Tallustelemme usein iltalenkillä lähipellon ympäri.
Aina vaan jaksan ihailla avaraa peltomaisemaa.
Koti jo häämöttää...
Siellä se koti on, pienen peltokaistaleen takana, mäellä.
Tämä ruohottunut polku oli ennen vaivaistaloalueen läpi johtava santatie.
(Tästä voit lukea lisätarinaa talomme historiasta.)
Se kuuluu meidän tonttiimme.
Tien molemmin puolin kasvoi koivuja,
jotka jouduimme kaadattamaan,
muutamia vuosia sitten lahovaurioiden vuoksi.
Pidämme tien auki, ja sitä kautta pääsevät kulkemaan
kaikki alueella asuvat ihmiset.
Lupiinit jakavat mielipiteitä.
En ole näitä istuttanut...
Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa on näitä maisemia. Ei puutu kuin Kaisa kirmaamassa siellä niityllä... Maisemat kiinnittivät huomiota, kun kävimme koiran kanssa siellä Piskipalvelussa parina päivänä. Eikös se eika lähellä ole? Ihanat ovat kotimaisemasi!
VastaaPoistaKivisen Vilman piha, ehkäpä juuri siksi pellot ovat rakkaita, kun ne liittyvät onnellisiin kesiin maalla mummolassa. Hih, olispas näky, kun kirmaisin kolttu päällä pellolla, vois olla niin, että naapurit soittaisivat pikasesti piipaa-auton paikalle.
PoistaMe asumme 10-tien lähellä, joten olet tod.näk. ajanut ohi. Lounais-Hämäläiset pellot ovat pieniä ja siksi vähän kuin vanhoissa elokuvissa.
Kaunista seutua!
VastaaPoistaSamaa mieltä kanssasi, Saila.
PoistaUpeat nuo avarat maisemat!
VastaaPoistaTäällä Espoossa pellot ja metsät jäävät rakentamisen alle, ja näkymät ovat ahtaat ja ahdistavat.
Sussi, harmi tosiaan, että tiukka asuttaminen syö myös metsät ja maisemat, sielunreiät.
PoistaKaunis maisema kaikkina vuodenaikoina, silmä lepää!
VastaaPoistaKivipellon Saila, kyllä näin on, silmä lepää.
PoistaIhanaa peltomaisemaa teillä!!
VastaaPoistaTuulikki, en vois enempää olla kanssasi samaa mieltä.
PoistaKauniit on maisemat! Ja hienosti tuollainen peltomaisemakin muuttuu vuodenaikojen mukana.:)
VastaaPoistaKatja, peltomaisema on joka päivä ihan erilainen. Vilja kasvaa, puidaan, kynnetään, äestetään, on oraalla ja välillä on päällä metri lunta.
Poista