Anteeksi, pöytänne alla kasvaa koivu...

Kappas kepposta, niinpä kasvaakin!

Etupihan raivaus jatkuu ja laajenee.

Pihallamme on tenniskenttä.

Ei tosin uskoisi, kun katsoo kuvia,

mutta kyllä, tenniskenttä se on.

Katoimme tenniskentän yhdeksän vuotta sitten

suurilla harmailla muovipeitteillä.

Tarkoitus oli, että rikkakasvit eivät kasvaisi ja

tenniskenttä näyttäisi kohtuullisen inhimilliseltä,

sillä aika ja rahkeet eivät riittäneet kuopsuttamaan ja

haraamaan kenttää vähintään kerran viikossa.

Aika on tehnyt tehtävänsä,

muovi hapertui, jonka jälkeen luonto otti omansa.

Tenniskentällä kasvaa puita ja puskia.

Mies repi puolesta kentästä muovit pois.

Avasimme osan verkkoaidasta ja 

tarkoitus on kylvää kentälle heinänsiementä.

Vai olisiko sinulla parempia ideoita?

Toinen puoli kentästä on lankkujen ja puupinojen alla.

Tarkoitus on siivota sekin alue ja

rakentaa kevyt aidanne, jonka takan voi pilkkoa puita sekä

säilyttää muutakin puutavaraa.

Ai niin, haaveissani on sijoittaa "tenniskentälle" kesäkanala...

Oikealla näkyy tenniskentän aitaa.

Kallio kaivettiin viime vuonna (tänä keväänä lisää) esille ja

tämäKIN alue on työn alla... 

Alueella kasvoi kolme kuusijärkälettä.

Yksi kanto oli niin iso, että sitä ei saatu poistettua,

joten se pitää maisemoida eli

korosta sitä, mitä ei voi poistaa.

Etupiha on ison myllerryksen alla.

Hommaa riittää koko kesäksi.,

sillä myös talon edessä oleva alue

kokee muodonmuutoksen eli

ei ihan pientä puutarharemppaa.

Jotain kaunista, etupäässä alapihalta:

PS. Vihdoinkin sade tuli!

Peltoja, pientareita ja polkuja

Tallustelemme usein iltalenkillä lähipellon ympäri.

 Aina vaan jaksan ihailla avaraa peltomaisemaa.

 Koti jo häämöttää...

 Siellä se koti on, pienen peltokaistaleen takana, mäellä.

 Tämä ruohottunut polku oli ennen vaivaistaloalueen läpi johtava santatie.

(Tästä voit lukea lisätarinaa talomme historiasta.)

Se kuuluu meidän tonttiimme.

Tien molemmin puolin kasvoi koivuja,

jotka jouduimme kaadattamaan,

muutamia vuosia sitten lahovaurioiden vuoksi.

Pidämme tien auki, ja sitä kautta pääsevät kulkemaan 

kaikki alueella asuvat ihmiset.

Lupiinit jakavat mielipiteitä.

En ole näitä istuttanut...

Koekuvauksessa (olipa jänskää)

Muistatteko, kun aikoja sitten sanoin, 

että aion kokeilla kahta uutta asiaa joka vuosi?

Tässä toinen: koekuvaus.

Paikkana Helsinki.

En voi kertoa aiheesta kovin paljoa, 

koska koekuvausten jälkeen tuotantoyhtiö pilotoi

marttasisältöisen ohjelman ja tarjoaa sitä TV:hen.

Jännää!

Ai, teitä kiinnostaa, että kuinka kuvaukset sujuivat?
Kiitos kysymästä, oikein hyvin,

tai ainakin melkein.

Tuotantoyhtiöllä oli kamerat, valot ja studiot sekä

taitavat assarit ja passarit.

Asiantuntemusta huoneellinen.

Valokuvaajakin oli paikalla ottamassa stillkuvia.

Ensin otettiin yksilöfilmaus,

jossa piti kertoa nimi, ikä, missä marttailee sekä miksi ja missä on hyvä.

Lisänä tositapahtuma tilanteesta, jossa on auttanut jotakin henkilöä,

mitä siitä seurasi ja miltä se tuntui.

No, justiinsa!

Ohjaaja/tuottaja opasti, että pitää katsoa 

syvälle kameran sisään,

aivan kuin puhuisi rakkaalle henkilölle.

Mitäpä teen?

Räpsyttelen silmiäni,

hyörin ja pyörin,

ja ehkä joskus muistan jopa 

kokonaista kolme sekuntia katsoa kameran linssiä.

Lopun ajan pääni pyörii kuin lehtopöllöllä.

Lisäksi päästelen suustani ööö-äänteitä ja

kadotan kaikki adjektiivit.

Kuvauksista jäi kuitenkin hyvä mieli, ja 

aina ei tarvitse onnistua täydellisesti.

