Toipilaan 268 kilometriä ja matka jatkuu

Äidilleni, 82 vuotta, tehtiin avosydänleikkaus kuukausi sitten.

Avosydänleikkauksessa koko rintalasta leikataan auki.

Hänelle vaihdettiin kaksi läppää ja puhdistettiin aortta kalkista.

Leikkaus onnistui hyvin, vaikka hänet leikattiinkin kaksi kertaa,

sillä muutama tunti ensimmäisen leikkauksen jälkeen

huomattiin vuoto, joka paikallistettiin aorttaan.

Siinä oli neulanpistoksen aiheuttama reikä.

Häntä on kuljetettu ambulanssilla ja invataksilla seuraavasti:

Riihimäeltä Tampereelle 114 km, josta viikon kuluttua Hämeenlinnaan 78 km.

Viikon hoidon jälkeen Riihimäelle 38 km ja kahden viikon kuluttua

 takaisin Hämeenlinnaan 38 km, yhteensä kuukaudessa 268 km.

Melko paljon iäkkäälle, tosin täysissä henkisissä voimissa olevalle, toipilaalle?

Olin eilen, perjantaina, äitini luona 3,5 tuntia.

Alun perin hänet piti kotiuttaa perjantaina, toisin kävi.

Hänellä oli kuumetta ja yskää, tulehdusarvot olivat korkeita.

Keskustelin aiheesta lääkärin ja hoitohenkilökunnan kanssa.

Lääkäri ei ollut aikaisemmin hoitanut äitiäni ja 

päätti lähettää hänet takaisin Hämeenlinnaan,

sillä siellä äidilleni pystytään tekemään 

sydämen ultraäänitutkimus ja muitakin hoitoja.

Keräsin äitini tavarat muovipusseihin ja saattelin hänet pyörätuolilla taksiin.

Ei päässyt äitini kotihoitoon...

PS. soitin klo 7 sairaalaan ja diagnoosina keuhkokuume ja
sydämen vajaatoiminta.

Pyökki, pihlaja ja pioneita

Suuntasimme, Vekki ja minä, heti aamusta kohti Ihodea.

Ei, Ihode ei ole ulkomailla, 

vaan se on kylä Pyhärannassa Varsinais-Suomessa.

Kohteenamme oli Vakka-Taimi,

joka on esittely- ja koepuutarha.

Puutarhamyymälä tarjoaa erikoisuuksia ja harvinaisuuksia.

Vekki oli liekeissä ja

hänen ostoskassiinsa vilahtikin useita soreita kasveja.

Minä ostin pyökin ja pihlajan, mikä tekee valkoisia marjoja.

Pionit olivat pökerryttävän suuria ja kauniita,

koolla on merkitystä.

Pelto täynnä tuoksuvia ruusuja,

vähemmästäkin määrästä olisi mennyt pää pyörälle.

Missään kasvissa ei ollut hintalappua ja

kestikin kotvan, kun hinnoistava vastaava henkilö

hinnoitteli ostamamme tuotteet.

Täytyy todeta, että puutarhuri oli kävelevä kasvitietoteos ja

osasi kertoa ostamistamme kasveista enemmän kuin tarpeeksi.

Monta kasvia jäi mielen päälle, joten Ihode, täältä tullaan ensi keväänä.

Poikkesimme myös puisessa Pyhän Olavin kirkossa,

jonka hautuumaalla oli jylhiä metalliristejä.

Auton edestä pinkoi valkohäntäkauris, mutta se oli niin sukkela,

etten saanut sen menoa tallennettua.

Erinomaisen onnistunut päivä!

Naruhässäkkä omppupuussa

Tiedän, että omenapuun oksat olisi pitänyt taivuttaa

avonaisempaan kulmaan jo viime vuonna tai

ainakin aikaisemmin keväällä.

En muistanut.

Näin netissä videon, jossa oksakulmat taivutettiin

narujen avulla.

Siispä tätä konstia kokeilen minäkin.

Tuloksena hurjan näköinen naruhässäkkä.

On satanut kosolti koko päivän.

Jippijaijei!

Huolsin sisäkasveja, pelasin pelejä ja

luin puutarhalehtiä.

Kaksi koreaa daamia

Kaksi viehättävää iäkästä daamia muutti meille.

Ne ovat lamppuja ja

kotoisin ystäväni Vekin työkomennusreissulta Unkarista,

tosin lampuissa lukee Made in Italy.

Vekki oli kuskaamassa lamppuja kirppikselle,

mutta onneksi sain ne meille.

Taivahalla illan kajastus

se aamun koittoon suli.

Hopeisilla se säteillänsä leikki ikkunoissa

ja talon seinillä ja puistikoissa.

Ei ollut ilta, yö, ei aamukaan.

Niin oli ihmeen valkeata vaan.

V. A. Koskenniemi

Kultaroosaa ja kirkkaita ikkunoita

Oi kirkkautta, sillä veli vaimoineen kävi pesemässä ikkunamme.

Naureskelimme, että maisema vallan valaistui, 

ja tältä varmaan tuntuu, kun kaihi leikataan silmästä. 

Näkymä työhuoneestani terassille oli häikäisevä.

Samalla tuli terassi siivouttua juhannuskuntoon.

Lammen maisemointi jatkuu.

Angervojen taimia on aivan vaivoiksi asti,

siirtelin puskia lammen reunalle.

Tuisku-koira piti minulle seuraa.

Tien pientareet ovat kauneimmillaan.

Nyt kun ikkunat ovat puhtaat, 

kehtaan kuvata ja näyttää muistakin ikkunoista napsaistuja näkymiä.

Vierashuoneen ikkunan edessä kasvaa valtava vanha vaahtera.

Miehen työhuoneesta on näkymä etupihalle.

Ai, miksi otsikossa on kultaroosa?

Sain mieheltäni lahjaksi kultaroosan värisen iPad Pro -tabletin.

Siinä on sormenjälki- ja äänitunnistautuminen.

Kaikkea ne keksivätkin...

Kissa ja kukkapenkkiuudistuksia

Meillä on nyt vihdoinkin KISSA.

Ei aiheuta allergiaa, eikä karkaile pihalta.

 Olen tökännyt angervoja, ne muuten lisääntyvät ja leviävät tosi reilusti,

kahteen pation ympärillä olevaan kukkapenkkiin odottamaan oikeaa paikkaa.

No, nyt tuli aika siirtää angevot, eli maisemoin niillä lammen reunat

ja etupihan kivireunukset (kuvia tulee myöhemmin).

 Tilalle istutin lempikukkiani harjaneilikkaa ja Dwarf Snow Lady -päivänkakkaraa.

Värinokkoset ja daaliat menevät terassille.

Olen aloittanut jokavuotisen kirvataisteluni,

aseena mäntysuopa. Ohjeet löytyvät Marttojen-sivuilta.

 Alapihamme tänään klo 5.

Aamut ovat autereisia.

Siipeilijät (hyvässä mielessä)

Lintuja on hauska seurata pihalla.

 

 

Kolme harakanpoikasta majailee alapihalla ja

kolme variksenpoikasta etupihalla.

Alapihalla on lampi, joka on kaikkien tirppasten suosikkipaikka.

Siellä käydään juomassa ja kylpemässä sekä

muuten vaan seurustelemassa.

Tuuli oli pudottanut pihatien tammesta pikkuruisen pesän.
Nostin sen koristeeksi kukkapurkkiin.