettiin aortta kalkista.

Leikkaus onnistui hyvin, vaikka hänet leikattiinkin kaksi kertaa,

sillä muutama tunti ensimmäisen leikkauksen jälkeen

huomattiin vuoto, joka paikallistettiin aorttaan.

Siinä oli neulanpistoksen aiheuttama reikä.

Häntä on kuljetettu ambulanssilla ja invataksilla seuraavasti:

Riihimäeltä Tampereelle 114 km, josta viikon kuluttua Hämeenlinnaan 78 km.

Viikon hoidon jälkeen Riihimäelle 38 km ja kahden viikon kuluttua

 takaisin Hämeenlinnaan 38 km, yhteensä kuukaudessa 268 km.

Melko paljon iäkkäälle, tosin täysissä henkisissä voimissa olevalle, toipilaalle?

Olin eilen, perjantaina, äitini luona 3,5 tuntia.

Alun perin hänet piti kotiuttaa perjantaina, toisin kävi.

Hänellä oli kuumetta ja yskää, tulehdusarvot olivat korkeita.

Keskustelin aiheesta lääkärin ja hoitohenkilökunnan kanssa.

Lääkäri ei ollut aikaisemmin hoitanut äitiäni ja 

päätti lähettää hänet takaisin Hämeenlinnaan,

sillä siellä äidilleni pystytään tekemään 

sydämen ultraäänitutkimus ja muitakin hoitoja.

Keräsin äitini tavarat muovipusseihin ja saattelin hänet pyörätuolilla taksiin.

Ei päässyt äitini kotihoitoon...

PS. soitin klo 7 sairaalaan ja diagnoosina keuhkokuume ja
sydämen vajaatoiminta.