Matka on meikämartalle tärkeämpi kuin päämäärä.

Alla olevan kuvan nimi on Yhdestoista hetki.

Pyysin valokuvaaja Marjo Koivumäkeä

napsasemaan kännylläni minusta kuvan muistoksi.

Lintu se on variskin,

sopii hyvin tämmöisen lehtopöllömartan pihapiiriin.

Olimme koirapoikien kanssa iltakävelyllä.

Tuntematon rouva ojensi minulle pihaltaan 

vienosti tuoksuvan vaaleanpunaisen juhannusruusun.

Eikö ollutkin herttaista!

Sade saapui klo 5:35

Herään aikaisin, yleensä klo 5.

Taivas näytti lupaavasti harmaan vetiseltä.

Rynnistin Tuulisten poikien kanssa pihalle.

Kiskaisin yöpuvun päälle villatakin ja jalkaani kumpparit.

Tässä kuvasatoa hieman ennen sadetta:

Villatakilla tarkenee

Äiti kiittää teitä kaikkia paranemisterkuista!

Toipuminen on alkanut hyvin, ja hänet on siirretty vuodeosastolle.

Räksäpariskunta teki taas pesänsä hopeakuuseen.

Siinä ne nyt säksättävät
 vuoroon minulla sekä koirille ja vuoroon variksille.

Äänessä löytyy, kun en minäkään niitä maanhiljaisia ole.

Odotan sadetta, mutta on vain kylmän hyytävää.
Multa on rapsakan kuivaa ja pölyistä.

Aamulla asteita 6, ei sentään hallaa.
Villatakki on taas käytössä, ja haratessa pysyy lämpimänä.

Menetin kevättalvella ison joukon ruusuja, yhden omppupuun, 

yhden luumupuun, katajia ja talviot.

Marjapensaat sen sijaan ovat reheviä ja täynnä marjaraakileita.

Puupuiston Saksanpihlaja ja keltaruusu säilyivät,

tästä olen hurjan iloinen.

Pihalla kukitaan:

Avosydänleikkaus, ruusunnuppuja ja variksenpoika

Äidilleni, 82 vuotta, tehtiin perjantaiaamuna avosydänleikkaus,

tai oikeastaan kaksi, sillä iltapäivällä sydäntä jouduttiin parsimaan toisen kerran.

Nyt vain odotetaan paranemista...

Ruusut ovat aloittaneet kukinnan.

Tove Jansson -ruusu helottaa hehkuvan punaisena.

 Papulanruusussa on herkän vaaleanpunaiset kukkaset.

 Variksenpoika oli joutunut pinhuusiin Kasvulassa.

Rääkyi minulle pahalla äänellä, kun tein pelastusoperaation.

 Pellot ja pientareet ovat täynnä kukkia,

näyttää aivan keskikesältä.

Vaihtoehto hellepäivänä: Lähde humputtelemaan!

Mitä tehdä helteellä, kun pihalla on AIVAN liian kuuma?

En valita, en, mutta...

Varjossa, siis VARJOssa on 27 astetta.

Just kun olen siirtänyt ja istuttanut kuusia, ruusuja ja

ison määrän muita kasveja, tulivat helteet.

Nyt on uimistelijoilla ja 

auringonpalvojilla ollut sopivat kelit harrastaa.

Noh, tiistaiaamuna yksinäinen varis lensi 

helteessä väreilevän pellon yli.

Tulossa hikinen päivä,

ei siis mitään asiaa heiluttamaan lapiota ja kuokkaa.

Lähdinpä sitten Pirkko ystäväni kanssa humputtelemaan,

ei Humppilaan vaan Iittalaan.

Koukkasimme Rengon kautta ja haimme mukaamme

veljeni Teemun ja hänen vaimonsa Riitan.

Heillä on mökillään rodometsä,

jossa on 17 rodopensasta.

Vain muutama oli nyt kukassa,

mutta voitte arvata kuinka upea näky on tarjolla,

kun kaikki kukkivat.

Naivistit Iittalassa -kesänäyttely on aina riemullinen ja laadukas.

Niin nytkin.

Asuisipa tämmöisessä talossa ja puutarhassa...

 

Oletko koskaan käynyt kirjakaupassa,

missä on kirjojen lisäksi, leluja, askartelutarvikkeita,

kortteja, posliinia, kirppari ja museokauppa?

Jos et, niin suuntaa askeleesi Iittalan Kirja ja Paperiin.

Aivan hurmaava pieni kirjakauppa.

Ostin kirjakaupasta kesäiset kahvimukit.

Iittalan lasimäellä on käsityöpajoja, suklaatehdas, lasitehdas, lasimyymälä, 

lasimuseo, koru- ja vaatekauppa,

josta muuten ostin pellavaisen mekon, ja vaikka mitä.

Tervemenoa Iittalaan!

(Tämä on 600. kirjoitus.)